Kun Suomen raviurheilu pysähtyi

Nyt se sitten on tapahtunut. Suomen raviurheilu pysähtyi kokonaan. Korona-virus jyllää ja lamaannuttaa koko yhteiskuntaa. Se vahingoittaa ihmisten terveyttä, se horjuttaa taloutta, se kaataa yrityksiä. Se tuntuu katsovan vastustajastaan maailmasta sen heikoimman kohdan iskemällä juuri siihen. Monien suunnitelmat kaatuivat arjen elämässä  ja monen suunnitelmat murskaantuivat raviurheilussa. Mutta onko niin, että raviurheilun parissa työskentelevät ihmiset ovat tottuneet siihen, että asiat ei mene aina suunnitelmien mukaan?

Rakas lukija, eletään mielenkiintoisia, vaikeita aikoja. Olet ehkä suunnitellut hevosesi kilpailukalenterin päivän tarkasti ja suunnitelmat musertuivat. Ehkä tähtäimessä oli suurkilpailu ja valmistelevat startit ainakin jäävät ajamatta, ehkä jopa koko kilpailu. Ehkä hevosesta koituvat kustannukset tuntuvat kuukauden ajalta todella suurilta, kun suunnitelmat kariutuivat. Ehkä hevosesi kilpailee viimeistä kauttaan ja korona-virus vie sinulta yli kuukauden mahdollisuudet onnistua. Ehkä ratsastuskoulusi tuntien henkilömäärän pienentäminen horjuttaa talouttasi ja tallin kulut eivät pienene vaikka lasket kulut ja kustannukset läpi viiteen kertaan?

Nyt on syytä muistaa se, että se naapuri on ihan samassa tilanteessa

Nyt meidät on pysäytetty pakollisen tilanteen edessä. Joku kokee hallituksen toimet kohtuuttomiksi. Joku kokee, että elämää rajoitetaan syyttä suotta. Mutta vaikka oma tilanteesi olisi hallinnassa, on syytä katsoa hieman oman kroppansa ulkopuolelle. Miksi emme suojelisi terveyttämme ja pyrkisi ehkäisemään sitä tilannetta, jonka voimme nähdä esimerkiksi Italiassa vallitsevan. Minkä takia me olisimme nyt se, joka ei ymmärrä tarttua tilanteen hallintaan, ennen kuin se menee niin vakavaksi, että emme enää kykene kuin jäämään toistaiseksi neljän seinän sisään? Se vasta raviurheilun taukoa pidentäisi.

Me olemme samassa veneessä. Vasta reilu pari vuotta eteläpohjalaasena likkana olen kyllä jo huomannut naapurikateuden. Aina pitää olla parempi kuin naapurilla. Nyt on syytä muistaa se, että se naapuri on ihan samassa tilanteessa. Korona-viruksen aiheuttamat toimet eivät kohdistu vain sinuun. Koko Suomen raviurheilu on pysähtynyt. Olemme kaikki siinä tilanteessa, että suunnitelmat ovat kariutuneet. Miksi emme yhdessä miettisi, miten tästä selvitään?

Raviurheilun kokonaisuutta ajatellen, itse näen tämän tilanteen eräänlaisena mahdollisuutena. Tavallisenakin päivänä raviratojen katsomot ammottavat tyhjyyttään.Kotona ollaan neljän seinän sisässä ihan ilman sitä karanteeniakin. Hevosia soitellaan raveihin, koska muuten ei tule lähdöt kasaan. Arvostellaan ne läpikotaisin, jotka edes vähän pärjäävät ja tungetaan nettien keskustelupalstat täyteen paskanjauhantaa hevosesta valmentajan kautta rehumerkkiin, sillä keskustelupalsta on enää ainut paikka, missä ihmiset kokoontuvat raviurheilun pariin. Se on raviurheilun tämän hetkinen todellisuus. Ja jokainen alan parissa työskentelevä sen tietää. Miten saada uudet ihmiset osallistumaan, jos edes se niin sanottu oma väki ei pärjää?

Nyt kärsitään tämä aika. Kun raviurheilu viimein saa jatkua, on muutoksen aika. Raviurheilun uusi mahdollisuus. Enää ei jäädä sinne neljän seinän sisälle ravipäivänä, vaan napataan perhe tai lauma ystäviä mukaan ja kohdataan ne ihmisinä todellisessa maailmassa. Tuetaan niitä yrittäjiä ja niitä henkilöitä, joista jokainen on omalla panoksellaan raviurheilulle tärkeä. Nautitaan urheilun huumasta, ostetaan se makkara kojusta ja mennään ihan oikealle peliluukulle paikan päällä. Saamme nauttia hyvin valmennettujen hevosten huikeista suorituksista tauolta paluun jälkeen ja nauttia siitä työstä, jonka mahdollisesti sinä, rakas lukija, olet tämän tauon aikana hevosesi eteen tehnyt.

Ei jäädä tuleen makaamaan. Nyt jos koskaan meillä on aika mennä sinne tallille ja tehdä se duuni niiden huippu-urheilijoiden eteen. Ja kun raviratojen portit aukeaa, sinä saat nauttia työsi hedelmistä, iloita onnistumisista.

Ja se tuntuu silloin paremmalta, kuin ikinä ennen. 





Mitä ajatuksia heräsi?