Varikkoportilla Veikko Haapakangas: "Tällä alalla ei kestä olla viittä vuotta myöhässä, vaan pitää olla vuosi edellä"

"Varikkoportilla" on uusi juttusarja, jossa pääsemme tutustumaan hevosten parissa työskentelevien ihmisten tarinoihin. Juttusarja on Suomen rajat ylittävä ja haastatteluissa pääsemme vierailemaan Suomen lisäksi myös Ruotsiin, Ranskaan, Italiaan ja Amerikkaan. Tänään haastattelussa on Veikko Haapakangas.

Veikko Haapakankaan veri on vetänyt miestä raviurheilun pariin. Nuori 19-vuotias Haapakangas opiskelee kaksoistutkinnossa viimeistä vuotta Wångenin ravikoulussa Östersundissa. Vapaa-ajan viettoa ei miehen tarvitse miettiä, sillä opiskelujen ohella aika kuluu kilvanajossa, ravireissuilla ja isä Mika Haapakankaan ravitallilla Uumajassa. Opiskelujensa aikana Haapakangas on hakenut harjoittelujaksoilla oppia mm. Robert Berghin, Veijo Heiskasen, Claes Sjöströmin ja Alessandro Gocciadoron tallista. Seuraavan harjoittelun hän tekee Pariisissa Jean-Michel Baziren tallilla.

”Muutin Kalajoelta yhdeksännen luokan jälkeen Uumajaan. Opiskelin yhden vuoden Uumajassa maahanmuuttaja-koulussa ruotsia. Vuoden jälkeen aloitin opiskelun Wångenissa Östersundissa. Sieltä kotiin ajaa noin 4h 15min. Joka viikonloppuna olen tullut kotiin. Tämän 2.5 vuotta olen nyt täällä ollut ja saanut älyttömän hyvä kavereita, kontakteja sekä oonhan mie kai jotakin vähän oppinutkin. Tämä on pohjoismaiden paras ravikoulu ja harjoitteluja on 2-4 viikon pätkissä kaksi kertaa vuodessa. Täällä on noin sata oppilasta ja yli sata hevosta. Ajohommien takia joudun välillä ottamaan vapaata, mutta siihen koulu on onneksi joustava.” Haapakangas kertoo.

Special FireBird, Kuva: Melinda Renmann

Veri vetää hevosten pariin
Hevostalliin Haapakankaan tie vei ensimmäistä kertaa jo muutaman päivän ikäisenä. Hänen isällään Mika Haapakankaalla on ollut aina hevosia. Ajoluvan nuorukainen ajoi viidentoista vuoden ikäisenä. Viimeisen kolmen vuoden aikana Haapakangas on ajanut kilpaa vuosittain noin sadan lähdön verran. Ensimmäinen miljoona sisäänajettua palkintorahaa täyttyi viime joulukuussa.

”Isällä on ollut aina hevosia ja äidin puolelta myös puskee hevosmiesverta kovalla paineella. Hevosten kanssa olen vuoden jokaisena päivänä, oli kyse sitten koulusta, raveista tai muuten töiden puolesta. Isällä on hevosia nyt noin 30-35 ja olen siellä niin sanottuna ykkösmiehenä. Käyn raveissa itsekseni tai hoitajan kanssa. Tallilla olen aina kun pystyn ja autan niin paljon kuin tämmöisestä laiskasta vötkylästä saa irti.” Haapakangas kertoo.

Mr Golden Quick Gävlessä.

Isä esikuvana

Oppia ja esikuvaa ei ole tarvinut kaukaa hakea. Veikon isä Mika Haapakangas on menestynyt Ruotsissa loistavasti raviurheilun saralla. Hän on muun muassa voittanut neljä kertaa peräkkäin Uumajan valmentajaliigan.

”Esikuvia minulla on monta. Jorma Kontio on mies joka on saavuttanut ihan uskomattomat lukemat kovalla työllä. Jorma ei ole pelkästään maailman paras kuski, vaan se on myös esikuva meille kaikille miten pidetään jalat maassa vaikka on saavuttanut kaiken. Pekka Korpi on työihmisenä aivan uskomattoman kova ja on todellakin tehnyt saavutuksiensa eteen ison työn. Jos Verbeeck, raviratojen päällikkö. Jean-Michel Bazire dominoi omaa osa-aluettaan omalla tyylillään mutta leuhottamatta. Franck Nivard, yksi Ranskan kaikkien aikojen kovimmista kuskinimistä kautta aikojen, mutta myös monteratsastaja. Ja tietenkin iskä, joka on oikeasti se ykkönen mutta en vahingossakaan mene kehumaan liikaa.” Haapakangas naurahtaa.


Tavoitteiden asettaminen on yksi raviurheilussa menestymisen suurista salaisuuksista ja Haapakankaan tavoitteet ovat selkeät. Hän haluaa edetä kuskina Ruotsin kärkeen ja jonain päivänä olla Ruotsin vuoden valmentaja. Palo oman valmennustallin perustamiseen on kova.

”Mun suurin tavoite on olla Ruotsin vuoden valmentaja. Niin kauan tehdään töitä, että se päivä tulee. Ois hienoa myös että joku päivä dominoitaisiin mun hyvän kaverin Magnus Djusen kanssa v75 liigoja kuin nyt Nurmos ja Kontio. Haluaisin ajaa kilpaa myös ulkomailla. Toiveenani on, että jonain päivänä minulla olisi rauhallinen kotipaikka, jossa olisi noin 150-250 hevosta. Haluaisin että kaikki hevosenomistajat viihtyisi meidän tiimissä. Hevosenomistajien ja henkilökunnan viihtyvyyteen haluan satsata paljon.” Veikko kertoo tavoitteistaan.

Perhe on lähellä Haapakankaan sydäntä ja iso osa tavoitteista liittyy hänen läheisiinsä.

”Toivoisin että pärjäisin tässä hommassa sen verran, että pystyisin antaa homman eteenpäin omille lapsille kuitenkin sen verran nuorena, että voisin vanhempana vielä elää muutakin elämää matkustellessa ja sivusta seuraajana. Toivoisin, että itseä ja perhettä ei tarvisi vetää piippuun vaan, että yleis-eläminen pysyisi inhimillisenä. Tottakai töitä täytyy tehdä paljon ja mitään ei saa ilmaiseksi, mutta liian moni ravi-ihminen vetää itsensä piippuun. Monet valmentajat ja hoitajat ansaitsisivat paljon enemmän lajista mitä he nyt saavat. Hevosihmisten yleinen periaate kun on, että hevosille on aina varaa ostaa kallistakin tavaraa, mutta itseä pidetään liian tiukalla. ”


Vanhempiensa tukea nuori Haapakangas ei voi kylliksi kiittää. Myös raviurheilun sykähdyttävimmät hetket liittyy onnistumisiin perheen kanssa.

”Olisi hienoa pystyä antamaan vanhemmille edes vähän takaisin siitä miten paljon he ovat minuun satsanneet ja tehneet aina kaikkensa, että minulla olisi kaikki hyvin ja saan tehdä sitä mistä tykkään. Siitä isot kiitokset heille. Yksi sykähdyttävimmistä kokemuksistani on ensimmäinen voittoni 16-vuotiaana isäni Special Directorilla. Se tunne kun maalin jälkeen tajuaa, että nyt se tolppa paukahti, on aivan uskomaton. En muista mitään siltä väliltä kun tulin maaliin ja näin iskän tulevan voittajaesittelyyn. Kädet vatkasi eikä sanaa meinannut tulla suusta. Meijän iskä ei ole mikään tyhjästä kehuja, mutta silloin se tuli vässykkä melkeen kyynel silmässä onnittelemaan mua, joka kans vetisteli lasit huurussa.” Haapakangas muistelee.

"Hevosen matka pikkuvarsasta kilpahevoseksi on siis mulle se hienoin juttu"

Hevosen kehitys varsasta kilpahevoseksi on Haapakankaan mielestä hienointa raviurheilun maailmassa. Oma kasvatus kiinnostaa ja esimerkkinä kasvatuksesta hän käyttää perheen omakasvattia Special Promisea.

”Special Promise on hyvä esimerkki. Se on meidän oma kasvatti joka nousi huipulle ja sitä matkaa on saanut seurata ihan alusta asti. Hevosen matka pikkuvarsasta kilpahevoseksi on siis mulle se hienoin juttu ja kun ne pärjää, se tuntuu todella hyvältä. Myös hevosen rehellisyys on hieno asia.” Haapakangas kertoo.

"Tällä alalla ei kestä olla viittä vuotta myöhässä, vaan pitää olla vuosi edellä."

Hevosalalla aloitteleville ja alasta kiinnostuneille Haapakankaalla on selkeät ohjeet ja vinkit. Alalla menestyminen vaatii paljon töitä ja oman elämänsä likoon laittamista hevosten puolesta. Jatkuva itsensä kehittäminen ja sosiaalisuus ovat Haapakankaan mielestä alan valttikortit.

”Raviurheilussa suurin osa luulee tietävänsä miten hommat hoidetaan, mutta tosiasia on se, että pitää tohtia mennä suoraan niille, joilla on niitä tuloksia. Se on nykyaikaa. Raviurheilu ja hevoset kehittyvät hirveällä vauhdilla. Tällä alalla ei kestä olla viittä vuotta myöhässä, vaan pitää olla vuosi edellä. Myös sosiaalisuus kun on esillä ja hyvän kuvan jättäminen itsestä. Ystävällisyys ja pienet hyvät asiat muistetaan aina. ” Haapakangas kannustaa.

Kuva: Carinas Fotosida