keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Tee se itse - oma elämäsi nimittäin!




Aika usein meistä ihmisistä tulee olosuhteiden vankeja ja uhreja. Luin Wayne Dyerin kirjan, Pulling your own Strings, ja se inspiroi minua jakamaan muutaman siitä heränneen ajatuksen. Koska nyt päiväni on täynnä opiskelua ja kaikenlaista lukemista, olen iltaisin rauhoittunut äänikirjojen pariin, ja uppoudun jonnekin muualle hetkeksi ennen nukkumaanmenoa. Paha tapani oli ennen uppoutua juuri ennen nukkumaan menoa Facebookiin tai Netflixiin, ja vasta kun päätin vähentää niiden käyttöä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, huomasin sen suuren positiviisen vaikutuksen. Tämän kirjan kuuntelin Storytell:istä. Kuuntelin sen englanniksi, koska haluan vahvistaa englanninkieltäni, ja mikä muu olisi parempi vaihtoehto kun kuunnella ja lukea englanniksi.




Kun mikään ei onnistu, ja tuntuu etten kehity yhtään

Monelle meistä tulee usein sellainen tunne, että vaikka kuinka työskentelemme tavoitteidemme saavuttamiseksi, emme etene mihinkään. On kyse sitten opiskelusta, hevosen hoitamisesta, kilvan-ajosta, ratsastamisesta, epätoivon tunne voi joskus iskeä. Silloin me todella monesti turhaudumme, ja ajattelemme, että emme voi tälle meidän elämällemme yhtään mitään. Se ajatus "Minusta ei ole tähän" tappaa mahdollisuuden edetä ja kehittyä sellaiseksi kuin tavoitteenamme ja ehkä jopa haaveenamme on.

Tämä epävarmuus itsestä aiheuttaa stressiä. On tietysti helppo aina paeta tulevaa ajatustyötä ja itsensä kanssa tappelemista, siihen että tämä ei minun kohdalla pidä paikkansa. Voin kertoa, että kun sain tietää, että omalla ajatustoiminnalla, omalla opitulla määrätietoisuudella voin torjua tätä negatiivista ajattelutapaa ja epäonnistumisen pelkoa, päätin kokeilla sitä. Mitä siinä menettää. Kun huomasin epävarman olon itsestäni ja siitä seuraavan stressin syntyvän, tappelin itseni kanssa tietoisesti. Tein päätöksen olla ajattelematta negatiivisesti. Tietoinen ajattelu siitä, että minä pärjään, ja minä yritän enemmän, auttaa kannustamaan itseä. Kun kiinnität tietoisesti huomiota siihen kuinka monta kertaa päivässä negatiivisuus iskee, ja puutut siihen välittömästi, saat huomata myös sen, miten se auttaa parempaan, kannustavaan ajatusmalliin. 



Epäonnistumisiin ja virheisiin ei pidä myöskään jäädä pitkäksi aikaa piehtaroimaan. Usein kun joku asia menee suoraan sanottuna päin persettä, saattaa mieleen tulla vain ajatus "Tein virheen, olen surkea.". No jos todellisuudessa moka oli sinun, ajoit startissa huonosti ja teit vääriä valintoja, tai ratsastit kilpailussa väärän radan, onko muka joku muu ajattelutapa, mitä sellaisen surkean suorituksen jälkeen voisit käyttää? Epäonnistumista et voi muuttaa kerralla siinä paikassa onnistumiseksi, ja tehtyä ei saa tekemättömäksi. Startti meni huonosti, ja that's it. Mutta miksi haukkua itsensä syvimpiin vesiin ja masentua? Katso sitä "virhettäsi" enemmän tuloksen näkökulmasta. "Sain tänään tämän tuloksen tästä, mutta minä pystyn ensikerralla parempaan.". Anna itsellesi vähän armoa, sillä olet vain ihminen. Muistan aikoinaan koulu aikana, kun Veli-Erkki Paavola antoi elämän yhden suuren opetuksen, jonka muistan koko elämäni. Virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia!

Toiset elää 19 vuotta, ja toiset 19 kertaa yhden vuoden 

Tämä lause jäi soimaan päähäni. Toiset elävät 19 vuotta, ja toiset yhden vuoden 19 kertaa. Kummallakohan tavalla sitä itse haluaisi elämänsä elää? Kun pyrimme tietoisesti kiinnittämään huomiota negatiivisen ajattelun vähentämiseen, luotamme enemmän itseemme ja kannustamme itseämme sekä opimme "virheistämme", uskallamme elää enemmän. Tavoite pitäisi olla se, että ottaa elämästä ilon irti, ja uskaltaa tehdä asioita, joita haluaa kokeilla. Jos olet se hevosenhoitaja, joka salaa haluaisi todellisuudessa ajaa kilpaa, tee se. Jos olet se, joka haluaisi kokeilla osallistua estekisoihin tai maastoratsastuskilpailuun, tee se. Miksi vain unelmoida niistä asioista, joihin pystyt vaikuttaa, tekemällä ne! Silloin me elämme monta vuotta, eikä yhtä vuotta monta kertaa!




Viisi vinkkiä parempaan elämään

1. Kiinnitä huomiota siihen, kuinka ajattelet asioita. Positiviinen ajatus kantaa pidemmälle kuin negativiinen.


2. Anna itsellesi armoa. Aina ei tarvi onnistua. Seuraavalla kerralla yrität kohti parempaa lopputulosta.


3. Ole kiitollinen siitä mitä sinulla on, äläkä murhellinen siitä, mitä sinulla ei ole.


4. Älä muuta itseäsi sen mukaan, mitä muut sinusta haluavat. Mieti, kuka sinä olet, ja mitä sinä itseltäsi haluat.


5. Elä. Tee asioita. Lähde kokeilemaan sitä, mitä olet halunnut kokeilla. Elämä on liian lyhyt niiden haaveiden siirtämiseksi kaukaiseen tulevaisuuteen.





Postauksen kuvat: Jenni Långsved

tiistai 27. helmikuuta 2018

Kaksoistutkinto ja minä



'

Kaksoistutkinto, tuo ennakkoluuloja keräävä kummitus. Ei ole kauan siitä kun viimeksi selitin, kuinka minä päädyin Kaustiselle raviopistoon kaksoistutkintoon. Kaksoistutkinto tarkoitti tapauksessani sitä, että lukio, eli ylioppilastutkintoni tehtäisiin rinnakkain ammatillisten opintojen, eli hevosenhoitajan perustutkinnon kanssa. Mielestäni aiheesta ei hirveästi ole puhuttu, joten päätin tarrata siihen tiukasti kiinni, ja kertoa teille, miten minä koin kaksoistutkinnon yhdessä hevosalan opintojen kanssa!

Olin erään tuttavani kyydissä matkalla Kaustisen lounasraveihin, päivää ennen yhteishakua. Yhteishaku tuli keskusteluksi, ja tuttavani kysyi minulta, mihin aion hakea opiskelemaan. Kerroin suunnitelmastani hakea Kaustisen raviopistoon, hevosenhoitajan perustutkintoon. Sitten hän kysyi minulta, että enkö ota lukio-opintoja siihen yhteyteen, enkä rehellisesti sanottuna ollut yhtään kiinnostunut ajatuksesta. Eihän minua silloin kiinnostanut kuin hevoset, ja niiden hoitaminen päivittäin, ja siitä saatavat suuret elannot, joita raviurheilun jokaisella työtä tekevälle on Suomessa tarjolla. Kuuntelin automatkan raviradalle ja takaisin perustelut siitä, minkä takia lukio on tärkeää ottaa mukaan. Yhteishaku päivänä klikkasin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Raviopiston ja lukion. Ja kuinkas kävikään, sinnehän pääsinkin ja neljän vuoden ajan sitä tein!



Ensimmäinen myytti kumottu: Hevosenhoitaja Ylioppilas kaksoistutkinnosta voi valmistua!

Alkuun kyllä jännitti. Päässä pyöri kysymyksiä. En ollut ikinä suunnitellut ottavani lukio-opintoja, vaikka ihan hyvin peruskoulussa menikin. Miten saan kaiken ajan riittämään? Miten opinnot jaksotetaan, teenkö kaikkea samaan aikaan? Mitä kirjoitukset edes on, miten kerkeän tehdä harjoittelut ja ylioppilaskirjoitukset? Mikä kurssimäärä pitää täyttyä? Miten oman hevosen saa sovitettua tähän aikatauluun?

Minun opinnot eteni niin, että joka toisessa jaksossa olin raviopistossa, ja joka toisen jakson lukiossa. Jaksojen vaihtelut tekivät minulle henkilökohtaisesti todella hyvää. Hevosia sai harrastaa lukiojakson aikana koulun jälkeen, ja raviopisto-jaksolla ei tarvinut lukiohommia oikeastaan tehdä, ellei sitten halunnut ottaa jotain tiettyjä, tarjolla olevia kursseja. Näin ajankäyttö oli selkeää, kun minulta ei vaadittu kloonaamaan itseäni moneksi ja moneen paikkaan yhdellä kertaa. Oppilaitokset molemmin puolin pyrki tekemään opiskelustani mahdollisimman selkeää. Jos lukiossa oli meneillään joku kurssi juuri raviopiston jakson aikana, sain käydä tietyt tunnit lukiolla ne kuuntelemassa ja opiskelemassa. Kaikki tehtävät oli aina järjesteltävissä. Ensimmäiset kolme vuotta tein vuorotellen näiden kahden välillä jaksoissa, ja viiminen vuosi kului lukiossa. Suoritin silloin viimiset kurssit ja kirjoitukset. Henkilökohtaisesti minulla meinasi tulla kurssien kanssa kiire: tein nimittäin enemmän kursseja kun oli tarpeen, sillä halusin hyödyntää kaiken ajan, vaikka ei olisi tarvinut. Neljän pakollisen aineen sijaan kirjoitinkin kuusi. Mutta siitäkin selvisi.



Joskus minulta kysyttiin kaksoistutkinnon huonoja puolia. Joissakin oppilaitoksissa on ollut joskus hankaluuksia sopia asioista oppilaitosten välillä, mutta meillä ei sitä ongelmaa ollut. Jollekin hätäiselle neljän vuoden tutkinto voi kuullostaa pitkältä, mutta mielestäni se on sopiva aika. Opinnot pystyi suorittamaan nopeamminkin, mutta en sitä tehnyt. Halusin tehdä rauhassa, enkä veren maku suussa. Joissakin oppilaitoksissa asuntolassa asuminen on tuottanut myös ongelmia lukurauhan kannalta, mutta Kaustisella minulla ei sitä hätää ollut, ja sain kyllä opiskelurauhan. Kaksoistutkinto voi kuullostaa sekavalta kurssien ja harjoittelujen täyteiseltä helvetiltä , mutta koska sinut ohjataan alusta asti mukaan ja saat tukea opintojen suunnittelemiseen,  tuota edellä mainittua ei tarvitse pelätä.

Kaksoistutkinto oli tähänastisen elämäni yksi tärkeimmistä ja parhaista päätöksistä

Työtä saa kyllä tehdä, omien tavoitteidesi mukaan, niin kuin jokaisessa koulussa muutenkin. Nyt jälkeenpäin olen todennut, että se työ kannatti ja tuotti hedelmää. Minulla on nyt ammattitutkinto ja ylioppilastutkinto. Mahdollisuudet etenemiseen ovat rajattomat, ihan sama, mihin suuntaan lähdet jatkamaan. Vaikka haluaisitkin työskennellä vain hevosten parissa, lukio tuo siihenkin tarvittavaa ja hyödyllistä tietotaitoa, jota ei kannata heittää hukkaan. Mieti tulevaisuuttasi: jätätkö tämän kortin kääntämättä, vai haluatko myöhemmin harmitella sitä, ettet edes kokeillut sitä miltä se tuntuu? En halunnut lukioon, ja ajatus tuntui vastenmieliseltä. Silti tänäpäivänä olen enemmän kuin kiitollinen tälle tuttavalleni, joka sai minun pääni ravireissulla käännettyä. Kaksoistutkinto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista päätöksestä.


Raviopisto-jaksolla tehtäviä oli monenlaisia: tässä ollaan Kaustisen lounasraveissa varikkoalueenvalvojana.

Omalla hevosellakin kerkesi Nikulan metsissä ajelemaan. En silti suosittele oman hevosen ottamista mukaan koko kouluajaksi. Vaikka lukiojaksolla aikaa on enemmän, ja oman hevosen ehtii hyvin hoitamaan, voi jakso olla kovilla etenkin raviopistojaksolla. Oman hevosen saa tungettua mukaan kaksoistutkintoon, mutta siinä tapauksessa suosittelen täysihoitotallia, jossa käyt vain itse hoitamassa ja liikuttamassa. Tieto siitä, että joku huolehtii hevosesi päivittäisen ruokinnan, on aika suuri helpotus koulun kiireiseen ja jopa jossain määrin fyysiseen arkeen.
Kuva: Jenni Långsved



Oletko kiinnostunut kaksoistutkinnosta? Kysy jos kysyttävää tulee.
Oletko ehkä käynyt jo sellaisen, kerro omat kokemukset!


maanantai 26. helmikuuta 2018

Kuukauden henkilö Veera Vekola - "Silloin opin katsomaan hevosta enemmän kokonaisuutena"


Päätyökseen hevoshierojana toimiva, nykyään Alavetelissä asustava Veera Vekola (21) on saanut näkyvyyttä rohkeana ja päättäväisenä nuorena naisohjastajana, jonka tavoitteena on pidemmällä tähtäimellä kehittyä ohjastajana ja valmentajana, ja saada enemmän jalansijaa miesohjastajien joukossa. Lähes 300 starttia ohjastanut Vekola ei pelkää ottaa uusia haasteita vastaan, ja on valmis tekemään työtä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Raviurheilu ei ole lajina helppo. Siinä menestyminen ja jokainen onnistumisen hetki vaativat äärimmäisen pitkäjänteistä ja sisukasta työtä.  Sitä sisukkuutta Vekolalta todistettavasti löytyy.

Hevoset ovat olleet nuoren ohjastajan elämässä jo pienestä lähtien, ja hevostelu aloitettiin hänen isänsä sisarusten talleilla. "Sain pienestä pitäen paljon oppia ja vastuuta, ja kiinnostus hevosiin syttyi heti." Veera kertoo hevostaustoistaan. Poniraviurheilusta hevosiin siirtyessään, Vekola aloitti kilpailemisen ensiksi perheen omilla hevosilla.Kun menestystä alkoi tulemaan omien hevosten kanssa, sai hän myös uusia laina-ohjastettavia sekä vieraiden ihmisten hevosia valmennukseen. Tällä hetkellä hänellä on yksi oma hevonen, ja yksi kimppahevonen. "Ensimmäisen raviponin sain 10-vuotiaana ja siitä sitten siirryin heti 16 vuotiaana c-ajoluvan saadessani hevosiin. Tällä hetkellä minulla on yksi oma hevonen, Gary Ale, ja yksi minkä omistan setäni kanssa puoliksi, Sandbar's Friend. Omallani on ollut paljon ongelmia viime vuonna, mutta nyt alkaa näyttämään valoisammalta, ja sen kanssa tähtäin on päästä ajamaan kesällä kilpaa mahdollisesti myös 76-lähdöissä. Sandbar's Friendin kanssa tähtäimenä ovat kevään Pilvenmäki Special karsinnat" Veera kertoo suunnitelmistaan.


Esikuvana Riina Rekilä


Vuonna 2016 Veera Vekola palkittiin Ravinaisten SM-tittelillä. Raviurheilu on tunnettu lähinnä miesten lajina, mutta Vekola uskaltaa pistää tässä kampoihin. "Vaikeinta naisena raviurheilun maailmassa on luultavasti se, että Suomessa asenteena on edelleen se, että naiset hoitavat hevoset ja menevät montea, ja miehet ovat ne, jotka ajavat kilpaa. Tällainen asenne tuo haasteen saada ajettavia kärrylähtöihin. Parasta siinä on ehkä se, kun voitat jonkun lähdön ja nimimiehet jäävät taakse. Kannustan kaikkia naisia, joita raviurheilu kiinnostaa, lähtemään rohkeasti ajamaan kilpaa. Epäonnistumisia ei kannata jäädä liikaa murehtimaan. Eikä miesvaltaisuutta kannata liikaa miettiä. Ihan yhtä hyvin naiset voivat pärjätä." Veera naurahtaa. Esikuvanaan Vekola pitää Riina Rekilää ja Örjän Kihlströmiä. "Esikuvanani voisin pitää Riina Rekilää. Hän on päättäväinen ja hyvin pärjännyt nainen miesvaltaisella ravialalla. Ohjastajapuolelta voisin idolikseni nimetä Örjan Kihlströmin. Ihailen hänen ammattimaisuuttaan ja rauhallisuuttaan ajaa kilpaa."










"Silloin opin katsomaan hevosta kokonaisuutena"


Uutena aluevaltauksena Vekola on ottanut hevoshieronnan. Kpedu Kaustisen hevoshieroja-linjalta viimevuonna valmistunut Veera tekee hevoshierontaa tällä hetkellä päätyökseen. Urheiluhevosen lihashuollon merkitys on viime vuosina kasvanut ja nostanut aina vain enemmän suosiotaan, ja sille on kysyntää. "Ennen kuin aloin kouluttautua hevoshierojaksi, keskityin enemmän vain katsomaan hevosten jalkoja, jos se esimerkiksi treeneissä tai kilpailussa liikkui huonosti. Kun opiskelin enemmän hevosen lihashuoltoa, aloin oppia katsomaan hevosta enemmän kokonaisuutena. Huomasin, että erilaiset lihasvaivat vaikuttavat suuresti hevosen liikkumiseen" Veera kertoo.

"Mikäli hevosella on kipua jaloissaan, se voi kipeyttää lihaksiston. Vaikka jalat hoidetaan, ei lihaksisto pääse heti mukaan, vaan se täytyy hoitaa myös kuntoon. Tämä sama pätee myös toisinpäin. Siksi pidän tärkeänä, että kun hevosta käytetään eläinlääkärillä, ja esimerkiksi niveliä piikitetään, pitäisi se myös hieroa säännöllisesti läpi, jolloin vaikutetaan koko hevoseen, ja saadaan ongelmia poistettua " Veera selvittää.


Lihashuolto on erittäin tärkeä osa urheiluhevosen valmentamista ja kilpailuttamista. Monien menestyshevosten taustajoukkoihin kuuluu omistajan, valmentajan, hoitajan ja eläinlääkärin lisäksi ammattitaitoinen hevoshieroja. Urheiluhevosen täydellinen suoritus vaatii sen, että sillä on kunnossa oleva kroppa, joka kestää ja jaksaa. Vetreät lihakset ovat kilpahevosen edellytys. "Etenkin urheiluhevosella lihashuolto on tärkeä osa myös vaivojen ennaltaehkäisyssä. Hevosta olisi tärkeää hierottaa säännöllisesti, eikä vasta sitten, kun huomataan sen liikkuvan huonosti tai olevan jumissa jostain." Vekola kertoo.


"Voit itsekin huolehtia hevosen lihashuollosta!"


Hevosen lihashuolosta pystyt huolehtimaan itsekin. Tarvittaessa Vekola antaa kotihoito-ohjeitakin, hevosesta riippuen. "Kotihoito-ohjeiden antaminen riippuu ihan hevosesta. Mikäli lihaksisto on hyvä, ja mitään suurempaa vaivaa ei löydy, kehotan yleensä jatkamaan samaan malliin". Veera kertoo. "Usein kuitenkin näytän esim.jalkojen venyttelytapoja, mitä voi itse tehdä treenin jälkeen hevoselle. Mikäli hevosella on ollut jotain isompaa jumia, esimerkiksi selässä tai lavoissa, suosittelen niihin hieromaan lämmittävää linimenttiä. On kuitenkin tärkeää, että esimerkiksi selästä ne pestään pois jossain vaiheessa, ettei satula tai silat hinkkaa niistä kohdista, ja iho kärsi". Veera selvittää.



Hevosen lihashuollosta voit huolehtia itsekin. "Hevosen lihashuollosta voit huolehtia itse, esimerkiksi venyttelemällä hevosta jaloista treenin jälkeen. Suoraan eteen ja taakse venytyksiä voi tehdä hevosen suostuvuuden mukaan, mutta esimerkiksi sivulle venyttäessä on tärkeää, että ne tehdään oikein. Jonkun ammattilaisen on hyvä näyttää ensin, kuinka ne tehdään. Myös kaikenlaiset porkkanajumpat, joilla hevosta kehotetaan venyttämään kaulaa ja kylkiä sivuille, tai kaulaa alas jalkojen väliin, ovat aina hyväksi liikkuvuudelle" Veera kertoo.











Mitä mieltä sinä olet hevosen lihashuollosta ja sen tärkeydestä? Kommentoi, ja kerro ajatuksesi! Käy tutustumassa Veeran tarjoamiin palveluihin, TÄMÄN LINKIN KAUTTA!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Hevoseton on huoleton


























Olen hieman hermostunut. Katselen uudestaan ja uudestaan blogiani, vanhoja postauksia ja kuvia selaten. Viimeaikojen tapahtumat ja niin sanottu, puoli vuotta sitten aloitettu uusi elämä ovat saaneet minut palaamaan näihin aatoksiin. Olen miettinyt kauan, mikä juttu elämästäni puuttuu, ja tajusin että se oli tämä. Se, että saan tulla tänne kirjoittamaan ajatuksiani, mietteitäni, ja mielipiteitäni. Saan jakaa asioita teidän kanssa, ja keskustella kommenteilla. Noin puolen vuoden koneettoman tauon aikana on tapahtunut paljon, mutta lopputulos on tämä. Nyt palaan takaisin, paineettomasti blogin pariin.

Paineeton on väärä sana tähän. Monien ihmisten kysymykset siitä, mitä järkeä on tuhlata aikaa tällaiseen, saivat hetkeksi minut varpailleni. Myös muuttoni toiseen kaupunkiin vaikutti asiaan. Kun jo meinasin unohtaa muiden ihmisten puheet, koneeni hajosi lopullisesti, ja päätin olla ilman tietokonetta mahdollisimman pitkään. Nyt kuitenkin minulla on tietokone, ja minulla on aikaa pääsykokeisiin luvun ja hevostelun ohella. Mutta elämässäni ei ole enää jokapäiväisenä osana Deviliä. Päädyin tekemään Devilin kohdalla ratkaisuja, sillä minulla ei ollut tammalle mitään järkevää paikkaa täällä uudessa kaupungissa. Tarvitsin myös aikaa opiskeluun, eikä oman ravihevosen kanssa touhaaminen ole nyt keväällä mahdollista, koska minun täytyy käyttää kapasiteetti opiskeluun. Devil lähti kevääksi kasvattajalleen leasing-sopimuksella. Pääsen onneksi tammaa katsomaan milloin haluan, ja paikka on aivan loistava. Hevosen kannalta tein oikean ratkaisun. Kyllä minä hevosten parissa edelleen päivittäin touhaan, mutta omaa blogitähteä minulla ei enää ole.

Blogin suunta tulee siis muuttumaan pakon edessä. Katsotaan mitä me yhdessä keksitään. Tämä kanava on ollut minulle tärkeä jo monta vuotta, ja huomaan että tätäkin tekstiä kirjoittaessani uppoudun johonkin aivan omaan maailmaani. Johonkin sellaiseen maailmaan, missä viihdyn ja on hyvä olla. Kirjottaessa saa unohtaa paljon asioita, ja keskittyä vain tähän. En siis enää aio kuunnella ihmisten puheita, ja jätä sen takia tekemättä asioita joita rakastan.


On aika ottaa uusi suunta.