Siiri Mäkinen on
17-vuotias nuori Juupajoelta. Turvallisuus-alaa Tampereella
opiskelevan Mäkisen arkiaamut käynnistyvät aamutallilla ja
päättyvät iltatalliin. Tekemisen puutetta ei pääse syntymään
ja siitä pitävät huolen omat kasvatit Werner Ors ja Wera Winner sekä tuore tieto mukaanpääsemisestä uuteen
Juniorikypärät-ohjastajakilpailuun. Juniorikypärät-kilpailusarja
alkaa 15.6 Turussa ja päättyy 7.11 Lahdessa. Osalähtöjä ajetaan
kauden aikana kuusi ja sarja on tarkoitettu 18-25-vuotiaille
juniorilisenssin haltijoille. Mutta kuinka Siiri yhdistää kaiken
tämän?
”Vapaita aamuja ja iltoja on harvassa. Nuorena se on ihan asennekysymys, jaksaako herätä jokaisena aamuna viimeistään seitsemältä hoitamaan hevoset, nehän rajoittavat aika paljon elämää. Päiväni alkavat aamutallilla ja päättyy iltatalliin, siinä välissä koulu ja hevosten ajamiset. Kesällä tietenkin paljon raveja ja talvella treenataan.” Mäkinen kertoo arjestaan.
Esikoulu-iässä ratsastuksen aloittanut Mäkinen on ollut pienestä asti kiinnostunut hevosista. Raviurheilun pariin nuori nainen päätyi 11-vuotiaana ajettuaan hevosta ensimmäisen kerran. Silloin hän sai yhdessä siskonsa kanssa myös ensimmäisen hevosensa Show No Mercy.
”11-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran ajamaan hevosta ja silloin minut opetettiin valjastamaan. Ponit eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet niin hyppäsin suoraan hevosen kärryille. Ehkä tähän ravipuoleen johti se, että kummitädillä ja -sedällä on ollut aina ravihevosia ja niiden kautta olen päässyt tutustumaan lajiin. Silloin sain myös siskoni kanssa ensimmäisen hevoseni. Silloin toteutui pienen tytön haave omasta hevosesta. Viime syksynä tehtiin vaikea päätös ja jouduttiin siitä luopumaan. Se jätti meille kolme varsaa.” Mäkinen kertoo taustastaan.
”Vapaita aamuja ja iltoja on harvassa. Nuorena se on ihan asennekysymys, jaksaako herätä jokaisena aamuna viimeistään seitsemältä hoitamaan hevoset, nehän rajoittavat aika paljon elämää. Päiväni alkavat aamutallilla ja päättyy iltatalliin, siinä välissä koulu ja hevosten ajamiset. Kesällä tietenkin paljon raveja ja talvella treenataan.” Mäkinen kertoo arjestaan.
Esikoulu-iässä ratsastuksen aloittanut Mäkinen on ollut pienestä asti kiinnostunut hevosista. Raviurheilun pariin nuori nainen päätyi 11-vuotiaana ajettuaan hevosta ensimmäisen kerran. Silloin hän sai yhdessä siskonsa kanssa myös ensimmäisen hevosensa Show No Mercy.
”11-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran ajamaan hevosta ja silloin minut opetettiin valjastamaan. Ponit eivät ole koskaan oikein kiinnostaneet niin hyppäsin suoraan hevosen kärryille. Ehkä tähän ravipuoleen johti se, että kummitädillä ja -sedällä on ollut aina ravihevosia ja niiden kautta olen päässyt tutustumaan lajiin. Silloin sain myös siskoni kanssa ensimmäisen hevoseni. Silloin toteutui pienen tytön haave omasta hevosesta. Viime syksynä tehtiin vaikea päätös ja jouduttiin siitä luopumaan. Se jätti meille kolme varsaa.” Mäkinen kertoo taustastaan.
Esikuvana isä Timo Mäkinen, kummit Tiina ja Mika Kallio sekä monteratsastaja Eveliina Sarismala
Kun Siiri kiinnostui
raviurheilusta, hänen isänsä Timo Mäkinen on ollut merkittävässä
roolissa tukemassa nuorta harrastuksessaan olemalla siinä mukana.
Nyt isä ja tytär ajavatkin jo hevosia yhdessä.
”Esikuvana mulla on mun oma isä. Ennen mun kiinnostuksen alkua se ei ole ollut niinkään mukana hevoshommissa. Mutta kun laji tuli osaksi elämään, isä oli heti mukana. Isä on mahdollistanut kulkemisen raveihin ja joka paikkaan hevosten kanssa. Se myös on iso osa tätä rahallista puolta. En voi kylliksi kiittää omaa isääni kaikesta siitä, että se kannustaa minua jatkamaan tätä lajia ja mahdollistaa tämän kaiken.” Tytär kiittää.
Esikuvia isän lisäksi Siiri on saanut myös kummeistaan Tiina ja Mika Kalliosta sekä huikeassa nousukiidossa olevasta monteratsastaja Eveliina Sarismalasta.
”Kummien kautta pääsin jo ihan pienenä katsomaan tätä lajia. Myös niiden mielenkiinto mun tekemisiä kohtaan on tosi kannustavaa. Esikuvani on myös Eveliina Sarismala. Ollaan tunnettu tosi vähän aikaa, mutta se on tuonut tosi paljon tukea tähän lajiin. On hienoa kun on joku nuorempi tämän lajin parista, jolla on melkein samat tavoitteet kuin minulla. Even kautta olen saanut paljon hyviä neuvoja ja se on auttanut asiassa kuin asiassa. ” Mäkinen kiittää.
”Esikuvana mulla on mun oma isä. Ennen mun kiinnostuksen alkua se ei ole ollut niinkään mukana hevoshommissa. Mutta kun laji tuli osaksi elämään, isä oli heti mukana. Isä on mahdollistanut kulkemisen raveihin ja joka paikkaan hevosten kanssa. Se myös on iso osa tätä rahallista puolta. En voi kylliksi kiittää omaa isääni kaikesta siitä, että se kannustaa minua jatkamaan tätä lajia ja mahdollistaa tämän kaiken.” Tytär kiittää.
Esikuvia isän lisäksi Siiri on saanut myös kummeistaan Tiina ja Mika Kalliosta sekä huikeassa nousukiidossa olevasta monteratsastaja Eveliina Sarismalasta.
”Kummien kautta pääsin jo ihan pienenä katsomaan tätä lajia. Myös niiden mielenkiinto mun tekemisiä kohtaan on tosi kannustavaa. Esikuvani on myös Eveliina Sarismala. Ollaan tunnettu tosi vähän aikaa, mutta se on tuonut tosi paljon tukea tähän lajiin. On hienoa kun on joku nuorempi tämän lajin parista, jolla on melkein samat tavoitteet kuin minulla. Even kautta olen saanut paljon hyviä neuvoja ja se on auttanut asiassa kuin asiassa. ” Mäkinen kiittää.
Tavoitteet korkealla valmentajana sekä ohjastajana
”Minulla on tähtäin tosi korkealla. Valmentaminen ja kilvanajo on sitä mitä haluan tehdä ehkä tulevaisuudessa ihan työkseni. Alku tässä kilvanajossa on vaikeaa, koska iän ja kokemuksen perusteella on vaikea saada lähtöjä alle, varsinkin kun on tällainen nuori jota ei tunneta kenenkään muun kautta.” Mäkinen kertoo.
Raviurheilu kaikessa vaativuudessaan on vienyt Mäkisen mennessään. Kaiken yhdistäminen ja vuorokausien tuntien jakaminen on haasteellista, mutta sen arvoista. Hän on ylpeä siitä, että on jaksanut kantaa vastuun näin kauan aivan nuoresta saakka.
”Parasta tässä lajissa on, kun sun tekemän työn takia hevonen onnistuu. Sitä tunnetta ei voita mikään ja se auttaa jaksamaan huonojenkin hetkien yli. Kyllä mä sanon, ettei tätä tee kuin vaan ne jotka todella rakastaa tätä. Onhan tämä yksi raskaimmista lajeista. Usein minulta kysytään, että kuinka jaksan tehdä tätä ja mitä tässä hommassa näen. Kyllä mä olen ylpeä siitä että olen jaksanut näin nuorena kantaa vastuun. Mun sielu lepää hevosten seurassa.”
Tieto pääsemisestä Juniorikypärät-kilpailuun oli Siiri Mäkiselle yllätys. Tulevana kesänä hänet nähdään raviradoilla ympäri Suomen.
”En ajatellut pääseväni
sinne, kun en ole mikään tunnettu nimi. Mutta kun tieto tuli, olin
hetken aikaa pää pilvissä, tämähän on mahtava tilaisuus.
Innoissani olen koko jutusta, etenkin tulevasta opintoreissusta
Ruotsiin.” Mäkinen kertoo innostuneena.
Siiri Mäkinen (kärryillä) ja Eveliina Sarismala (ratsain.) |
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.