sunnuntai 13. elokuuta 2017

Uusi ulkoasu!




























Katselin Hippoksen heppajärjestelmästä, että Kokkolassa olisi ensi viikolla harjoitusravit. Ajattelin nyt ilmoittaa Devilin sinne, ja testata, joko se oikea vika löytyi nyt viimein, mikä ravivarmaa hevosta laukkuuttaa. Se ei ole edes ollut taivutusarka mistään nivelestä, mutta kaikkemme on nyt tehty, ja on jännittävää nähdä harkkareissa onko se tuottanut tulosta. Mikäli ei, joudun tosiaankin miettimään, miten edetä seuraavaksi ja mihin suuntaan sitä sitten seuraavaksi lähtisi.

Muuten meille kuuluu kyllä hyvää. Devil on saanut nyt viikonlopun levätä, ja tulevalla viikolla heti alkuviikosta olisi tarkoitus palata sorvin ääreen niin Devilin kuin muidenkin hevosten osalta. Itse vietin vapaan viikonlopun Kokkolassa perheeni kanssa, ja kävin jopa nauttimassa hieman Ohtakarin saaren merimaisemista lauantaina. Pikkuinen breikki arjesta pitää mielen virkeänä, ja antaa potkua arkeen.


































Postauksen kuvat ovat Lapualta. Kuva on ottanut Johan Nylund.

tiistai 8. elokuuta 2017

Devilin kenttätyöskentelyä





























Eillisestä postauksesta hieman lisäintoa hakeneena satuloitiin ystävien kanssa pollet, ja lähdettiin jumppaamaan ravurikalustoa kentälle. Minä tulin kameran kanssa katsomaan ja kuvailemaan miten hevoset liikkuu ja käyttäytyy. Ensin oli loistava aurinkoinen sää, mutta ratsastuksen loppupuolella alkoi satamaan, ja kun viimeinenkin hevonen tuli talliin, alkoi satamaan kaatamalla. Nyt taas keli on lähes loistava, kun tulin välissä käymään kotona.

Tänään olen kuvannut, ja kuvaan edelleen my dayta, ensimmäistä sellaista tässä blogissa! Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, editointi on valmis huomenna, ja pääsette katsomaan millaista touhua meidän päivä sisälsi. Mukana kuvaamassa oli ystäväni Anette. On huomattavasti helpompi kuvata ensimmäinen my day yhdessä jonkun kanssa. Mutta toivottavasti tykkäätte!






























Devilillä oli tänään vähän tammamainen päivä, ja alkuun se hieman kiukutteli. Se kuitenkin vertyi aika hyvin. Essi ensin verrytteli sitä, ja ratsasti sillä alkuun, ja lopuksi Anette kiipesi vielä sen selkään, ja hyppäsi sillä muutaman kerran jumpaksi vähän ristikkoa pitkästä aikaa. Devil tykkäsi hirveästi hypyistä, ja oli tosi kiva nähdä miten se korvat hörössä innoissaan ryhtyi tuumasta toimeen!


Päätin ottaa tavoitteeksi, että Devilillä alettaisiin ratsastaa useammin. Ensinnänkin se on todella hyvää jumppaa ravihevoselle, mutta toiseksi, sen pitää Devilin mielenkiinnon raviurheiluun yllä. Mitä vähemmän kärryillä käydään ja mitä vähemmän raviradan maisemia, sitä paremmin se suorittaa. Toki minun on sitä myös ajettava tottakai, mutta mielenvirkistyksen kanssa kokeillaan taas tätä hyväksi todettua systeemiä.





On jännä nähdä, miten Devil oikeasti nauttii hyppäämisestä. Tulee itsellekin hyvä mieli, kun katsoo sen iloista menoa. Se jopa keskittyy työhön, ja kuulema hyppy on todella pehmeä. Alla lyhyt pikku pätkä Devilin hypystä. Enemmän sitten mydayssa. Ratsastuksen jälkeen tarhaan asteli tyytyväinen tamma korvat hörössä. Onko tässä maailmassa jotain parempaa kuin iloinen ja tyytyväinen  T A M M A?

Myös Helmi, minulla leasingissa oleva tamma, on saanut nyt harjoitella ratsastushommia raviurheilun lomassa. Helmistä on paljastunut nimensä veroinen Helmi. Se liikkuu uskomattoman hienosti, ja on todella kuuliainen, vaikka ajaessa se yleensä on erittäin haastava. Se rakastaa ratsastusjuttuja, ja väitän, että se on yksi parhaimmista ratsastettavista lämpösistä mitä olen ikinä nähnyt. Pidän teidät ajantasalla, kuinka Helmin ratsuharrastus oikean työn ohella kehittyy ja etenee!



Devilillä hienot ilmeet. :D













Helmi tamma harjoittelee. 

Krista

Välillä meinasi koulukiemurat ottaa päästä,  Heh, tamma?


maanantai 7. elokuuta 2017

Kun kouluratsastaja ravihevosen osti



Kun palaan ajassa noin kymmenen vuotta taaksepäin, näen motivoituneen kouluratsastajan. Kouluratsastajan, jonka haaveena on kehittää itsestä huippu ratsastaja, joka pääsisi ratsastamaan mitä hienoimmilla kouluratsuilla. Sitten yhtäkkiä valmentajan kauhuksi, tämä tyttö ostaa hevosen. Lämminverisen ruunan rupsukan, jolla ei ole paljoa ratsastettu. Sanoin sitä maailman parhaaksi hevoseksi. Mutta eihän se edes näyttänyt erikoiselta, se oli normaalin kokoinen, entinen ravihevonen. Ravi töksähtelevää ja pää pystyssä kuin kirahvilla, ja laukka järkyttävää neljän jalan sekametelisoppaa. Mutta sille tielle jäin.

Oikeastaan Otto, ensimmäinen oma hevoseni, oli se opettaja. Se antoi minun harjoitella raviurheilua ja ajamista, vaikka kilpailemaan ei sillä raveissa päästykään. Se antoi minulle valmiudet ostaa ensimmäisen oman ravihevosen. Elokuussa 2011 tulikin sitten pieni, topakka tamma Lady Devil, jonka piti mullistaa maailma. Senhän se on omalla tavallaan tehnyt minulle, jo nyt.



Niin kouluratsastaja olikin yhtäkkiä eksynyt ravihevosten ihmeelliseen maailmaan. Alku oli hankalaa, kun varsa oli ensimmäinen oma, ja ensimmäinen hevonen, josta piti lähteä tekemään ravihevosta. Moni asia opittiin kantapään kautta, ja opitaan edelleen. Nuori ja hieman tulinen tammavarsa ei välttämättä ollut se maailman paras hevonen ensimmäiseksi ravuriksi, mutta kyllä väitän, että se on ollut suurin opettaja raviurheilun maailmassa minulle. Otto oli suurin opettaja hevosten parissa yleensäkin, mutta Devil on antanut kyllä haasteita erilaisissa tilanteissa. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, ja opettavat sen oman aikansa, mikä niille tässä maailmassa annetaan.

Ensimmäiset vuodet ei ollut hankalia ainoastaan sen takia, että tavoitteet olivat erilaiset kuin aiemmin. Tilanteeseen vaikutti sekin, että minulla ei ollut oikeasti mahdollisuutta ratsastaa. En ehtinyt käymään tunneilla, ja kotona menin aina ajamaan, sillä eihän sen ikäisellä tulisella pommilla voinut ratsastaa. Kun selkään mentiin ensimmäisiä kertoja, oli sekin vain ratsastelua, ei ratsastamista. Ja edelleenkin käyn itse vain ratsastelemassa Devilin kanssa. Ei siitä kouluhevosta saa terävän luonteensa vuoksi samaan aikaan kun sillä kilpaillaan, vaikka kenttätyöskentelyä se joutuu tekemään siltikin kilpailujensa ohessa. Kun se lopettaa raviuran, siitä saa joku loistavan harrastehevosen. Kunhan pitää sen mielen virkeänä, ja muistaa, että se todentotta on tamma.



Meidän tallillamme on kenttä, joka on rakennettu viime kesänä. Oton lopettamisen jälkeen iski epätoivo, kun minulla ei oikeasti ollut ketään kenellä voin ratsastaa siellä, ja keskittyä tosissaan. Sisälläni palaa kuitenkin into silloin tällöin tehdä töitä myös sieltä selästä käsin. Tällä hetkellä tilanne on toinen. Vaikka en itse saa ratsastaa vielä hetkeen polveni vuoksi, minulla on tallissa useampi hevonen, joille kenttätyöskentely sujuu, ja yksi siellä on erittäin lahjakas siihenkin hommaan. Odotan innolla että pääsen itsekin touhaamaan sen hevosen kanssa ratsain. Kyseessä on nuori tamma, joka on hieman hankala ajettava. Mutta ratsastaessa se on todella herkkä, kuuliainen, ja rakastaa sitä hommaa. Sitä on ilo ihan katsellakin, vaikkakin sivusta, kun toiset ratsastaa sitä tällä hetkellä.

Ei ravihevosen ostaminen tarkoita sitä, että ratsastuksesta tulee luopua. Ei voi yleistää, että se kenellä on ravihevonen, ei voi ratsastaa, ja se kenellä on ratsu, ei voi harrastaa raviurheilua. Yleinen käsitys on juuri tuollainen. Kun nuo kaksi lajia yhdistää, syntyy monipuolinen ja hevosta miellyttävä kokonaisuus, ja se tuottaa tulosta. Mieli pysyy virkeänä, niin hevosella, kuin ihmiselläkin. Ja onko loistavampaa tilaisuutta oppia tuntemaan sitä omaa hevosta, kun tekee sen kanssa paljon eri asioita?

Onko sinulla kotona monitaituri, joka taipuu koulukiemuroihin, hyppää hienosti, ja mahdollisesti juoksee kilpaa? Kerro omasta konkaristasi! Jos sinulla on blogi, linkkaa se. Haluan tulla mukaan seuraamaan teidän arkea, ja poimia sieltä mahdollisia ideoita ja vinkkejä myös meille! 

torstai 3. elokuuta 2017

Hevosenhoitajan huono päivä - näin selviät siitä!
























Huonot päivät kuuluvat elämään. Ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. Ei tarvitse aina olla aivan selkeää syytä, miksi joku asia ottaa päästä. Näin ainakin on omalla kohdallani. Harvoin on niitä päiviä, milloin ei oikeasti onnistu mikään, mutta niitä tosiaankin on olemassa, myös minulla. Yleensä jo heti aamusta sen huomaa herätessä. Kun auto ei lähtenytkään käyntiin ja kaivat polkupyörää kaatosateessa ja valmistaudut 10 kilometrin pyörälenkkiin per suunta, se pistää kyllä aivot kiehumaan jo heti aamun ensitunneista lähtien. Minulla se on merkki kierteestä, ja usein seuraavaan epäonniseen tilanteeseen ei mene kauan, etenkään kun "ketutus"-moodi on jäänyt vahvasti päälle.

Koskaan ei tiedä, milloin se huono päivä koittaa. Et voi edellisenä päivänä ennustaa, että tuo huominen on se päivä, kun kaikki menee suoraan sanottuna päin persettä. Mutta olen muuttanut toimintatapaani, ja lisännyt arkeeni muutaman pikku niksin, joiden avulla voin ehkäistä paskan päivän syndroomaa!






1. EHKÄISE SURKEA PÄIVÄ


No miten muka sitä voi ehkäistä? Et voi välttämättä estää asioita tapahtumasta, ja en takaa että näillä vinkeillä sinua ei ota päästä enää mikään. Mutta muutaman asian pystyt varmistamaan jo etukäteen. Lähdetään liikkeelle tallihommista. Olen alkanut iltaisin tallissa laittamaan aamuksi kaikki niin valmiiksi kuin mahdollista. Väkirehuannokset on karsinoiden edessä, heinäkärry täytettynä ja loimet valmiina karsinan ovien edessä. Nämä asiat ovat pieniä juttuja, jotka on illalla nopeasti tehty, mutta aamulla sen huomaa heti, jos näitä ei ole laittanut valmiiksi. On mukavaa tulla aamusta siistiin talliin, ja hommat kohtalaisen helppoina vastassa.

Kun iltatalli on tehty, olet tullut kotiin, ja suunnittelet nukkumaanmenoa, lataa kännykkä. Jos juot kahvia, pistä kahvinkeitin valmiiksi niin, ettei sinun tarvitse aamulla kuin painaa nappia. Monesti laitan jo vaattetkin valmiiksi, eikä niitäkään tarvitse aamulla tuskissaan etsiä. Olen huono syömään muutenkin aamupalaa, joten aamupalaa en yleensä tee edellisenä iltana valmiiksi, mutta tallille on hyvä ottaa evästä mukaan, ja ne kannattaa valmistella jo edellisenä iltana. Pistä kotiavaimet ja auton avaimet jo valmiiksi, mikäli niitä tarvit. Jos aamulla tuleekin äkkilähtö, tiedät missä ne on, ja muistat ottaa ne matkaan. Jos olet autollinen, kannattaa auton bensatilannekin katsoa jo edellispäivänä. Omalla kokemuksella sanon, että kun menee huonosti ja auton bensavalo syttyy, ei se ole mikään kovin herkku tilanne.


2. TEE SELKEÄ TOIMINTASUUNNITELMA



Liikutettavat hevoset yleensä tiedetään jo edellisenä päivänä. Yleensä mietin jo etukäteen ennen hiittipäivää, mitkä hevoset ajetaan seuraavana päivänä, ja suunnittelen treenejä. Minkä ajan yksin, lähteekö jollekin toinen hevonen kaveriksi. Yleensä jo talliin tullessa tiedän, ketkä ajetaan ensin, ja sen perusteella siirtelenkin hevosia. Jos alan aamutallin aikana miettimään että hetkinen, ketkä täytyy liikuttaa tänään ja kenellä lähden ensimmäisenä, menee siihen aivan turhaa tehokasta työaikaa hukkaan. Etenkin jos aamu alkaa huonosti, tai on jo kiire, on helppoa lähteä tekemään ja toimimaan reippaasti, kun tietää mitä on lähdössä tekemään. Priorisoi, laita asiat tärkeysjärjestykseen. Älä kiillota satulaa klo 9 aamulla huvin vuoksi, jos ajettavissa on vaikka viisi hevosta sille päivälle, ja tiedät että niissä menee aikaa. Putsaa se satula ajohevosten jälkeen.



3. MUUTA AJATTELUTAPA


Kun pinna on jo valmiiksi kireä, yleensä ajattelutapakin muuttuu todella negatiivisesti. Yritä unohtaa se, kuinka moni asia on mennyt päin persettä tänä päivänä. Vaikka kiusaus olisikin ajatella, että "Vielä nämä kaikki hommat tekemättä, olen vasta näin vaiheessa" - ja sinusta tuntuukin siltä sillä hetkellä, yritä kääntää ajatus toisinpäin. Mieti mitä olet jo saanut aikaan. Älä sano että "vielä nämä" vaan sano "enää nämä". Hirveän suuri muutos, huomaatko? Kun yritämme ajatella positiivisesti, saamme jopa itseä huijattua pikkuisen. Ne työt ei tule tehtyä, jos vain valitan sitä määrää mikä on edessä. Älä näe edessäsi puoliksi tyhjää juomalasia, vain puoliksi täysi!
"Älä vingu, riittää kun tuuli vinkuu" - Pikku Myyn viisauksia




4. PUHU JA AVAUDU


Jos märehdit asioita yksin, ne paisuu pääsi sisällä, ja kärpäsestä tulee härkänen. On se sitten joku tuttava tallilta, tai tallin ulkopuolelta, jossain välissä päivää tulee varmasti sopiva sauma, jolloin voit keskustella! Vaikka et edes tietäisi mikä ärsyttää, asian jakaminen toiselle helpottaa. Itse olen omalla tallillamme huomannut, että yllättävän usein aina jollekin on sattunut huono päivä samaan aikaan! Mutta muista yksi juttu. Tämä puhuminen ja avautuminen ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi kiukutella ja tiuskia kaikille, ihmisille sekä hevosille. Muista kuitenkin,  että vaikka sinulla on surkea päivä, ei se oikeuta sinua pilaamaan toisten päivää.





5. KAHVI RAKAS KOFEIINI


Heh. En voi jättää tätä mainitsematta. Ei kaikki läheskään juo kahvia, tai juovat sitä satunnaisesti. Mutta edellinen vinkki on hyvä aasinsilta tähän aiheeseen. Kahvitauko on sopiva sauma jutella jollekin. Kahvi saa minut rauhoittumaan jo ihan "lumelääkkeenä", kun sen juominen on aina liittynyt tallilla keskustelutuokioon jonkun kanssa. Vaikka olisin yksin, pinna kireällä ja hermot riekaleina, saa kahvinkeittimen porina hyvin rauhoittumaan. Yksi kuppi per kaksi kettumaista asiaa. No ei nyt sentään..



































Kun oikein kiukuttaa, mikä auttaa? 



Postauksen kuvat: Anniina Kupiainen