sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Varikkoportilla Minna Kauhanen ja Womanizer S ”Siitä asti olemme olleet erottamattomat”

 

Kuva: Rinna Tammimetsä


Radoilta 600 000 euroa juossut Womanizer S herättää edelleen suuria tunteita myös sosiaalisessa mediassa. Koko ravikansan ”Nasse” on tarjonnut huikeita hetkiä raviurheilun parissa niin omistaja-valmentaja perheelleen, mutta myös monelle raviurheilua seuraavalle ihmiselle. Hevonen jäi eläkkeelle vuonna 2016 ja tällä hetkellä se viettää eläkepäiviään Jarno Kauhasen tallissa. Mitä Nasselle kuuluu tänään?


Minna Kauhanen ja Womanizer on ollut alusta asti erottamaton parivaljakko. Kauhanen työskentelee tällä hetkellä miehensä, eläinlääkäri Jarno Kauhasen yrityksessä hevosenhoitajana. Kiinnostus hevosiin lähti jo nuorena ja Minna viettikin koko lapsuutensa raviradalla. 

”Isovanhempani asuivat Lahden raviradalla. Isoisäni oli siellä vahtimestarina ja isoäitini piti ravien aikana paviljongissa kahvilaa. Olen viettänyt koko lapsuuteni raviradalla ja ensimmäisen kerran lähdin ratsastamaan kahdeksanvuotiaana. Siskoni otti minut ravitallille mukaan ja yläasteella aloin käymään Even tallilla. Siellä olin töissä viikonloput ja lomat huippuhevosten kanssa kuusi vuotta” Minna Kauhanen taustoittaa.

Toimistotyö ja kouluttautuminen tuli ajankohtaiseksi, joten Kauhanen teki niitä välissä kunnes taas ajautui ”hetkeksi auttelemaan” hevosalalle. 

”Olen koulutukseltani yo-merkonomi, hevosenhoitaja, luomuviljelijä ja maatalousyrittäjä. Olen työskennellyt myös tietoliikennetekniikka- ja finanssialalla pankissa ja vakuutusyhtiöissä. Opiskelujen jälkeen menin Väisäsen Riitalle hetkeksi auttelemaan. Tuo aika venyi kuitenkin neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen muutin Helsinkiin töihin. Jarnolla ja hänen isällään oli hevosia jo tuolloin täällä  tilalla ja vuodesta 1994 olenkin harrastanut ja työskennellyt täällä omalla tallilla. Tällä hetkellä tallilla on 8 hevosta, joista viisi on kilpahevosia. Lisäksi on Womanizer ja kaksi kesällistä orivarsaa. Perheessämme on kaksi lasta, Jerry ja Matilda. Molemmat auttelevat tallitöissä. ” Minna kertoo.


Minnan Matilda tytär ja Womanizer. Kuva: Rinna Tammimetsä


”Minkä connemara-ponin olet ostanut”


Womanizer muutti perheeseen vuonna 2010 jolloin hevonen oli 6-vuotias. Pienten lasten äiti ja vakuutusyhtiössä työskennellyt Minna ei ehtinyt silloin tallilla paljon käymään. Womanizerilla ja Jarno Kauhasella suhde oli aluksi syvempi, kunnes Minna jäi pois työstään vakuutusyhtiössä. Siitä lähtien hän alkoi työskennellä tallilla hevosenhoitajana ja ennenkaikkea, silloin hänestä ja Womanizerista tuli erottamaton kaksikko.

”Nasse oli aluksi kärttyinen ja luimikin välillä minulle. Tilanne muuttui helpommaksi kun tutustuttiin. Lokakuussa 2010 jäin pois vakuutusyhtiöstä ja siitä asti olemme olleet Nassen kanssa erottamattomat. Se oli kilpaillut Ruotsissa muistaakseni 13 starttia ja tuli myyntiin Risto Airaksiselle. Risto tarjosi sitä Jarnolle ja kaupat syntyivät, koska tarvitsimme tähän muutenkin yhdelle hevoselle kaveria. ” Kauhanen muistelee.

Veikeä väri herätti huomion ravimaailmassa ja joskus siitä heiteltiin jopa hyväntuulista huumoria. Kasvattaja on kertonut, että Womanizer nimi on peräisin siitä, että hevonen keräsi varsana kuin magneetti naisia ympärilleen.

”Jarno lähti Nassen kanssa Jokimaalle hiitille Kylliäisen Tommin talliin. Raisa Kylliäinen heittikin silloin legendaarisen kommentin, että minkä helkatin connemara-ponin se on nyt mennyt ostamaan. Eipä aavistanut Raisa, mihin seikkailuihin ja reissuihin Nasse meidät tulisi viemään” Minna naurahtaa ja liikuttuu muistellessaan.



Womanizer kilpaili startin kerrallaan


Womanizer kilpaili aina startin kerrallaan ja venyi aina parhaimpaansa. Hevosta hankkiessa Kauhaset eivät osanneet haaveilla yhtään mistään. Toiveissa kuitenkin oli, että joskus tallista löytyisi hevonen joka voisi kilpailla myös ulkomailla. Womanizer täytti tämän Kauhasen perheen toiveen.

”Vaikka taso pikkuhiljaa nousi, Womanizer venyi aina parhaimpaansa. Minulla oli toive, että joskus tallissa olisi hevonen jolla pääsisi ulkomaille. No tulihan sekin päivä meidän tallille ja monet reissut käytiin Ruotsin puolella. Nassella oli todella harvoin mitään terveysongelmia ja kilpailuohjelma pystyttiin viemään läpi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tärkeitä lähtöjä oli muunmuassa Seinäjoki Race 2012, Kympi GP 2012, Solvalla 2012 (CTH Ericssons Memorial) , Kymi Gp voitto 2013, Kuopion kuninkuusravit 2013 voitto sekä Solvallan Silver Häst voitto vuonna 2013.” Minna kertoo.


Kuva: Anna Karhila (Lupa kuvaajalta)



Koko kansan Nasse


Womanizer on nimetty useassa kanavassa koko kansan Nasseksi. Sen ura oli merkittävä ja moni alan toimija ja seuraaja on kertonut Womanizerin olleen merkittävimpiä hevosia, joita raviurheilussa on seurannut. Myös sosiaalisessa mediassa Nassen kuulumisista ollaan kiinnostuneita. Mistä johtuu, että Nassesta tuli koko kansan Nasse?

”Kyllä kunnia kuuluu Nasselle. Se vaan oli niin erilainen niissä lähdöissä, kun se joskus takasuoralla nappasi kuolaimet suuhun ja suurinpiirtein huikkasi Tommille, että nyt mennään. Minulle tuli joskus mieleen ne sarjakuvien maantiekiitäjät ” Minna naurahtaa.

Kauhasen perheellä ei ollut aiemmin hevosia, jotka olisivat yltäneet Womanizerin kaltaisiin suorituksiin. 

”Meillä ei aiemmin ollut hyviä hevosia ollenkaan, niin ehkä ihmiset pystyivät iloitsemaan meidän puolesta kun kerrankin onnistuttiin. Ja ihan yleisesti nostamatta yhtään itseämme erityisasemaan, kyllä omistaja-valmentaja-hoitaja on oman hevosensa tunteiden tulkki. Ehkä se oikeiden tunteiden näyttäminen ja kertominen on ollut siinä tärkeässä osassa. Myös ravilähetyksillä oli oma osuutensa siihen. Noihin aikoihin alettiin tekemään lauantai-lähetyksiä ja olimme paljon esillä, kun noissa lauantairaveissa Nasse suurimmaksi osaksi juoksi. Ja onhan se niin erikoisen näköinenkin” Minna pohtii.



Herkkä ja viisas yksilö


Kauhasen perhe kertoo Womanizerin olevan kiltti ja lempeä. Silti hevosesta löytyy se herkkä ja kuumempikin puoli. Joskus startti on mennyt pilallekin.

”Muutama lähtö meni pilalle omituisen käytöksen takia. Sitä ei kannattanut kääntää lähtöauton taakse ja ryhmittyä siinä. Kun muut valjakot lähestyivät autoa samaan aikaan, Nassella meni nuppi jumiin ja se jäi pomppimaan paikoilleen ja laukkahan siitä tuli. Sillä piti ottaa sellainen yhden kierroksen lähestyminen auton taakse niin sitten kaikki meni hyvin. ”

Hevoset osaavat kertoa ihmisilleen, jos jokin asia vaivaa. Womanizer osaa kertoa erityisen hyvin, jos jokin asia on mielen päällä.

”Nasse on osannut aina kertoa jos jokin asia vaivaa. En tiedä johtuuko se sen väristä, mutta sillä on todella herkkä iho ja sitä häiritsee kaikki ötökät valtavasti. Siinä asiassa olemme myös sielunkumppaneita. Yleensä se on kaikkeen tyytyväinen.” Minna kertoo.

Yhtenä iltana Kauhasen perhe mietti Nassen luonnetta ja pohtivat, voiko hevonen olla kiitollinen ja tehdä asioita kiitoksena. Kaikkeen tyytyväinen Nasse tekee kaikkensa, jotta ihmisen olisi mahdollisimman hyvä olla.

”Jarnon kanssa yksi ilta mietittiin sen luonnetta, kun onhan se turha väittää että hevonen tekisi kiitollisuudesta jotakin, ainakaan ylivoimaista kilpailusuoritusta, mutta Nassen kohdalla meillä on jäänyt sellainen tunne, että se tekee asioita kiitoksena. Jos esimerkiksi talutan sitä ja samalla kannan täyttä juoma-ämpäriä, niin se alkaa kävellä ihan hiljaa, ettei juoma läiky yli. Sanon sitä Nassen kaunokävelyksi” Minna naurahtaa.

Womanizer oli rento matkustaja mutta myös viisas. Se on osoittanut viisautensa monta kertaa, eikä se ole jäänyt epäselväksi.

”Kerran olin yksin hevosautolla Vermossa Nassen kanssa. Voitto tuli ja lähdettiin ajamaan kotimatkalle. Ajoin noin kilometrin ja ihmettelin kamerasta, kun Nasse oli jatkuvasti niin levoton ja hirnui kokoajan. Se katseli ohjaamoon päin. Ajattelin, että pakko pysähtyä katsomaan mikä on hätänä. Hevosauton takaovi varustetilasta oli auennut ylämäessä ja Nasse ilmoitteli siitä” Minna kertoo.




Kilpakenkien riisuminen ja viimeinen näytös Jokimaalla ”Aina on menty hevosen ehdoilla”


Womanizerin eläkkeelle jääminen ja hyvästelyt Jokimaan raviradalla herkisti taustajoukot mutta myös yleisön. Kauhasen perheen tärkein arvo on, että aina mennään hevosen ehdoilla. Kun Nasse alkoi vähän tuntumaan siltä, että se ei enää anna parastaan, Jarno Kauhanen päätti lopettaa sen kilpauran. Eläkkeelle jääminen tähän kotiin oli itsestäänselvyys.

”Tähän kotiin Nasse tulee jäämään loppujen lopuksi ja tänne sille tehdään sitten muistomerkki. Nassella ratsastettiin jo kilpailuaikana ja nyt se on minun ja tyttäreni ratsuna. Se on pääasiassa ulkona pihatossa ruuna Yolo Savoyn kaverina. Nasse ei oikein viihdy sisällä, vaikka tuleekin välillä muiden mukana sisälle. Kerran muiden lähtiessä Jokimaalle, Nasse paukutti kengän kärjellä karsinan metallielementtiin, että päästä jo ulos. Sanoin vaan sille, että Notre Damen kellonsoittaja odottaa nyt hetken, niin sitten pääset.” Minna naurahtaa.

Hevosen merkitys on Kauhasen perheelle todella suuri. Womanizerin pärjäämisen myötä talliin pystyttiin hankkimaan laadukkaampia hevosia ja näkyvyys toi tullessaan uusia yhteistyökumppaneita. Nasse piti myös vaikeina aikoina perheen kasassa.

”Tuo ajanjakso, jolloin Nasse pärjäsi, oli meidän lähipiirille raskasta aikaa, oli paljon surua ja sairautta. Nasse antoi meille hetkeksi syyn iloita ja valoa pimeyteen” Minna kertoo liikuttuneena.

Uran viimeinen hetki tapahtui Jokimaalla, jolloin ravikansa hyvästeli hevosen eläkkeelle. Nassen uran kohokohdat näkyivät screeniltä ja Tommi Kylliäinen ajoi poikansa Niklaksen kanssa Nassen viimeisen kerran voittajakehään. Lopuksi Minna hyppäsi kyytiin ja ajoi Womanizerin radalta pois. Mitä mahtoi liikkua naisen päässä silloin?

” Ajattelin, että ajan ihan hiljaa, kun yleisö taputti liikuttuneena. Mutta en pystynyt, annoin Nassen spurtata, koska en pystynyt olla itkemättä. Mutta lohduttihan siinä se, että se jäi terveenä meille. Sitten ajoin sen pois radalta viimeisen kerran.”