torstai 28. huhtikuuta 2016

Hiskun poseeraus

 Juuri hetki sitten tajusin, että olen kokonaan unohtanut julkaista nämä Hiskun poseerauskuvat, vaikka Oton kuvat julkaisinkin. Tässä teille kuvia karvapallosta. Onneksi tuo karva on alkanut tippumaan ja sen alta kuoriutuu upea raaminen poni. Se näyttää näissä aika pallolta, mutta onneksi se johtuu vain karvoista.

Olimme muuten harjoitusraveissa Devilin ja Hiskun kanssa. Molemmat toimi loistavasti kelistä huolimatta. Hieman laiskoja oli molemmat, Devil jo tallista lähtiessä ilmaisi selkeästi tunteensa kun marssimme ulos räntäsateeseen. Hiskukin toimi taas kuin vanha tekijä, vaikka nämä oli vasta toiset harkkarit.

Tietokoneeni sanoi muuten sopimuksen irti. Yritän tässä tabletilla bloggailla, mutta voitte varmaan kuvitella tätä näpyttämisen määrää. Huhhuh. Antakaa anteeksi siis mahdolliset kirjoitusvirheet!






tiistai 26. huhtikuuta 2016

Puhelimen tyhjennys 1













         




Nyt on aika kokeilla tätäkin! Muutama kollaasi kännykän saloista. Kuvat ja kollaasit ei ole aikajärjestyksessä, mutta mukana on kaikenlaista. Ensimmäisessä kollaasissa näkyy perusarki. Treeniä ja hoitoa. Olen tosi tarkka hoidon suhteen, koska tykkään siitä ja pidän sitä tärkeänä.




















Devil on todella mukava ajettava, ja sen vuoksi minulla on liikaa kännykkä kuvia ja videoita lenkeiltä. Toisessa kollaasissa näkyy myös ilmanvetosuoja. Devil on vetänyt ilmaa, ei älyttömästi, mutta vetää kuitenkin. Päätin että kokeilen ensin sen kotona ennen starttia. Ensimmäinen lenkki suojan kanssa meni surkeasti. Tamma potki ja kiukutteli, mutta toinen kerta meni loistavasti. Tasoissa oltiin.


Kolmas kollaasi sisältää pari hullua selfietä. Toinen roskaruoka reissulta ha toinen hevosen selästä. Voit miettiä kumpi on kumpi. Lisäksi kuviin on päässyt Hisku, Devilin hiitti ja hoitohevoseni Kostin harjoitusravireissu.





























Neljännessä kollaasissa ylhäällä on Devilin epäonnistunut Seinäjoen reissu ja eräs epäonnistunut ratsastusreissu. Ratsastusreissulla kaikki muu meni hyvin, paitsi lopuksi vastaan tuli järkyttävän iso traktori, ja sitten Devil otti lähdöt. Varmaan kilometrin verran tuli kunnon kiitolaukkaa, mutta sen jälkeen neiti rauhoittui. Kuvissa myös hoitohevonen Vili, Hisku, ja minulla hoidossa ollut koira Sessi kera rakkaan akustisen Ibanezin kitaran.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kirottu kasirata


























Kai mä nyt uskon sen että Devil ei ole kasiradan hevonen. Mutta ei auta, kun arpaonni suo meille aina kasiradan, vaikka kuinka yrittäisi kääntää hyviä henkiä meidän arpaonnen puolelle. Ei auta, ja sen vuoksi tämä vähän naurattaa. Devil ei ole salaman nopea lähtijä, se ei ole kiertäjä, mutta et voi ottaa kiinni ja pakittaa koska silloin se lopettaa, ja on sama kääntää varikkoportilta pois. Näissä mietteissä tultiin pois Oulusta.

Devilillä on ollut aiemmin se yksi raskas reissu, mikä oli paljon raskaampi kuin tämä Oulu. Seinäjoella se otti itseensä kaikista mahdollisista asioista, kuljetusta myöten, ja se laihtui startin jälkeen vähän, ja oli apaattinen. Mutta kun lähden hakemaan positiivisia asioita Oulun reissusta, huomaan että niitä on itseasiassa todella paljon. Ensimmäistä kertaa kuljetettiin näin pitkä matka, ja nyt hevonen ei ollut 3h kuljetuksesta moksiskaan, vaikka aiemmin jo 1h kuljetus on ollut liikaa. Se ei jännittänyt yhtään ja oli todella iloisella tuulella valjastaessa. Jälleen kerran se toimi moitteettomasti, ja yritti kyllä parhaansa. Eihän se ole 15 mennyt varmaan edes auton kyydissä. Hahah!

Oltiin myöhään yöllä, joskus yhden aikaan kotona. Hoidin hevosen vielä kunnolla, kylmäsin jalat, ja vähän se sai porkkanaakin. Odotin hieman kauhulla mitä seuraavana päivänä on vastassa, kun silloin Seinäjoen startin jälkeen vastassa oli pelkkä koholla oleva takajalka ja perse ovelle päin. No, menimpäs tarhaan tammaa moikkaamaan, se oli aitauksen toisessa päässä, hirnahti tervehdyksen ja ravasi vastaan. Pari päivää startista se iloitteli ja veti itsekseen kunnon rallia aitauksessaan. Sen palautuminen on mennyt huimasti eteenpäin!

Olen kahden vaiheilla tulevien ilmojen suhteen. On tarjolla Kaustista ja Kokkolaa. Molempiin ilmo samana päivänä, joten katselen vähän kumpaan olisi saumat päästä! Toki Kaustista ajattelen etusijassa, siinä on paljon positiivista. Ei tarvi kuljettaa, ja hevonen tykkää kun voi ajaa tallista vain hiittikärryillä ravipaikalle. Katsotaan miten käy. Näihin Jari Piiralan kuviin ja tunnelmiin Oulusta!



R.I.P siniset vetopallot. Nekin meni rikki. Voi kyynel.


Kun kuolema kutsuu.


Tuolla kasipaikalla se näyttää aika coolilta! Mutta voi taivas miten ulkona se onkin! Epäreilua.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Maanantaina Ouluun

 Meillä oli tuurit kohdallaan, sillä ilmoittamispäivää edeltävänä iltana totesin että hevosia on ilmoitettu niin paljon, että mukaan ei päästä. Aamulla ajattelin ilmoittaa seuraavaan paikkaan, mutta sitten kuitenkjn päädyin katsomaan lähtölistoja, ja hämmennys oli suuri kun Devilin nimi olikin siellä. Sarja olikin jaettu, ja me onneksi ollaan ykköslähdössä. Mitä tästä opimme, älä lyö hanskoja tiskiin ennen listojen tuloa, ne voi yllättää!

Arpaonni suosii meille numeroa 8 aina. Huvin ja urheilun kannalta lähdetään katsomaan miten käy. Devil käy nyt ekaa kertaa Oulussa asti, mutta kyyti onneksi järjestyi naapuritallin myötä, kun heiltä matkassa on 7 lähdön Zerib Lie Star.

Jenni otti muutaman kuvan eilen tallilla, joten postauksen kuvat on hänen käsialaa. Kuviin pääsi myös tallikaverit, hoitohevoseni Cool on Photos ja R.R. Kisu. Kisun maha se vain kasvaa, kyllä siellä varsa on!






torstai 14. huhtikuuta 2016

Elämäni hevonen


"Pistä se monttuun, ethän sä sillä mitään tee"
"Se vaan syö sun rahat, mieti nyt!"
"Eihän se edes tienaa mitään ja on vielä ruuna"

Kuinka monta kertaa olenkin kuullut nämä lauseet? Kuinka monta kertaa olen kuullut sen, miten tämä entinen ravurin retkale aiheuttaa vain harmia muiden mielestä. Kuinka monta kertaa olen kuullut ne väitteet ja perustelut, miksi tämä ruuna pitäisi vain laittaa monttuun.

Olin pieni lapsi suuressa maailmassa. Yhtäkkiä elämääni tuli tämä "mitätön" ruuna. Kirjoitin viidennellä luokalla kirjoitelman siitä, miten olin saanut parhaimman ystäväni Oton. Kirjoitin, miltä tuntui kun minulla oli kerrankin oikea ystävä joka kuuntelee, ystävä johon voi luottaa. Ystävä, joka odottaa minua joka päivä. Ystävä, jonka vuoksi herään aamulla aikaisin.

Siitä on nyt jo lähes 10 vuotta. Se nuori terävä ruuna, ja se pikku tyttö ovat kasvaneet yhdessä aikuiseksi. Se "mitätön" ruuna on katsonut vierestä kasvun ja kehityksen. Se "mitätön" ruuna oli tuki jonka kaulaan sai nojata kun koulussa kiusattiin. Se "mitätön" kehäraakki on ollut mukana elämän iloissa, ja yleensä ollut syy siihen iloon.

 Tänä päivänä näen kaksi yhdessä kasvanutta perheenjäsentä. Toinen on harmaantunut, ja toisella on vielä elämä edessä, ja onneksi vielä ei ole harmaita hiuksia. Näen edessäni vanhan ruunan, joka on opettanut monia. Se ei ole vain minun elämän hevonen, vaan myös monen muun.

Tämä "mitätön kehäraakki" on minun elämäni hevonen. Se on minun ystävä. Joten mieti kahdesti mitä sanot. Päätäni ei pysty kääntämään.








tiistai 5. huhtikuuta 2016

Täysissä voimissa maaliin


 Upea ravipäivä eilen Nikulassa, vaikka alkuun tuntui siltä että ei nyt oikein onnistu mikään. Meillä piti olla alunperin jenkkikärryt, ja niillä kerettiin jopa kaksi lämmityskierrosta ajaa, silloin hajosi rengas. Uutta rengasta ei siihen hätään saatu, mutta Paavolan Vellu lainasi Customin Multicarbonit, jotka pelastivat tilanteen. Kiitos Vellu!

Lämmitys ei siis tapahtunut aivan Devilille tuttuun tapaan, eli muutama rinki kaksi lähtöä ennen. Ennen ykköslähtöä piti vielä käydä hoitamassa lämmitys loppuun. Itse startissa stressasin eniten lähtöä voltista, mutta tamma hoiti sen hienosti. Se lähti hyvin, ja jatkoi hyvin. Tamma oli umpipussissa loppuun asti, ja kuski joutui pitämään sitä koska tilaa ei ollut. Vetopallot jäi korviin. Jumalauta me oltaisiin oltu totossa jos olisi saatu tilaa! Devil oli viimeinkin oikeasti ravihevonen. Kyllä tämä tyttö pidätteli itkua startin jälkeen niin hyvin kuin pystyin. Nämä ovat niitä onnen hetkiä kun hevonen vihdoinkin menee eteenpäin. Devil ei ollut väsynyt yhtään, tämä teki sen päälle tosi hyvää. Olen niin ylpeä. Kuudes sija tuli joka tapauksessa.

Meillä on hyvä tiimi, ja ilman näitä ihmisiä ympärillä tästä ei tulisi mitään. Oli se sitten kannustava kommentti tallinkäytävällä, käytännön apu tai inspiraation haku kahvituokiolla. Olen onnellinen tyttö kun saan olla näiden ihmisten ympäröimänä. Voiko tässä sanoa enää mitään muuta.

Kiitos ❤

Postauksen kuvat; Johan Nylund