torstai 8. joulukuuta 2016

Syy hiljaisuuteen: Otto enkelihevonen.







































Imp Brave  21.7.1998 - 2.12.2016



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.














tiistai 11. lokakuuta 2016

Otto tuli takaisin





















Viime viikolla päättyi ylläpitosopimus, ja Otto palasi takaisin Kaustiselle. Viime viikolla talliimme valmistui myös kenttä, joten kohta on luvassa kunnon ratsastuspostauksia. Otto palasi takaisin hyvässä kunnossa, Jenna on pitänyt siitä todella hyvää huolta. Kauan ei mennyt kun monitoimiruuna joutui töihin ja pääsi testaamaan jotain sellaista, mitä se ei ole testannut. Se hälytettiin varahevosena korttikurssille volttausharjoituksiin, ja pitkän tauon jälkeen poika sai kilpakärryt peräänsä. Hyvin meni, siinäkään ei ollut mitään ongelmia. Kyllä se muisti mitä siellä radalla on tehtävä.

Harvassa on tällaiset hevoset kuin Otto on. Se on kilpaillut koulua, esteitä, hiihtoesteratsastusta, Match Showta, raveissa.. Sillä on vikelletty, ratsastettu satulalla ja ilman, ajettu, vedetty pulkkaa, lumilautaa ja suksia, sekä kärryjä. Se on ollut korttikurssilla. Se tulee toimeen kaikkien kanssa, on hyvä seuralainen, ja varma varsojen lenkkikaveri. Lapset voivat ratsastaa, Se on täysin maastovarma, ja mukava hoitaa. Ei se ihan sitä ennen ollut, kun hypätään vaikka kymmenen vuotta taaksepäin. Mutta nykyään se osaa ottaa elämän rennosti. Tallissa juuri eilen sanoin, että vaikka raviurheilu toisi lokaa niskaan, onhan mulla aina Otto, jonka terapeuttinen vaikutus muistuttaa että "niin joo, hevosethan on se juttu, eikä se raviurheilu!".

Nyt vielä loppuun mutama kännykkäkuva, sekä muutama julkaisemattomaksi jäänyt kuva kameran muistikortilta.



Matti oli onnessaan, kun vanha kaveri Otto palasi takaisin piristämään arkea.








Hevari: Coverme-sadeloimi











Olen tainnut useasti mainita, että pitäisi käydä loimiostoksilla, nimenomaan ulkoloimi ostoksilla. Olin haaveillut sadeloimesta, ja ehdot olivat selkeät: loimen tulee olla full-neck, sopivan lämmin, helppo käyttöinen, ja sisäpuolen tulisi olla helposti puhdistettava. Devilillä oli kyllä sadeloimia, joissa ei ollut kaulakappaletta. Ne olivat fleecevuorellisia, ja siihen jäi inhottavasti karvat ja kaikenlainen lika kiinni, ja se ei irronnut, ei sitten millään. Toki fleecevuorellisia käytän, en ole niin kranttu, mutta haaveissa oli loimi joka toimisi näin. Ajattelin että sellaista ei löydy mistään.


Coverme fullneck - 600D rip-stop, 100g vanuvuori


Loimi takaa:Jalkalenkit pitää hyvin loimen paikalla.
Ristivyöt mahan alla. Lapalaskokset näkyy myös.
Olin väärässä. Hevarin tuotetestauksen myötä pääsin tutustumaan tähän loimeen. Kyseessä on Coverme - fullneck sadeloimi, 100g vanuvuorella. Sisäpinta on liukas, ja siihen ei tunnu lika tarttuvan. Vaikka sisäpinta on liukas, loimi pysyy hyvin paikallaan. Loimesta löytyy kaulakappaleen tarrojen lisäksi myös pikalukko kiinnitys edestä, ristivyöt, ja jalkalenkit. Se pitää vettä myös saumoista, ja on hyvin hengittävä. Meidän loimi on kokoa 135cm.

Devilille on hieman vaikeaa löytää hyvin istuvaa loimea, joka ei hankaa mistään ja pysyy tamman menossa mukana. Usein full-neck loimissa on myös se ongelma, että kaulakappaleen kiinnityksessä ei ole säätövaraa. Tässä loimessa kuitenkin säätövaraa on niin kaulakappaleessa kuin muuallakin. Vaikka näissä kuvissa ei taida näkyä, loimen edessä olevalle pikalukolle on monen metallirenkaan kiinnitysmahdollisuus, ja voin taata, että sen saa sopivaksi myös sinun hevosellesi. Pikalukkojen lisäksi edessä on myös vahvat tarrat, ja kertaakaan ei ole päässyt aukeamaan, vaikka loimi on jo ollut käytössä kauan. Olen testannut tätä loimimallia myös tallin muilla hevosilla, ja se on kestänyt kovempaakin käsittelyä.


Miksi olen haaveillut kiinteästä full-neck kaulakappaleesta? Olen huomannut että ns. irtonaiset kaulakappaleet usein pääsevät liikkumaan sen verran, että ne päästää vettä sisään kiinnityskohdistaan, etenkin kun kyseessä on vanhempi loimi. Kiinteällä kaulakappaleella ei ole siitä pelkoa. Odotin mielenkiinnolla miltä hevonen näyttää, kun haen sen sisälle kaatosateesta tämän loimen kera, ja olin tyytyväinen näkemääni. Loimen alta paljastui täysin kuiva hevonen.

Sitten tiivistys, ja  muutama oleellinen  ja varmasti kiinnostava kysymys, joita monet teistä varmasti jo pyörittää päässään!

Coverme full-neck
-Kiinteä kaulakappale
-Erittäin hyvin säätövaraa, kaulakappaleen kiinnitys, edessä pikalukot ja tarra, ristivyöt, ja jalkalenkit.
-Hengittävä, saumat pitävät vettä myös.
-Liukas sisäpinta, 100g vanuvuori.
-600D ripstop.

1. Loimen koot: Loimesta ovat koot 135, 145,155,165. Itse olen käyttänyt kokoja 135 ja 155, Isommat koot 155cm ja 165cm ovat reilun kokoisia, mutta 135cm käyttäville tuo koko 135cm vastaa varmasti omaa. 

2. Loimen värit: Tummansininen, mustat kantit.
3. Loimen hinta: En ihan heti keksi mistä muualta saisin näin hyvän loimen tähän hintaan. Tämä nimittäin on tarjouksessa ja maksaa vain 49e! Joten eiköhän lähdetä ostoksille!





Etuprofiili





Kaulakappaleen kiinnitys: Säätövaraa on, mutta Devilillä on tiukimmalla, sen vuoksi lenkit eivät kuvassa näy.


Hyvin pysyy!


Coverme full-neck sadeloimi 49e & Equitare nylon-jenkkiriimu, turvalta avattava 19e












maanantai 10. lokakuuta 2016

Epäonnea jälleen


Viime päivinä olen miettinyt monen monta kertaa sitä, kuinka ihmeessä tätä lajia jaksaa aina yrittää uudestaan. Olen jokaisena päivänä yrittänyt muistella huippu hyvää kesää ja alkusyksyä, jolloin onni oli vielä puolella. Mutta kyllähän sen tietää, että kun tarpeeksi kauan on nousukausi, seuraavaksi tulee jossain vaiheessa lama. Nyt on sitten sen laman vuoro. Tavoitteena ei ole vaivuttaa teitä rakkaat lukijat synkkyyteen. En minäkään vaivu, vaikka välillä niin kovasti harmittaakin.

Joskus jotkut kysyy menestymisen jälkeen, esimerkiksi hopeajuoksun jälkeen, että miksi sä Seidi itket? Itku tulee onnesta, siitä että työn tulos näkyy, ja hevonen sai mahdollisuuden antaa parhaansa, kaikki tähdet oli kohdallaan. Hevosala on aika rankkaa, työtä on paljon ja epäonnea on enemmän kuin sitä hyvää tuuria. Kun hevonen on terve, se palkitsee. Kun hevonen suorittaa hyvin, se palkitsee.

Devil juoksi Kaustisen lounasraveissa kilpaa viime perjantaina. Tai no ei itseasiassa juossut. tai en sitä sellaiseksi luokittele. Lämmöt ja jalat oli kunnossa aamulla kun rupesin hevosta laittamaan valmiiksi kilpailupäivää varten. Se tuntui edellisenä päivänä erittäin hyvältä viimeistelyssä, ja aiemmassa startissaankin se oli todella hyvä, mutta jäi pussiin täysissä voimissa, ilman kiritilaa. Kun hevosta oltiin viemässä traileriin, se ei olisi halunnut lähteä, ja meni sinne nihkeästi. Ravipaikalla se hermoili, ja sitä se ei ole tehnyt ikinä sitten varsavuosien. Lämmitykessä se oli ihan ok, mutta ei yhtä terävä kuin viimeksi. Päätimme kuitenkin sitten ajaa startin, ja tadaa. Hevonen joka EI LAUKKAA ikinä, avasi auton takaa keulaan, ja laukkasi yhtäkkiä siitä. Kun se yritti juosta porukkaa kiinni, huomasin että se vetää toista takajalkaa. Onneksi meillä oli kuskin kanssa jotain yliluonnollista telepatiaa, ja hän käänsi hevosen pois ja keskeytti, ajattelin nimittäin juuri samaa.

Seuraavana päivänä hevosta tutkittiin tarkemmin, ja sillä oli haava säärellä, aivan hankositeen yläpään vieressä, ja se veti siihen impparin, tietysti. Kun impparin saa hoidettua, toivon, että ongelmat loppuu. Muuten on edessä klinikkakäynti ja tutkimus siitä, onko hankoside reagoinut. Ammattilaiset sanoivat, että tämä on pieni juttu vain, mutta toki taas tulee taukoa, kun olimme pääsemässä juuri starttirytmiin, Kerkesihän se jo 1 ja ½ starttia juosta. Mutta ei haittaa, hoidetaan nyt kuntoon, ja haetaan positiivisuutta joka puolella. Pitäkää peukut pystyssä, että ei olisi pahempaa.

Kiitos että olette kannustaneet! Teidän kommentit ovat kannustaneet eteenpäin, vastoinkäymisissäkin! Kyllä täältä vielä noustaan, eikö niin?



keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Ravipäivä Kaustisella- kuvina

 Bloggaajan unelma täyttyi viime sunnuntaina. Valokuvaaja Krista Järvelä kysyi olisinko kiinnostunut "malleilemaan" hevosten kanssa kuvareportaasiin. Minä tietenkin suostuin, ja nyt ravipäivämme on kuvattu hienoilla tilanne kuvilla. Tuurit ei ollut aivan kohdallaan starteissa, mutta onneksi oltiin vain Kaustisella. Devil tosin oli huomattavasti sijoitustaan parempi, kuski tuumasi, että se ei ole tuntunut ikinä niin hyvältä kuin viime startissa. Se jäi aivan umpipussiin, eikä edes puhaltanut yhtään pois tullessaan.

Nyt on ilmoitettu tyttö Kaustisen lounasraveihin. Se on hieman ylisarja, mutta aivan samoja vauhteja menee siinäkin. Koitetaan pysyä terveenä ja välttää virukset sun muut kun viimeinkin polvi on kunnossa, ja hevonen oli erityisen hyvän tuntoinen.


Nauttikaa kuvista, joiden siivittämänä pääsette katsomaan meidän ravipäivää. Olisiko seuraavaksi jopa videon paikka?

Polvisuojat tarpeeksi tiukalle..

Lakisääteinen Facebook tauko. Hah.

Golden Sky <3