keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Loimita, älä loimita, loimita, älä loimita



Hohhoijaa, tuumaa Otto-ruuna kun loimista puhutaan. Harrasteruunan elämään ei ennen tuntunut loimet mahtuvan. Muistan sen yhden hirveän päivän, kun olin enemmän kuin onnellinen kun olin saanut säästettyä rahaa siihen, että Otto saa upean fullneckin, vuorellisen sadeloimen, ja hinta oli lähemmäksi sadan euron luokkaa. Laitoin sen sille aamulla päälle, loimi istui täydellisesti, ja myhäilin itsekseni, että viimeinkin meilläkin on tällainen takki. Lähdin kouluun, ja tulin kotiin. Vettä satoi edelleen kaatamalla mutta omatunto ei yhtään kolkuttanut, vaikka hevoset olivatkin sateessa, olihan niillä nyt kunnon loimet päällään. No eipä ollut enää kuuden tunnin jälkeen. Uusi sadeloimi oli tuhannessa viidessäkymmenessä miljoonassa osassa tarhan nurkassa ja Otto oli piehtaroinut syvimmässä lammikossa minkä oli löytänyt, ja seisoi tyytyväisenä, vaikkakin uitetun rotan näköisenä.

Olen kuullut juttuja siitä, miten jotkut laittavat opuksen hevosen karsinan eteen, ja sisällysluettelosta voit hakea astemäärän mukaan, mikä niistä sadasta varustehuoneen loimesta hevoselle pitää laittaa. Kun viimein löydät opuksesta kohdan 11 astetta plussaa, sieltä löytyy vaihtoehtoja jokaisen sään varalle, ja loimen numero, mistä sen löytää. Tunnin päästä olet saanut loimen etsittyä, ja hevonen on ulkona, ja huomaat että alkaakin sataa, ja lämpötila tippuu kymmeneen. Sitten keskeytät hommat, haet hevosen kiireellä sisälle, avaat opuksen, etsit kohdan..... Ei näin.
Tai no mikä minä olen siihen sanomaan? Jokainenhan saa loimittaa hevosiaan juuri niin kuin haluaa. Mutta käytännöllisyyttä miettien kannattaa hankkia ennemmin pari kunnollista loimea, kuin kymmenen huonoa. Vaikka Otto-ruuna ei loimista nautikaan, on esimerkiksi Devil taas asia erikseen. Se on kilpahevonen, ja ei valita loimista. Sillä on yksi tietty sadeloimi, yksi tietty toppaloimi, ja kuivatusloimet pesun ja lenkkien jälkeen. Kesällä sade ei pistä heti kaivamaan loimikätköä, sillä ulkoilma on lämmin, ja vilvoittava sade tekee hyvää. Mutta syksyllä sateet ovat usein kylmiä, ja tuuli kylmentää entisestään. Hevonen ei saa palella, ja etenkin hieman hoikalle hevoselle loimittaminen edistää energian käyttöä lihomiseen eikä lämmön ylläpitämiseen.

Loimituksen pika-opas:

1. Hevoselle tekee hyvää välillä olla ilman loimea. Kun keli sallii, anna hevosen olla hevonen!
2. Kesäsade ei vielä aja loimittamaan. Mutta mikäli ilma on kylmä ja sataa, loimitus on hyvästä.

3. Viima ja kylmä tuulikin voivat saada lihakset jumiin, laita silloin takki niskaan.

4. Treenin tai pesun jälkeen on tärkeä hevosen asianmukainen kuivaus. Käytä tähän kuivatusloimena esimerkiksi fleeceä.

5. Jokainen hevonen on yksilö ja niillä on eri käyttötarkoitus. Maatalon puskaratsu ei välttämättä tarvi sitä loimea aina, kun taas herkempi kilpahevonen, esimerkiksi ravihevonen saattaa palella herkästi, ja tarvii loimen joskus talliinkin. Arvioi siis hevosen tarpeet, käyttötarkoitus, ja ulkona olemisen kesto!

6. Käytä maalaisjärkeä. Vaikka meistä ilma tuntuu kylmältä, hevonen ei ole aina samaa mieltä. Kun ruokaa, heinää(!) on riittävästi tarjolla, se pitää hevosen melko hyvin lämpimänä. Tarjoa hevoselle myös kylmillä ilmoilla lämmintä juomaa, ja mahdollisuus suojaan jos sellainen on.
Hevonen pärjää ulkona, se saa liikkua vapaasti, eikä sen tarvi vain seistä karsinassa. Kuuntele hevostasi. Se kyllä kertoo mitä sinun pitää tehdä.




Miten sinä loimitat kotona, tai oletko kuullut ääripään esimerkkejä loimituksesta tai loimetta jättämisestä? Kommentoi!






4 kommenttia

  1. Tykkäsin kovasti tästä postauksesta! Meillä loimitetaan sateella ja kylmällä ilmalla/viimalla. Tallissa pärjää hyvin ilman :) Vielä on ötökkäloimi päällä aurinkoisina päivinä, kun tuntuu että niitä ötököitä vain tulee jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ötökät on inhottavia, ne unohtuikin tuossa mainita, mutta hyvä että sanoit!! 😃

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.