Uusi vuosikymmen lähti taas käyntiin. Pysähdyin katsomaan taakseni ja mietin mitä kaikkea on tapahtunut. Hevosrintamalla on ollut aivan uskomattomia kokemuksia. Satoja eri hevosia. Satoja eri hevostuttavuuksia. Tuhansia, tuhansia ihmisiä. Olen kokenut olevani todella kiitollinen ja onnekas, kun olen päässyt toteuttamaan itseäni ja kokeilemaan uusia asioita. Olen saanut oppia paljon.
Hevosalalla ja hevosten parissa saan kuitenkin myös todeta sen, että tämä tie on yhtä oppimista. Se ei johdu vain edes siitä, että maailma kehittyy ja tekniikka mullistuu. Se johtuu siitä, että jokainen hevonen on yksilö. Olen aina sanonut, että en kestäisi työskennellä liukuhihna-tallilla. En pidä siitä ajatuksesta, että jokaisen hevosen pitäisi onnistua ja menestyä vain sillä yhdellä ainoalla tavalla. Jos joku väittää, että kaikille hevosille käyvät samat jutut, on kyse sitten raviurheilusta tai ratsastamisesta, uskallan väittää sen olevan väärässä. Miksei hevoset ole yksilöitä siinä missä ihmisetkin?
Hevosalalla ja hevosten parissa saan kuitenkin myös todeta sen, että tämä tie on yhtä oppimista. Se ei johdu vain edes siitä, että maailma kehittyy ja tekniikka mullistuu. Se johtuu siitä, että jokainen hevonen on yksilö. Olen aina sanonut, että en kestäisi työskennellä liukuhihna-tallilla. En pidä siitä ajatuksesta, että jokaisen hevosen pitäisi onnistua ja menestyä vain sillä yhdellä ainoalla tavalla. Jos joku väittää, että kaikille hevosille käyvät samat jutut, on kyse sitten raviurheilusta tai ratsastamisesta, uskallan väittää sen olevan väärässä. Miksei hevoset ole yksilöitä siinä missä ihmisetkin?
Kun ollaan hevosen koulussa, olemme aina oppilaita.
Pidän uusien asioiden opiskelemisesta, varsinkin kun oppimisen kohde on hevonen. Kun hevonen on sinun opettajasi, joudut kohtaamaan kaikki mahdolliset keinot ongelmien ratkaisemiseen. Pieneltä tuntuvat asiat täytyy liittää kokonaisuuteen. Ongelmaa täytyy lähestyä niin monesta eri suunnasta. Se mikä toimii yhdellä, ei toimikaan toisella. Se miten yhden vamma parani näillä keinoilla helposti, vaatiikin toisella paljon enemmän töitä. Kun ollaan hevosen koulussa, olemme aina oppilaita. Se koulu on koko elämänmittainen. Siitä ei valmistu koskaan. Se tekee siitä uskomattoman mielenkiintoisen.
Palaan uudestaan siihen josta lähdin liikkeelle. Tämä vuosikymmen on sisältänyt satoja eri hevosia ja tuhansia eri ihmisiä. Olen niistä kiitollinen, koska ne ovat olleet opettavia. On ollut niitä hevosia, kuten omat hevoseni sekä hoitohevoset, jotka ovat sytyttäneet kipinää ja auttaneet alkuun. Sitten on niitä hevosia, joiden kautta on saanut alkaa syventyä siihen miten asioita voi tehdä eri tavoin. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että on hevosia, joiden kanssa pääsee menemään todella syvälle. Nyt ollaan siinä hetkessä, jossa katsotaan hevosta niin fyysisenä kuin henkisenä kokonaisuutena ja eri asioihin syventyen se kokonaisuus mielessä pitäen. Ollaan peruskysymysten äärellä, jonka voisi nimetä ihan tämän elämänkoulun nimeksi ja yhdeksi peruskysymykseksi.
Mikä on hevonen?
Mikä on kilpahevonen?
Mikä on kilpahevonen?
Kuvissa komeilevat mallit eräältä kuvauskeikalta kesältä. Kuvissa Jimmy Ray (ylhäällä) ja Plastic Bag.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.