keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Camilla Vihanto: Meillä oli Juiserin kanssa ihan erityinen side, jota ei koskaan tule olemaan minkään muun hevosen kanssa.

Kuva: Krista Toivanen

Camilla Vihanto (26) tuli hevoskansan tietoisuuteen sensaatiomaisen suomenhevosruuna Juiserin valmentajana. Satumainen tarina päättyi traagisesti syksyllä 2019, kun elämän hevonen menehtyi suolikiertymään juuri kun oli toipumassa jännevammastaan. Vihanto ja Juiseri olivat tunnettuja menestyksen lisäksi myös heidän välisestä ystävyydestään. Heidän tarinansa liikutti ravikansaa ja sai ihmisiä herkistymään voittajaesittelyssä. Mitä kuuluu Camillalle tänä päivänä?



Vihanto päätyi hevosten pariin sukulaistyttönsä kautta. Tällä hetkellä hän työskentelee HK:n tehtaalla kaksivuorotyössä ja treenailee harrastajavalmentajana omaa hevosta.
”Sukulaistyttö innostui hevosista ja hänen kautta hurahdin itsekin hevosiin. Ratsastusharrastuksen aloitin muistaakseni kahdeksanvuotiaana. Kävin säännöllisesti kerran viikossa ratsastamassa ja joskus 11-12 vuotiaana löysin kodin läheltä tallin jossa majaili suomenhevostamma Tytön Tähti. Lopetin tunneilla käymisen ja siirryin harrastamaan Tytön Tähden kanssa.” Vihanto taustoittaa.

Teininä Vihanto piti muutaman vuoden tauon hevosista. Mutta kun yhteishaun aika koitti, hän päätti hakea opiskelemaan Harjun oppimiskeskukseen. Koulusta valmistuttuaan, Vihanto työskenteli Pekka Korven ja Seppo Suurosen talleissa.

”Samoihin aikoihin palasin hoitamaan Tytön Tähteä ja tuo tamma opetti minulle mitä hankaliin ja itsepäisiin hevosiin tulee. Tamman omistaja Päivi antoi minun astuttaa Tytön Tähden ja vuonna 2011 syntyi Juiseri. ” Camilla kertoo.

Kuva: Riikka Pukki

Pitkät juuret

Juiserin ja Camillan tarinalla on pitkät juuret. Tytön Tähteä astuttaessa ori valinta oli selkeä.

”Halusin jotain ihan päinvastaista mitä tamma oli. Tamma oli todella raskas rakenteinen. Halusin kevyen orin, jotta varsasta ei tulisi hirveää työjuhtaa. Joihuri oli silmiä hivelevän kaunis ja periytti Juiserille kauneuttaan. Kovapäisyys tuli varmasti emältä.” Vihanto naurahtaa.

Hevosena Juiseri oli oman arvonsa tunteva ja rehellinen työmies. Camillan ja hevosen side oli erityinen. Jo nuorena hevosena Camilla huomasi, että kyseessä ei ole mikä tahansa hevonen.

”Mä vitsailin varsasta asti, että Juiserista tulee ravikuningas. No ei tullut ravikuningasta, kun menin ruunaamaan sen. Olimme harjoitusraveissa joskus Juiserin ollessa neljävuotias. Silloin Kortekallion Juha sanoi minulle, että ”tajuatko sinä tyttö miten hyvä hevonen sinulla on”. Enkä mä tajua sitä vieläkään. ” Vihanto kertoo.

Kun hevonen näytti ravikansalle kultaisen juoksupäänsä, ei se ollut Camillalle helpointa aikaa. Paineet ja odotukset kasvoivat aina vain korkeammalle ja hevoselta odotettiin jatkuvasti huippusuoritusta.

”Meidän arki oli loppujen lopuksi aika stressaavaa. Suuret paineet niskassa, niin omissa tavoitteissa kuin ulkopuolinenkin painostus. Mutta hetkeäkään en vaihtaisi. Elämäni rankinta, mutta silti parasta aikaa. Hoidin Juiserin valmentamisen työni ohella.” Camilla kertoo.



Kuva: Krista Toivanen

Hevosen suurin vastus oli hevonen itse.

Kohokohtia yhteisellä taipaleella oli monia. 21 voittoa juossut hevonen tarjosi omistajalleen uskomattomia elämyksiä. Silti suurimpia elämyksiä hevonen tarjosi raviratojen ulkopuolella.

”Hienoimpia hetkiä oli ehdottomasti Juiserin syntymä ja ne arjen perushetket. Se luottamus mikä meillä oli toisiamme kohtaan. Se tuli aina höristen tarhassa vastaan ja oli aina valmis tekemään töitä. Kilpa-uralta hienoja hetkiä on paljon, 21 voittoa. Kyllä on onnesta itketty monta kertaa, mutta tottakai se Maratonin voitto oli jotain uskomatonta. Ei jokaisen tytön hevonen ole Köppistä pessyt sen ihannematkalla.” Camilla kertoo.

Varsasta saakka Juiseri oli todella helppo hevonen. Ajolle opettaessa se ohjas-ajettiin vain kolme kertaa kaverin kanssa. Sitten se sai kärryt peräänsä. Ravaaminen ei silti ollut sille itsestäänselvyys ja hevosen askeleiden osuminen kohdalleen oli valtavan työn takana. Hevosen suurin vastus oli hevonen itse.

”Sillä oli sellainen oikeanlainen pilke silmäkulmassa. Vähän piti pelätä varjoja, kiviä ja ojia. Sellainen jekuttelija. Sellainen sen kuuluikin olla. Ravipaikalla sen kanssa pärjäsin aina yksin. Ravi taas oli aina hieman vaikeaa. Se tarvitsi voimaa kuin höyryjuna ja sitä sillä kyllä olikin, mutta ei koskaan niin paljon kuin kropan kantaminen olisi vaatinut. Laukat olivat herkässä ja epäonnistumisia tuli runsaasti menestyksen ohella. Se löi kainaloihinsa aika rajusti joten hokkikelillä kilpaileminen olikin haastavaa. Parhaimmillaan se oli napakalla kesäradalla ilman etukenkiä ja nastalliset kultakengät takana.” Camilla muistelee.



Kuva: Krista Toivanen


Meillä oli ihan erityinen side, jota ei koskaan tule
olemaan minkään muun hevosen kanssa


Viimeinen kausi jäi rikkonaiseksi jänteeseen tulleen kolhun takia. Hevonen oli kuntoutuksessa ja tarkoituksena oli mennä tarkistamaan, onko jänne jo tervehtynyt. Sitten tapahtui jotain, mikä järkytti Vihannon lisäksi koko ravikansaa.

”Olimme juuri menossa seuraavalla viikolla tarkistamaan, oliko jänne tervehtynyt, kun suolikiertymä iski. En siis koskaan saanut tietää, oliko kolhun aiheuttama pieni vaurio jänteessä hävinnyt vai ei. Jalka kuitenkin näytti hyvälle ja olimme päässeet ajamaan muutamat hyvät juoksulenkit ja hevonen oli täynnä elämän iloa. Meillä oli ihan erityinen side, jota ei koskaan tule olemaan minkään muun hevosen kanssa. Juiseri oli elämäni hevonen.” Camilla kertoo surullisena.

Camillan arki kuluu päivä kerrallaan työskennellessä ja oman hevosen parissa. Kotona kasvaa Siporilainen ori-varsa Sipsie, jonka emän emä on Juiserin takaa löytyvä Tytön Tähti.

”Perusarkea ja varsa kasvaa. Sipsie kääntyy nyt kaksivuotiaaksi ja ollaan perus ajo-opetukset suoritettu. Nyt on saanut lomailla ja kasvaa. Ennen laidunta ajellaan vielä muutamat muistuttelu lenkit. Sitten saakin olla kesän laitumessa ja minä ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen ilman hevosta. Mun motivaatio hevosiin on tällä hetkellä täysi nolla. Onneksi varsa on nuori, eikä haittaa, vaikka se saa syödä ja olla tällä hetkellä.” Vihanto kertoo.








Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.