Kaupallinen yhteistyö Theraluxin kanssa: laser osana urheiluhevosen hoitoa

 

Muutama vuosi sitten pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan laserhoitoon. Aihe oli kiinnostava, mutta halusin nähdä ensin itse sen, miten se oikeasti vaikuttaa. Hyvin pian totesin, että hankin itselleni hevosen vasta sitten kuin minulla on oma laser käytössä - tuli laser, tuli hevonen. Olen tilanteesta sinänsä huvittunut, kun molempien kohdalla ajattelin, että en niitä ihan heti lähde toteuttamaan. Muuttunut elämäntilanne kuitenkin sai tekemään erikoisia tempauksia.

Laser on hirveän monikäyttöinen laite. Käytän sitä yleensä kuntoutusprojekteissa, mutta erityisesti hevosen hyvinvoinnin ylläpitämisessä ja lihashuollossa. Yleisimpiä hoitopaikkoja ovat lihakset, nivelet ja jänteet - niiden hyvinvointi on oleellinen osa urheilevan hevosen elämää. 

Viime syyskuussa monen sattuman kautta talliin tupsahti lämminverinen ruuna Arttu, jonka ostin ystäväksi, harrastekaveriksi ja kuntouttajaksi. Meillä on Artun kanssa hyvä sopimus, sillä kuntoutamme toinen toistamme. Ruunalla on ollut suuria haasteita terveytensä kanssa, mutta hyvä yhteistyö eläinlääkäreiden, kengittäjän sekä muiden lihashuollon ja kuntoutuksien ammattilaisten kanssa on tuottanut tulosta. Näin isoimmat haasteet on selätetty, vaikka vieläkin työmaata on ihan riittävästi.

Yksi Artun merkittävimmistä hoitomuodoista on laserin käyttö. En muista olenko elämässäni nähnyt hevosta, joka rakastaa näin paljon hoitotoimenpiteitä. Nykyään kun laserin laittaa päälle, ruuna jo siinä kohtaa tunnistaa, että seuraavaksi on vuorossa hoitoa. Se ottaa hoitoa hyvin vastaan, vaikka ensimmäinen kerta olikin todella jännittävä. 

Laserhoidon aloittamisen myötä hevosen lihasongelmat on saatu hallintaan. Artulla oli isoja ongelmia takapään ponnistuksen kanssa, eikä se käyttänyt takajalkojaan riittävästi. Kroppa yritti kompensoida ja oli aiheuttanut puolieroja muunmuassa takapään lihaksistoon. Myös lanneselkä oli aina hyvin kireä ja hevonen seisoi huonossa ryhdissä takajalat mahan alla. 

Eläinlääkäreiden kanssa keskusteltiin paljon ja tutkittiin, kuinka hevosta voitaisiin auttaa. Varasin jälleen uuden eläinlääkäriajan, sillä hevonen ei vieläkään hoidoista huolimatta ollut hyvä. Päätin kokeilla laseroida lanneselkää sekä SI-niveliä, jos saisin aikaa odotellessa helpotettua kireyttä. Tein mielenkiintoisen huomion ensimmäisen kolmen päivän kuurin jälkeen - hevonen seisoi paremmassa ryhdissä ja oikea takajalka oli siirtynyt omalle paikalleen taakse. Vasen takajalka oli edelleen samassa paikassa ja tästä keskusteltiin eläinlääkäreiden kanssa. Päädyimme loppujen lopuksi myös piikittämään SI-nivelet. Nyt laserhoitoa jatketaan lanneselän alueelle ja SI-niveliin ylläpitämään niiden terveyttä. Vasta nyt kun vaiva on saatu kiinni, hevonen voi kehittyä ja voimaantua takapäästään. Tie on ollut pitkä ja se jatkuu vieläkin. Mutta on ihana huomata, miten hevonen on alkanut ponnistamaan kunnolla ja liikkuminen on miellyttävää.

Kuten jo alussa mainitsin, tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Theraluxin kanssa. Jos sinua kiinnostaa perehtyä laserhoitoon, kannattaa käydä tutustumassa Theraluxin julkaisuihin, joissa kerrotaan laajasti laserhoidosta. Heillä on myös säännöllisesti webinaareja, joissa tietoa jakaa alan ammattilaiset. 

Käy tutustumassa laserhoidon tietopankkiin tästä.

Varikkoportilla Minna Kauhanen ja Womanizer S ”Siitä asti olemme olleet erottamattomat”

 

Kuva: Rinna Tammimetsä

Radoilta 600 000 euroa juossut Womanizer S herättää edelleen suuria tunteita myös sosiaalisessa mediassa. Koko ravikansan ”Nasse” on tarjonnut huikeita hetkiä raviurheilun parissa niin omistaja-valmentaja perheelleen, mutta myös monelle raviurheilua seuraavalle ihmiselle. Hevonen jäi eläkkeelle vuonna 2016 ja tällä hetkellä se viettää eläkepäiviään Jarno Kauhasen tallissa. Mitä Nasselle kuuluu tänään?

Minna Kauhanen ja Womanizer on ollut alusta asti erottamaton parivaljakko. Kauhanen työskentelee tällä hetkellä miehensä, eläinlääkäri Jarno Kauhasen yrityksessä hevosenhoitajana. Kiinnostus hevosiin lähti jo nuorena ja Minna viettikin koko lapsuutensa raviradalla. 

”Isovanhempani asuivat Lahden raviradalla. Isoisäni oli siellä vahtimestarina ja isoäitini piti ravien aikana paviljongissa kahvilaa. Olen viettänyt koko lapsuuteni raviradalla ja ensimmäisen kerran lähdin ratsastamaan kahdeksanvuotiaana. Siskoni otti minut ravitallille mukaan ja yläasteella aloin käymään Even tallilla. Siellä olin töissä viikonloput ja lomat huippuhevosten kanssa kuusi vuotta” Minna Kauhanen taustoittaa.

Toimistotyö ja kouluttautuminen tuli ajankohtaiseksi, joten Kauhanen teki niitä välissä kunnes taas ajautui ”hetkeksi auttelemaan” hevosalalle. 

”Olen koulutukseltani yo-merkonomi, hevosenhoitaja, luomuviljelijä ja maatalousyrittäjä. Olen työskennellyt myös tietoliikennetekniikka- ja finanssialalla pankissa ja vakuutusyhtiöissä. Opiskelujen jälkeen menin Väisäsen Riitalle hetkeksi auttelemaan. Tuo aika venyi kuitenkin neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen muutin Helsinkiin töihin. Jarnolla ja hänen isällään oli hevosia jo tuolloin täällä  tilalla ja vuodesta 1994 olenkin harrastanut ja työskennellyt täällä omalla tallilla. Tällä hetkellä tallilla on 8 hevosta, joista viisi on kilpahevosia. Lisäksi on Womanizer ja kaksi kesällistä orivarsaa. Perheessämme on kaksi lasta, Jerry ja Matilda. Molemmat auttelevat tallitöissä. ” Minna kertoo.

Minnan Matilda tytär ja Womanizer. Kuva: Rinna Tammimetsä

”Minkä connemara-ponin olet ostanut”

Womanizer muutti perheeseen vuonna 2010 jolloin hevonen oli 6-vuotias. Pienten lasten äiti ja vakuutusyhtiössä työskennellyt Minna ei ehtinyt silloin tallilla paljon käymään. Womanizerilla ja Jarno Kauhasella suhde oli aluksi syvempi, kunnes Minna jäi pois työstään vakuutusyhtiössä. Siitä lähtien hän alkoi työskennellä tallilla hevosenhoitajana ja ennenkaikkea, silloin hänestä ja Womanizerista tuli erottamaton kaksikko.

”Nasse oli aluksi kärttyinen ja luimikin välillä minulle. Tilanne muuttui helpommaksi kun tutustuttiin. Lokakuussa 2010 jäin pois vakuutusyhtiöstä ja siitä asti olemme olleet Nassen kanssa erottamattomat. Se oli kilpaillut Ruotsissa muistaakseni 13 starttia ja tuli myyntiin Risto Airaksiselle. Risto tarjosi sitä Jarnolle ja kaupat syntyivät, koska tarvitsimme tähän muutenkin yhdelle hevoselle kaveria. ” Kauhanen muistelee.

Veikeä väri herätti huomion ravimaailmassa ja joskus siitä heiteltiin jopa hyväntuulista huumoria. Kasvattaja on kertonut, että Womanizer nimi on peräisin siitä, että hevonen keräsi varsana kuin magneetti naisia ympärilleen.

”Jarno lähti Nassen kanssa Jokimaalle hiitille Kylliäisen Tommin talliin. Raisa Kylliäinen heittikin silloin legendaarisen kommentin, että minkä helkatin connemara-ponin se on nyt mennyt ostamaan. Eipä aavistanut Raisa, mihin seikkailuihin ja reissuihin Nasse meidät tulisi viemään” Minna naurahtaa ja liikuttuu muistellessaan.

Womanizer kilpaili startin kerrallaan

Womanizer kilpaili aina startin kerrallaan ja venyi aina parhaimpaansa. Hevosta hankkiessa Kauhaset eivät osanneet haaveilla yhtään mistään. Toiveissa kuitenkin oli, että joskus tallista löytyisi hevonen joka voisi kilpailla myös ulkomailla. Womanizer täytti tämän Kauhasen perheen toiveen.

”Vaikka taso pikkuhiljaa nousi, Womanizer venyi aina parhaimpaansa. Minulla oli toive, että joskus tallissa olisi hevonen jolla pääsisi ulkomaille. No tulihan sekin päivä meidän tallille ja monet reissut käytiin Ruotsin puolella. Nassella oli todella harvoin mitään terveysongelmia ja kilpailuohjelma pystyttiin viemään läpi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tärkeitä lähtöjä oli muunmuassa Seinäjoki Race 2012, Kympi GP 2012, Solvalla 2012 (CTH Ericssons Memorial) , Kymi Gp voitto 2013, Kuopion kuninkuusravit 2013 voitto sekä Solvallan Silver Häst voitto vuonna 2013.” Minna kertoo.

Kuva: Anna Karhila (Lupa kuvaajalta)

Koko kansan Nasse

Womanizer on nimetty useassa kanavassa koko kansan Nasseksi. Sen ura oli merkittävä ja moni alan toimija ja seuraaja on kertonut Womanizerin olleen merkittävimpiä hevosia, joita raviurheilussa on seurannut. Myös sosiaalisessa mediassa Nassen kuulumisista ollaan kiinnostuneita. Mistä johtuu, että Nassesta tuli koko kansan Nasse?

”Kyllä kunnia kuuluu Nasselle. Se vaan oli niin erilainen niissä lähdöissä, kun se joskus takasuoralla nappasi kuolaimet suuhun ja suurinpiirtein huikkasi Tommille, että nyt mennään. Minulle tuli joskus mieleen ne sarjakuvien maantiekiitäjät ” Minna naurahtaa.

Kauhasen perheellä ei ollut aiemmin hevosia, jotka olisivat yltäneet Womanizerin kaltaisiin suorituksiin. 

”Meillä ei aiemmin ollut hyviä hevosia ollenkaan, niin ehkä ihmiset pystyivät iloitsemaan meidän puolesta kun kerrankin onnistuttiin. Ja ihan yleisesti nostamatta yhtään itseämme erityisasemaan, kyllä omistaja-valmentaja-hoitaja on oman hevosensa tunteiden tulkki. Ehkä se oikeiden tunteiden näyttäminen ja kertominen on ollut siinä tärkeässä osassa. Myös ravilähetyksillä oli oma osuutensa siihen. Noihin aikoihin alettiin tekemään lauantai-lähetyksiä ja olimme paljon esillä, kun noissa lauantairaveissa Nasse suurimmaksi osaksi juoksi. Ja onhan se niin erikoisen näköinenkin” Minna pohtii.

Herkkä ja viisas yksilö

Kauhasen perhe kertoo Womanizerin olevan kiltti ja lempeä. Silti hevosesta löytyy se herkkä ja kuumempikin puoli. Joskus startti on mennyt pilallekin.

”Muutama lähtö meni pilalle omituisen käytöksen takia. Sitä ei kannattanut kääntää lähtöauton taakse ja ryhmittyä siinä. Kun muut valjakot lähestyivät autoa samaan aikaan, Nassella meni nuppi jumiin ja se jäi pomppimaan paikoilleen ja laukkahan siitä tuli. Sillä piti ottaa sellainen yhden kierroksen lähestyminen auton taakse niin sitten kaikki meni hyvin. ”

Hevoset osaavat kertoa ihmisilleen, jos jokin asia vaivaa. Womanizer osaa kertoa erityisen hyvin, jos jokin asia on mielen päällä.

”Nasse on osannut aina kertoa jos jokin asia vaivaa. En tiedä johtuuko se sen väristä, mutta sillä on todella herkkä iho ja sitä häiritsee kaikki ötökät valtavasti. Siinä asiassa olemme myös sielunkumppaneita. Yleensä se on kaikkeen tyytyväinen.” Minna kertoo.

Yhtenä iltana Kauhasen perhe mietti Nassen luonnetta ja pohtivat, voiko hevonen olla kiitollinen ja tehdä asioita kiitoksena. Kaikkeen tyytyväinen Nasse tekee kaikkensa, jotta ihmisen olisi mahdollisimman hyvä olla.

”Jarnon kanssa yksi ilta mietittiin sen luonnetta, kun onhan se turha väittää että hevonen tekisi kiitollisuudesta jotakin, ainakaan ylivoimaista kilpailusuoritusta, mutta Nassen kohdalla meillä on jäänyt sellainen tunne, että se tekee asioita kiitoksena. Jos esimerkiksi talutan sitä ja samalla kannan täyttä juoma-ämpäriä, niin se alkaa kävellä ihan hiljaa, ettei juoma läiky yli. Sanon sitä Nassen kaunokävelyksi” Minna naurahtaa.

Womanizer oli rento matkustaja mutta myös viisas. Se on osoittanut viisautensa monta kertaa, eikä se ole jäänyt epäselväksi.

”Kerran olin yksin hevosautolla Vermossa Nassen kanssa. Voitto tuli ja lähdettiin ajamaan kotimatkalle. Ajoin noin kilometrin ja ihmettelin kamerasta, kun Nasse oli jatkuvasti niin levoton ja hirnui kokoajan. Se katseli ohjaamoon päin. Ajattelin, että pakko pysähtyä katsomaan mikä on hätänä. Hevosauton takaovi varustetilasta oli auennut ylämäessä ja Nasse ilmoitteli siitä” Minna kertoo.

Kilpakenkien riisuminen ja viimeinen näytös Jokimaalla ”Aina on menty hevosen ehdoilla”

Womanizerin eläkkeelle jääminen ja hyvästelyt Jokimaan raviradalla herkisti taustajoukot mutta myös yleisön. Kauhasen perheen tärkein arvo on, että aina mennään hevosen ehdoilla. Kun Nasse alkoi vähän tuntumaan siltä, että se ei enää anna parastaan, Jarno Kauhanen päätti lopettaa sen kilpauran. Eläkkeelle jääminen tähän kotiin oli itsestäänselvyys.

”Tähän kotiin Nasse tulee jäämään loppujen lopuksi ja tänne sille tehdään sitten muistomerkki. Nassella ratsastettiin jo kilpailuaikana ja nyt se on minun ja tyttäreni ratsuna. Se on pääasiassa ulkona pihatossa ruuna Yolo Savoyn kaverina. Nasse ei oikein viihdy sisällä, vaikka tuleekin välillä muiden mukana sisälle. Kerran muiden lähtiessä Jokimaalle, Nasse paukutti kengän kärjellä karsinan metallielementtiin, että päästä jo ulos. Sanoin vaan sille, että Notre Damen kellonsoittaja odottaa nyt hetken, niin sitten pääset.” Minna naurahtaa.

Hevosen merkitys on Kauhasen perheelle todella suuri. Womanizerin pärjäämisen myötä talliin pystyttiin hankkimaan laadukkaampia hevosia ja näkyvyys toi tullessaan uusia yhteistyökumppaneita. Nasse piti myös vaikeina aikoina perheen kasassa.

”Tuo ajanjakso, jolloin Nasse pärjäsi, oli meidän lähipiirille raskasta aikaa, oli paljon surua ja sairautta. Nasse antoi meille hetkeksi syyn iloita ja valoa pimeyteen” Minna kertoo liikuttuneena.

Uran viimeinen hetki tapahtui Jokimaalla, jolloin ravikansa hyvästeli hevosen eläkkeelle. Nassen uran kohokohdat näkyivät screeniltä ja Tommi Kylliäinen ajoi poikansa Niklaksen kanssa Nassen viimeisen kerran voittajakehään. Lopuksi Minna hyppäsi kyytiin ja ajoi Womanizerin radalta pois. Mitä mahtoi liikkua naisen päässä silloin?

” Ajattelin, että ajan ihan hiljaa, kun yleisö taputti liikuttuneena. Mutta en pystynyt, annoin Nassen spurtata, koska en pystynyt olla itkemättä. Mutta lohduttihan siinä se, että se jäi terveenä meille. Sitten ajoin sen pois radalta viimeisen kerran.”

Kirje hevoseltasi

 

Kirje hevoseltasi 

Ennen kuin hankit minut, mieti pystytkö tarjoamaan minulle sen, mitä elääkseni tarvitsen. En haluaisi olla vaativa, mutta on monta asiaa jotka tarvitsen elääkseni onnellisen hevosen elämää. Sen lisäksi, että tarvitsen hyvät elinolosuhteet, kengityksen, ruokaa ja juomaa, tarvitsen myös minulle sopivaa liikuntaa. Ennen kaikkea, tarvitsen aikaa. Sinun aikaasi.

Saatan myös sairastua. Kun sairastun ja tarvitsen apua, ethän jätä minua yksin? Pyydäthän minulle apua, vaikka siihen menisikin rahaa? Minä en pärjää yksin.

Minä en ole aina helppo enkä osaa kertoa kaikkea sinun kielelläsi. Minä pyydän, että yrität kuunnella silti. Yritä ymmärtää. Minäkin yritän ymmärtää sinua, vaikka et puhu äänellä minun kieltäni.

Kun meidän yhteinen kavioliitto, yhteinen tie alkaa tulla päätökseen, muistathan ensimmäisenä minun hyvinvointini vaikka tunteesi minua kohtaan ovat suuria? Minä en sure elämätöntä elämääni, sillä minä nautin joka hetkestä sinun kanssasi. Kun on minun aikani mennä, kunnioita minua ja anna minun mennä. En lähde luotasi, vaan seuraan sinua tuulena poskellasi. Kiitos, että annat minulle arvokkaan hevosen elämän.

Rakkaudella; Hevosesi.

Kuva: Anzeelika Aasmäe

Varikkoportilla: Lihaskalvokäsittelijä Niina Grönqvist "Kun kalvoja ja kudosvauriota saadaan käsiteltyä, ongelmat voivat ratketa ja hevosen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi hoidetaan myös sen psyykkistä hyvinvointia"

 

Kuva: Susanna Hyypiä

Niina Grönqvist (45) on hevosalan yrittäjä, jonka monipuolinen osaaminen on auttanut useita hevosia. Hevosten lihaskalvokäsittelyjä tekevä Grönqvist on monessa mukana: työnsä lisäksi hänen aika kuluu perheen parissa, omalla tallilla islanninhevosten kanssa ja kuntoillen. Grönqvist on kisannut myös Bikini-Fitnessin kansainvälisellä tasolla, joten lihaksistosta ja sen huollosta on kokemusta myös omasta takaa. 

”Hevosten pariin olen eksynyt jo ala-asteikäisenä Keravan ratsastuskoulussa tunteja käyden ja sen jälkeen islanninhevosten parissa. Vuonna 1990 sain ensimmäisen oman hevosen talliimme, vaikka Helsingissä asuimmekin. Tällä hetkellä minulla on kaksi omaa hevosta, Losti ja Kongur” Grönqvist taustoittaa.

Jo pienestä asti Grönqvistin haave oli tulla eläinlääkäriksi. Hänen ajatusmaailmansa kuitenkin muuttui ja ajatus hevosen kokonaisvaltaisesta auttamisesta ennalta-ehkäisevässä työssä syntyi. Hevosten parissa työskenteleminen on ollut Niinan unelma ja se toteutui vuoden 2018 loppupuolella hänen alkaessa hevosalan yrittäjäksi. Töitä riittää ja ajokilometrejä kertyy paljon. Myös valtava tiedonjano ajaa opiskelemaan koko ajan lisää: oppia löytyy niin kalvokäsittelystä kuin kinesioteippauksestakin.

” Olen käynyt paljon biomekaniikka-klinikoissa ja erilaisissa valmennuksissa, jotta silmä harjaantuisi arvioimaan liikeratoja. 2012 kävin OTE-hieroja koulutuksen ja innostuin faskioiden ihmeellisestä maailmasta: sen jälkeen olen opiskellut myös muita kalvonkäsittely-tekniikoita ja tällä hetkellä teen tätä aika omanlaisella tavallani tekniikoita yhdistellen. Tein aluksi töitä venemyyjänä ja käsittelin hevosia siinä ohella, kunnes hoidettavia hevosia oli niin paljon, että oli pakko päättää kumpaan keskittyy. Yrittäjäksi alkamista en ole katunut hetkeäkään: asiakkaita on paljon ja kaikki asiakaspaikat ovat täynnä. Asiakkaani ovat ratsuja, ravureita, valjakkohevosia ja maastoilukavereita. Pienin on ollut minishetlanninponi ori ja suurin shire tamma. Jokaista hevosta pidän yhtä tärkeänä hoitotilanteessa ja kaikkia käyn yhtä tarkkaan läpi, oli kyseessä sitten kallis kilpahevonen tai seurahevonen. ” Niina kertoo.

Faskian ihmeellinen maailma

Niina Grönqvistin tiedonjano on valtava ja hän ruokkii sitä lukemalla jatkuvasti uusia artikkeleita ja faskioista tehtyjä tutkimuksia. 

”Faskia-käsittelyiden tarkoituksena on parantaa aineenvaihduntaa kalvorakenteiden välissä sekä kohentaa kehon liikkuvuutta ja vähentää kiputiloja. Kun kalvojen välit ovat mahdollisimman nestemäiset, kudokset liukuvat paremmin toisiinsa nähden mahdollistaen paremman liikkuvuuden kehossa. Silloin kalvot ovat joustavampia ja vähemmän alttiita revähdyksille. Pinta-faskian alla olevissa hermopäätteissä on vähemmän ärsytystä ja samassa välissä sijaitseva imusuonisto sekä pintaverenkierto saa paremmin kuljetettua aineenvaihdunnan kuona-aineita ja maitohappoja pois lihaksista. Ne myös tuo tarvittavia ravintoaineita tilalle” Grönqvist kertoo.

Faskiakireydet eivät näy röntgen eikä MRI-kuvissa: ne näkyy  virheasennoissa ja liikeradoissa, sekä tuntuvat kiristyksinä, kipuina ja puutumisena. Grönqvist kertoo, että pelkkien kireyksien sijaan yksi lihaskalvokäsittelyn tärkeimmistä asioista on oman käden tuntoaistit. Tuntoaistien pitää olla niin herkkänä, että ne pystyvät havaitsemaan kaikki vanhat ja uudet pehmytkudosvauriot. Sitä kautta hahmotetaan kokonaiskuva hevosen liikeradoista ja ongelmista. Grönqvistin mukaan se on ainut tapa päästä katkaisemaan kierre, jossa hoidetaan vain seurauksia. Näin löydetään ne syyt, jotka aiheuttavan liikeradan muutoksen ja sitä kautta liiallisen rasituksen jonnekin puolelle kehoa.

”Faskioiden liukuminen suhteessa toisiinsa on riippuvainen hyaluronihaposta, jota on kollageenikerrosten, faskian ja lihasten välissä. Käsittelyllä, joka aiheuttaa lämpöä, saadaan hyaluronihappo imemään itseensä enemmän nestettä toimiakseen normaalisti, jolloin liukuminen lisääntyy. Kosteutus poistaa jännitystä sidekudoksessa ja korjaa verkoston kautta ko.faskiaketjun alueella. Kun faskiaketjut ovat tasapainossa, sidekudoksissa ei ole kipua. ” Grönqvist kertoo.

Hevosten lihashuoltoon kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota. Hevosen lihaksiston hyvinvointia tuetaan erilaisin keinoin, oli kyseessä sitten seurahevonen tai kilpahevonen. Mutta miten hieronta ja lihaskalvo- eli faskiakäsittely eroaa toisistaan? Voiko hevosen kanssa työskentelevä tehdä itse jotain hevosensa lihashuollon eteen?

”Perinteisessä hieronnassa hierotaan lähinnä lihasta; lihas kyllä rentoutuu, mutta faskia jää jännittyneeksi. Tuolloin myös virheasento palautuu nopeasti takaisin aiheuttaen asentovirheitä ja vähitellen kehon erilaisia toimintahäiriöitä. Itse kehoitan omistajia kiinnittämään huomiota, että hevosen valmennus on monipuolista ja vaihtelevaa. Myös erilaisilla pohjilla on hyvä liikuttaa, jotta rasitus ei ole yksipuolista. On hyvä tarkkailla hevosen lihasten symmetriaa ja käsin kosketella omaa hevosta, jotta se oma käsi harjaantuu havaitsemaan kireyksiä ja mahdollisia vaurioita. Tärkeää on myös huolehtia hevosen juomisesta: kun hevonen juo hyvin, se auttaa lihaskalvoja voimaan paremmin.” Grönqvist selvittää.

Kuva: Juha Puhtimäki

Faskiaongelmat oireilevat monin tavoin

Lihaskalvokäsittelijä kohtaa työssään paljon erilaisia oireita, joihin monesti on löytynyt syy faskiasta. Usein on käännytty myös eläinlääkärin puoleen.

”Paljon on erilaisia vaivoja löytynyt faskiakäsittelyiden yhteydessä. Osa näistä on sellaisia, joihin olen pyytänyt eläinlääkärin ultrausta tai mielipidettä: näitä ovat esimerkiksi selkäjänne-vammat, vammat ojentajajänteissä ja hankositeessä sekä kaularangan ja SI-nivelen ongelmat. Yleisimmät ongelmat ovat ontumat ja liikeradan muutokset, joihin usein löytyy vastaus uudesta kudosvauriosta tai vanhasta, jossa arpikudos ja kiinnikkeet kiristävät liikettä. Eräältä ravurilta, joka aina laukkasi kaarteeseen, löytyi vanha iso arpikudosalue oikean lavan takaa. Kalvokäsittelyn jälkeen se voitti monta starttia.” Grönqvist valottaa. 

Kireät faskiat ja arpikudos voi aiheuttaa huonoja tallitapoja, ärtyneisyyttä ja ongelmia eri tilanteissa. Grönqvist kertoo, että monesti omistaja on huomannut, että se ratsastaessa alta pois juokseva hevonen onkin muuttunut hyvin avuilla liikkuvaksi kun kireydet ja kipu ovat poistuneet. Samoin äreydet ja hermostuneisuus talliolosuhteissa, loimen laitossa ja laumakavereita kohtaan ovat loppuneet käsittelyiden jälkeen, kun kipu ja stressitila kropasta häviää.

”Monesti jos hevonen loimea laittaessa näykkii ja on hermostunut, voi vika löytyä esimerkiksi rintalihaksista tai lavoista: siellä voi olla vanhoja tai uusia kudosvaurioita. Nämä vauriot voivat aiheuttaa kiputiloja, joita hevonen jatkossa kohdistaa loimen laittamiseen. Toisena esimerkkinä hevosella voi olla selän tai rintalihaksen alueella uusia tai vanhoja kudosvaurioita. Kun satula laitetaan selkään ja mahavyötä kiristetään, käytös voi olla rajuakin. Kolmas esimerkki, on hevonen, joka on haluton liikkumaan esimerkiksi lavan tai takaosan kudosvaurioiden vuoksi. Tuon tilan pitkittyessä se saattaa osoittaa haluttomuuttaan liikkua jo sillä, että se ei anna tarhasta enää kiinni. Se haluaa ihmisen ymmärtävän, että jossakin on ongelma. Kun kalvoja ja kudosvauriota saadaan käsiteltyä, ongelmat voivat ratketa ja hevosen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi hoidetaan myös sen psyykkistä hyvinvointia.” Grönqvist kertoo. 

Hevonen on kokonaisuus ja sen menestykseen vaikuttaa monta tekijää.  Näihin asioihin myös Grönqvist puuttuu hevosen käsittelyn yhteydessä.

”Isoimman muutoksen näkee yleensä ensimmäisen käsittelyn jälkeen ja usein lihaksisto kasvaa sen jälkeen. Näin satula saattaa jäädä epäsopivaksi. Kalvokäsittelyssä herkästi puutun varusteista tulleisiin ongelmiin ja ohjaan asiakkaita ottamaan yhteyttä satulantoppaajaan tai sovittajaan. Jos huomaan kengityksessä jotain ongelmaa, joka vaikuttaa lihaksistoon, pyydän ottamaan kengittäjään yhteyttä.  Myös ruokinta on asia, joka näkyy lihaksistossa ja ongelmatilanteissa yritetään ratkoa myös paras mahdollinen ratkaisu näihin”.

Kuva: Leena Uusitalo

Haluan auttaa hevosta

Grönqvist toivoo, että saisi tulevaisuudessa mahdollisimman pitkään työskennellä hevosten parissa. Hänestä huokuu halu auttaa hevosta, etsiä lisää tietoa ja auttaa myös etänä. 

”Toivon että pystyisin auttamaan mahdollisimman montaa hevosta. Vaikka kaikkia ei voi aina paikan päälle mennä auttamaan, saan paljon videoita ja kuvia, joiden perusteella pyrin auttamaan hevosten parissa olevia ja konsultointiapua pyytäviä kollegoita. Näissä faskia-jutuissa uutta tutkimustietoa tulee koko ajan ja tässä hommassa ei koskaan pysty olla ihan valmis. Tässä pystyy jatkuvasti kehittämään itseään. Iltaisin katson paljon treenivideoita, jotta silmä harjaantuu oikean liikeradan hahmottamiseen ja siihen, että missä ne virheliikkeet oikein näkyvät. Toivon myös, että jatkossakin pystyisin pitämään koulutuksia ja luentoja, jotta mahdollisimman moni saisi perehtyä tähän ihmeelliseen maailmaan” Niina kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan.