Viime päivinä olen miettinyt monen monta kertaa sitä, kuinka ihmeessä tätä lajia jaksaa aina yrittää uudestaan. Olen jokaisena päivänä yrittänyt muistella huippu hyvää kesää ja alkusyksyä, jolloin onni oli vielä puolella. Mutta kyllähän sen tietää, että kun tarpeeksi kauan on nousukausi, seuraavaksi tulee jossain vaiheessa lama. Nyt on sitten sen laman vuoro. Tavoitteena ei ole vaivuttaa teitä rakkaat lukijat synkkyyteen. En minäkään vaivu, vaikka välillä niin kovasti harmittaakin.
Joskus jotkut kysyy menestymisen jälkeen, esimerkiksi hopeajuoksun jälkeen, että miksi sä Seidi itket? Itku tulee onnesta, siitä että työn tulos näkyy, ja hevonen sai mahdollisuuden antaa parhaansa, kaikki tähdet oli kohdallaan. Hevosala on aika rankkaa, työtä on paljon ja epäonnea on enemmän kuin sitä hyvää tuuria. Kun hevonen on terve, se palkitsee. Kun hevonen suorittaa hyvin, se palkitsee.
Devil juoksi Kaustisen lounasraveissa kilpaa viime perjantaina. Tai no ei itseasiassa juossut. tai en sitä sellaiseksi luokittele. Lämmöt ja jalat oli kunnossa aamulla kun rupesin hevosta laittamaan valmiiksi kilpailupäivää varten. Se tuntui edellisenä päivänä erittäin hyvältä viimeistelyssä, ja aiemmassa startissaankin se oli todella hyvä, mutta jäi pussiin täysissä voimissa, ilman kiritilaa. Kun hevosta oltiin viemässä traileriin, se ei olisi halunnut lähteä, ja meni sinne nihkeästi. Ravipaikalla se hermoili, ja sitä se ei ole tehnyt ikinä sitten varsavuosien. Lämmitykessä se oli ihan ok, mutta ei yhtä terävä kuin viimeksi. Päätimme kuitenkin sitten ajaa startin, ja tadaa. Hevonen joka EI LAUKKAA ikinä, avasi auton takaa keulaan, ja laukkasi yhtäkkiä siitä. Kun se yritti juosta porukkaa kiinni, huomasin että se vetää toista takajalkaa. Onneksi meillä oli kuskin kanssa jotain yliluonnollista telepatiaa, ja hän käänsi hevosen pois ja keskeytti, ajattelin nimittäin juuri samaa.
Seuraavana päivänä hevosta tutkittiin tarkemmin, ja sillä oli haava säärellä, aivan hankositeen yläpään vieressä, ja se veti siihen impparin, tietysti. Kun impparin saa hoidettua, toivon, että ongelmat loppuu. Muuten on edessä klinikkakäynti ja tutkimus siitä, onko hankoside reagoinut. Ammattilaiset sanoivat, että tämä on pieni juttu vain, mutta toki taas tulee taukoa, kun olimme pääsemässä juuri starttirytmiin, Kerkesihän se jo 1 ja ½ starttia juosta. Mutta ei haittaa, hoidetaan nyt kuntoon, ja haetaan positiivisuutta joka puolella. Pitäkää peukut pystyssä, että ei olisi pahempaa.
Kiitos että olette kannustaneet! Teidän kommentit ovat kannustaneet eteenpäin, vastoinkäymisissäkin! Kyllä täältä vielä noustaan, eikö niin?
Joskus jotkut kysyy menestymisen jälkeen, esimerkiksi hopeajuoksun jälkeen, että miksi sä Seidi itket? Itku tulee onnesta, siitä että työn tulos näkyy, ja hevonen sai mahdollisuuden antaa parhaansa, kaikki tähdet oli kohdallaan. Hevosala on aika rankkaa, työtä on paljon ja epäonnea on enemmän kuin sitä hyvää tuuria. Kun hevonen on terve, se palkitsee. Kun hevonen suorittaa hyvin, se palkitsee.
Devil juoksi Kaustisen lounasraveissa kilpaa viime perjantaina. Tai no ei itseasiassa juossut. tai en sitä sellaiseksi luokittele. Lämmöt ja jalat oli kunnossa aamulla kun rupesin hevosta laittamaan valmiiksi kilpailupäivää varten. Se tuntui edellisenä päivänä erittäin hyvältä viimeistelyssä, ja aiemmassa startissaankin se oli todella hyvä, mutta jäi pussiin täysissä voimissa, ilman kiritilaa. Kun hevosta oltiin viemässä traileriin, se ei olisi halunnut lähteä, ja meni sinne nihkeästi. Ravipaikalla se hermoili, ja sitä se ei ole tehnyt ikinä sitten varsavuosien. Lämmitykessä se oli ihan ok, mutta ei yhtä terävä kuin viimeksi. Päätimme kuitenkin sitten ajaa startin, ja tadaa. Hevonen joka EI LAUKKAA ikinä, avasi auton takaa keulaan, ja laukkasi yhtäkkiä siitä. Kun se yritti juosta porukkaa kiinni, huomasin että se vetää toista takajalkaa. Onneksi meillä oli kuskin kanssa jotain yliluonnollista telepatiaa, ja hän käänsi hevosen pois ja keskeytti, ajattelin nimittäin juuri samaa.
Seuraavana päivänä hevosta tutkittiin tarkemmin, ja sillä oli haava säärellä, aivan hankositeen yläpään vieressä, ja se veti siihen impparin, tietysti. Kun impparin saa hoidettua, toivon, että ongelmat loppuu. Muuten on edessä klinikkakäynti ja tutkimus siitä, onko hankoside reagoinut. Ammattilaiset sanoivat, että tämä on pieni juttu vain, mutta toki taas tulee taukoa, kun olimme pääsemässä juuri starttirytmiin, Kerkesihän se jo 1 ja ½ starttia juosta. Mutta ei haittaa, hoidetaan nyt kuntoon, ja haetaan positiivisuutta joka puolella. Pitäkää peukut pystyssä, että ei olisi pahempaa.
Kiitos että olette kannustaneet! Teidän kommentit ovat kannustaneet eteenpäin, vastoinkäymisissäkin! Kyllä täältä vielä noustaan, eikö niin?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.