lauantai 10. syyskuuta 2016

Tamma taiteilua
























Riemu loikkaa. Omistajalla vai hevosella? Kyllä suuremmat loikat tuli omistajan puolelta. Nyt ollaan ajettu jo toiset onnistuneet kovempi vauhtiset treenit, ja edelleen näyttää siltä, että voimme jatkaa ja kohta alkaa kiristämään ruuvia ja harkitsemaan kilpailuja. Kärsivällisyys palkitaan, muistan sanottavan. Mutta kuinka ihmeessä onnistutaan pitämään kärsimätön hevonen kärsivällisenä sairasloman ajan? Etenkin kun kyseessä on tamma.

Aikaisemmin tuli mainittua siitä, että raskaampien treenien jäädessä pois, Devil alkoi olla hieman hankala käsitellä. Se yritti usein purra ja potkia, ja hölkkälenkillä pelkäsi kaikkea sitä, mitä ei ollut koskaan aiemmin pelännyt. Se yritti keksiä kokoajan tekosyytä sille, että pääsisi juoksemaan lujaa. Kuinka iso operaatio oli virikkeiden keksiminen?
























Kun kyseessä oli vain kohtalaisen pieni vamma, Devil sai liikkua kävelyä ja hölkkää. Mutta kaikista tärkein asia mielestäni on riittävä ulkoilu.Pyrin normaalistikin siihen, että hevoset saisivat olla mahdollisimman paljon ulkona, eikä niiden tarvisi seistä sisällä. Ulkoilu kavereiden kanssa vaikutti merkittävästi korvien välin toimintaan. Devil sai ulkoilla myös öisin, koska sille sopii hyvin. Kilpailukaudella se kyllä tarhaa päivät ja on yöt sisällä, mahdollisimman hyvän rytmin ja kilpailuvireen säilyttämiseksi. Mutta näin "lomaillessa" mentiin tällä kaavalla.

Yritin myös miettiä kaikkea mukavaa tekemistä, mistä Hänen Ylhäisyytensä voisi nauttia. Joka päivä jouduttiin tietysti tekemään myös nämä vastenmieliset toimenpiteet kuten kylmäys ja penetrolin laittaminen, mutta pyrin siihen, että suurempi osa ajasta menisi johonkin muuhun. Devil rakastaa harjausta, ja sitä kun joku selvittää sen paksun hännän. Se menee nopeasti kunnon rastoille, sillä  sen kiharat jouhet pitävät siitä huolen.

























Kävimme myös paljon pitkillä kävelylenkeillä metsässä. Devil rakastaa sitä tunnetta, kun luulee saavansa päättää reitin minne mennään. Tiedän paikan missä se tykkää seikkailla, ja annoin sen kääntyä sinne. Eihän tamman tarvinut sitä tietää, että olin suunnitellutkin että siellä käymme, mutta kylläpä oli tehokasta kun se seuraili innoissaan ympäristöä ja unohti kaikki pöllöilyt hetkeksi. Luonnolla on hyvä vaikutus.
























Lorviminen vaikutti myös kuvaussessioihin. Pitkä pinnainen saa olla se ihminen, joka yrittää tämän neidin saada seisomaan edustavasti, tai ennen kaikke pysymään paikallaan. Silloin kun se hetkeksi seisahtuu paikalleen, se on aina korvat hörössä, kun luulee nähneensä jotain. Mutta todellisuus voi joskus olla myös toista kuin kaikki kuvat aina antaa ymmärtää..




































Millaisiin tammoihin sinä olet törmännyt? Devil edustaa kaikkea sitä, mitä tammoista usein puhutaan, ja sen takia vinkkejä otetaan vastaan, vaikka saammekin jo treenata täydellä teholla. Kerro parhaat vinkit hevosen virikkeeksi, tai etenkin tamman mielen virkistämiseksi! Paras vinkki palkitaan!

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.