Unohtumaton Härmä

2. 10  Lady Devil / Aki Järvelä

Kylläpä oli upea ravi-ilta Härmässä sunnuntaina. Myönnän että koko viikko on ollut yhtä jännitystä ja kiirettä, niin ei ole pystynyt kirjoittamaan. Mutta nyt koitan koota nämä tunteet ja ajatukset sanoiksi. Se on vaikea tehtävä.

Ensin jännitettiin kovasti Hiskua ja mittausta. Hisku on iso poni, ja se oli tasan 107cm! Huhhuh, mutta nyt on starttilupa saatu. Hiskulla oli kova lähtö, mutta täytyy olla erittäin tyytyväinen, sillä poni tulinhienosti mukana, noin 3.30 vauhtia. Käytös 10+! Tästä on hyvä jatkaa.

Sitten Devil. Lämmityksessä se oli perinteiseen tapaan laiska. Napattiin kengät pois ensimmäistä kertaa. Se ei tammaa haitannut, sillä se painatti upeasti hopealle ajalla 1.20.7! Koko kärkikolmikko tuli maaliin täysin samalla ajalla. Hopea ei ole häpeä, vaan se aiheutti onnenkyyneleitä, joita vieläkin meinaa virrata kun juoksua miettii.

6 vuotta, tuhansia tunteja, monia valjastuksia, itkua ja naurua. Nyt se kaikki on palkittu. Kiitos Devil maailman parhaasta valmistumislahjasta. Viikko on ollut täydellinen, alkuviikosta sain myös kuulla olevani hevosenhoitaja-ylioppilas. Huhhuh!!  ❤

6 Golden Fox Hiawatha / Emmi Järvelä

Hoitohevoseni kuvissa

Tänään Teija taas kuvasi meitä, mutta tällä kertaa pyysin kuvia hoitohevosistani Stonecape's Playerista ja hevosesta Cool on Photos (hyvänen aika, miten mä sen oisin kirjoittanut, cool on photosista). Kyseessä siis kolmevuotiaat isot ruunat, joiden kanssa päivittäin saan värkätä.

Tänään se taas nähtiin

Tänään se taas nähtiin. Nimittäin se että Otto on maailman paras hevonen, joka omistaa kuudennen aistin. Se tietää milloin on hyvä päivä ja milloin huono. Tänään oli vähän huono. Menin ruunan tarhaan, ja Otto tuli vastaan. Se käveli suoraan luo, ja painoi pään syliin. Rapsuttelin sitä, ja hetken päästä se painoi turvan olkapäälleni. Se oli siinä  varmasti ainakin 10 minuuttia ja selitin sille kaikenlaista. Kun lopetin puhumisen, ei mennyt kauan kun se rupesi ylähuulellaan kutittelemaan kaulaa. Tuli hyvä mieli. Otto vaan on.

Tänään ajoin Hiskulla vetoja, ja poni oli todella reippaalla tuulella. Harkkarit oli tehnyt sille hyvää. Se oli jokaiseen vetoon terävä. Sen kanssa mennään eteenpäin hyvää vauhtia, ja johan se on ilmoitettu starttiin Härmään 29.5 Devilin kanssa. Toivottavasti Devilikin pääsee mukaan!

Hyvä ravipäivä ja Tampere

18.5 Kaustinen Cool On Photos (Kuva; Johan Nylund)

Eillinen ravipäivä ei ollut turha. Ensin matkasin hoitohevoseni Kostin kanssa Kaustisen lounasraveihin. Ruuna oli hyväntuulinen. Se kilpaili nuoret-lähdössä ja tuli hyvin kolmanneksi ajalla 1.25. Toinen tuhat tultiin 20, ja viimeiset 500m 18. Hieno varsa!

Valitettavasti harjoitusraveista ei ole kuvia, vaikka reissu olisi ollut kuvaamisen arvoinen. Hisku nimittäin paineli toiseksi ajalla 3.20. Näin vähällä treenauksella juostaan näin. Itsekseni mietin, kuinka paljon se menee eteenpäin kun pojat tulee heinäkuuksi Kaustiselle. Pääsee säännölliseen ratatreeniin kavereiden kanssa. Tuohan oli vasta pikkuruunan kolmas kerta radalla. Myös Otto pääsee Kaustiselle heinäkuussa, ja sen kanssa värkätään myös kaikenlaista. Kesää odotellessa!

Tämä päivä kului itselläni Tampereen hevosklinikalla kahden hevosen hoitajana. Sillä välin Devil kävi kotona töissä, ja oli tuntunut hyvältä ja ollut positiivinen vedoissa. Nyt kun vain pääsisi starttaamaan. Moneen paikkaan ilmoitettu, mutta ei ole päässyt. Ehkä täältä vielä paikka aukeaa!

Ps. Loppuun myös nämä loput Teijan ottamat kuvat parin päivän takaa.

Huomenna ankara ravipäivä

Kun katsoin aamulla ikkunasta ulos, näky oli yhtä karsea kuin eilen illallakin. Lähdin eilen iltatallin jälkeen lenkkeilemään. Sain urheiluinspiraation, kun ulkona paistoi aurinko, ja päätin käydä oikein pitkän lenkin ihanassa ilta-auringossa. Kun olin 8km päässä kotoa, ilma muuttui hetkessä aivan toiseksi. Yhtäkkiä havahduin hölkkiväni kaatosateessa ja ukkosessa, hirveän vastatuulen kera. En tykkää ukkosesta, joten pistin vauhtia kotimatkaan, ja kun pääsin sisään, olin aivan puhki. Vaikka kuntoni on ihan hyvä, täytyy myöntää että tuo lenkki otti voimille. Eihän siinä muuten jos ei olisi tarvinut juosta niin hirveän paljon. Minulla kun ei nyt satu olemaan hirveää urheilu ja fitness-innostusta. Mitenköhän sen saisi? Joskus se tulee hetkellisesti, mutta silloin teen ehkä viikon tai kaksi aivan liikaa ja motivaatio katoaa. Miksi en vain osaa tehdä sitä sopivassa suhteessa?

Aamun sade ei paljon raviurheilua haitannut. Hevoset aisoihin vain, ja kiimainen Devil pääsi myös juoksentelemaan. Käytiin pitkä hölkkä, ja viimeinen 600m suora vedettiin reippaampaa. Tamma tuntui yllättävän hyvältä, vaikka kiima yleensä vaikuttaa siihen negatiivisesti, ja siitä tulee todella työnnettävä malli. Tänään se kuitenkin oli terävänä, ja tuli hyvin loppuun asti. Lenkin jälkeen pesu ja jalkojen hoito, sekä juomaa ja ruokaa naamaan.

Illalla teimme iltatallin, ja ennen ruokintaa Teija kuvasi meitä jälleen. Loistavia kuvia taas, olen erittäin kiitollinen. Vihdoinkin olen saanut kuvaajan, joka pääsee melko usein kuvailemaan meitä. Hyvät kuvaajat kun ovat ainakin täälläpäin kiven alla.

Huomenna on luvassa kova päivä. Tänään kotipuolessa on valmisteltu Hiskua huomiseen harjoitusravipäivään. Se kengitettiin aamupäivällä, ja ajettiin iltapäivällä. Kaikki pitäisi olla kunnossa. Huomenna aamulla lähden tallille täällä Kaustisella ja menen laittamaan hoitohevoseni valmiiksi Kaustisen lounasraveja varten. Cool On Photos siis starttaa Hannu Hietasen ajamana. Ravien jälkeen yritän keretä treenata Deviliä, mutta tiukkaa tekee, sillä ei mene kauan, kun täytyy lähteä jo Kokkolan suuntaan laittelemaan Hiskua valmiiksi. Tai tytöt sen kotona laittaa, ja tuo ravipaikalle, minä pääsen suoraa laittamaan ponia sitten.

Pitäkää peukkuja meille, että onnistaisi!

ps. Haluaisin toteuttaa toiveita ja paljastan jotain tulevasta. Juuri nyt haluaisin postausideoita. Kerro mitä ja mistä aiheesta haluaisit lukea. Lisäksi paljastan, että pian on tulossa arvonta rekisteröityneiden lukijoiden kesken. Mutta siitä lisää lähi-aikoina! 

Kuukauden henkilö - Eveliina Hietanen

Ernst Rivaldo ja Eveliina Hietanen, russien SM-voitto 2015

Eveliina Hietanen (14) on niittänyt mainetta poniraviurheilun saralla. Laihialainen tyttö on noussut lajinsa huipulle useiden ponien kera, ja jatkaa nousuaan. Suomen ratojen lisäksi valloituksen kohteeksi on joutunut myös Ruotsi, jossa Hietanen ohjasti Mini-Elitloppetin voiton Nicole Haglundin valmentamalla Dynamit III:lla. Hietanen on ohjastanut urallaan 266 starttia, joista 60 voittoa, 33 kakkosta, ja 32 kolmossijaa. Rahaa on niitetty 9971 euroa. Voittoprosentti tällä hetkellä on jo 23% (15.5.2016).

Ravimaailmaan Eveliina pääsi jo pienestä alkaen, sillä hänen perheensä toimii ravihevosten parissa. Isä Hannu Hietanen kuuluu ravivalmentajien ja ohjastajien kärkeen Suomessa, ja isoisä Markku Hietanen on elävä legenda Suomen raviurheilussa. "Oli itsestäänselvyys että kiinnostuin hevosista, sillä asun ravitallilla ja vanhempani ovat hevosihmisiä.Olen aina ollut kiinnostunut hevosista. Sitten niitä ponejakin alkoi tulemaan" Eveliina kertoo.

Uran ensimmäinen startti ajettiin Kauhavan Juhannusraveissa 2012. Ajettavana oli oma poni Kroken Hill Felix, ja startti päättyi hienosti voittoon. Tällä hetkellä Hietanen valmentaa ponejaan itse, ja tallissa seisoo 6 omaa ponia ja 6 valmennettavaa.
" Valmennan ja hoidan poneja itse. Tällä hetkellä tallissa on kuusi omaa ponia ja kuusi ponia jotka ovat valmennuksessa tai leasing-sopimuksella. On tammoja, oreja ja ruunia. Vain yksi on opetetuksessa, kaikki loput ovat starttareita" Eveliina kertoo ponitilanteestaan.

Omien ponien lisäksi Eveliina ajaa kilpaa myös muilla poneilla, niin a- kuin b-kategorian poneilla. Suomessa ponit on jaoteltu a- ja b-kategorian poneihin. Onhan se reilua, että pienet lyhytjalkaiset shetlanninponit saavat kilpailla omissa sarjoissaan ilman pitkäjalkaisia ja nopeita russponeja, jotka kilpaavat omissa sarjoissaan.
"Lainaohjastettavia on muutama vakio, ja muutama niitä, joita ajan harvemmin.Pääasiassa ajan kilpaa, mutta välillä menen monteakin. Jokainen poni on yksilö, ja jokainen niistä on tärkeä. Ne opettavat juuri sellaisina kuin ne ovat. En siis osaa sanoa yhtä, joka olisi ylitse muiden." Eveliina pohtii.

Mini-Elitloppet voitto 2015

Tulevaisuuden suunnitelmat on Hietasella vielä auki. Tällä hetkellä arki pyörii peruskoulun ja ponien merkeissä. Ura hevosten kanssa kiinnostaisi kovin, mutta Suomen raviurheilun taso vaikuttaa siihen. "Tulevaisuudesta en osaa oikein vielä sanoa. Hevoshommat kiinnostaisi, mutta aina siihen ei ole mahdollisuutta" Hietanen pohtii.

Mutta kuinka nuori Eveliina yhdistää peruskoulun, ponit ja ravireissut?
"Kyllä koulu joutuu hieman väistymään, jos ja kun ravireissuja tulee. Osa opettajista suhtautuu hyvin, ja osa huonommin. Kyllä päivät voisivat olla pidempiä, vuorokaudessa on tunteja liian vähän. Jalkojen hoito jää illalle ja ravireissuissa voi mennä myöhään, ja aamulla saa kuitenkin herätä kouluun. Mutta hoidettava sekin on." Eveliina naurahtaa.

Ponikujan Brandon/Eveliina Hietanen

Mini-Elitloppet voittaja Dynamit III ja Eveliina Hietanen

Elämäni hevoset osa 2 - Costatantisoldi

"Päätin aloittaa uuden postaussarjan, jossa käyn läpi elämäni merkittävimpiä hevosia tähän asti. En laske nykyisiä hevosiani tähän mukaan, sillä varmasti jokainen voi päätellä että tottakai ne omat ovat aina parhaimpia. Innostuksen tähän postaussarjaan sain kun löysin vanhan luettelon, mihin olen kirjannut entisiä hoitohevosia ja passeja. Nostan esille 10 hevosta, jotka ovat vaikuttaneet pysyvästi elämääni. Olen työskennellyt monen sadan eri hevosen kanssa, suurin osa koulun myötä. Tehtävä ei periaatteessa ole haastava, sillä pinnalle nousee heti nimiä. Vaikean tästä haasteesta tekee sen, että jokainen hoitohevoseni ja muut ovat opettaneet minulle niin paljon. Jokaisella on oma paikka sydämessäni, vaikka ne eivät tähän TOP 10 -listaan pääsisikään."

Aloitin Kaustisen raviopistossa 2012. Passihevosia jaettaessa odotin jännityksellä mitä tulisi tapahtumaan. Toiveita olisi saanut esittää, mutta olin varmaan niitä harvoja jotka ei toiveita esittäneet. Tämä kyseinen ruuna kuitenkin pisti silmään, ja salaa sitä toivoin ja kerroin siitä muille. Salainen toive kävikin toteen, ja sain passihevosekseni ensimmäisen vuoden ajaksi Costatantisoldin.

Costatantisoldi (Revenue-Pandea d'Este)  "Kosti, Konsta" oli uskomattoman luonteen omaava hevonen. Hellyyden kipeä ja toimiva tilanteessa kuin tilanteessa. Se on juuri sellainen kuin huippuhevosen pitääkin: hyvä käsitellä ja loistavan kilpailupään omaava. Muistan kuinka hermoilin ensimmäistä ravireissua, koska kaikki oli niin uutta ja jännittävää silloin isosta tallista käsin, vasta koulun aloittaneena. No, ruunahan toimi mallikkaasti, ja kaikki sujui loistavasti. Se opetti hyvin, ja kertoi kyllä missä pitää olla ja milloin, jos joku oli hukassa.

Noin vuoden ajan sain työskennellä tämän hienon ruunan kanssa, ja tottakai kyynel vierähti, kun se vaihtoi paikkaa. Mutta olen seurannut sen huikeaa uraa, ja en voi olla kuin ylpeä siitä mitä sen nykyinen tiimi Risto Airaksisella on saanut aikaan. Tällä hetkellä statistiikka sisältää 123 starttia,  28 voittoa, 18 kakkossijaa ja  6 kolmossijaa. Rahaa tilillä on  161 378 euroa ja ennätykset ovat komeissa lukemissa 11.4aly ja 13.9ke. Toivottavasti ruunan menestys jatkuu entisestään, ja se saa viettää terveenä elämäänsä. Tämä hevonen kuuluu niihin, jotka eivät ihan heti unohdu. Kiitos Costatantisoldi yhteisestä vuodesta!

Elämäni hevoset osa 1 - Pelarin Tähti

Päätin aloittaa uuden postaussarjan, jossa käyn läpi elämäni merkittävimpiä hevosia tähän asti. En laske nykyisiä hevosiani tähän mukaan, sillä varmasti jokainen voi päätellä että tottakai ne omat ovat aina parhaimpia. Innostuksen tähän postaussarjaan sain kun löysin vanhan luettelon, mihin olen kirjannut entisiä hoitohevosia ja passeja. Nostan esille 10 hevosta, jotka ovat vaikuttaneet pysyvästi elämääni. Olen työskennellyt monen sadan eri hevosen kanssa, suurin osa koulun myötä. Tehtävä ei periaatteessa ole haastava, sillä pinnalle nousee heti nimiä. Vaikean tästä haasteesta tekee sen, että jokainen hoitohevoseni ja muut ovat opettaneet minulle niin paljon. Jokaisella on oma paikka sydämessäni, vaikka ne eivät tähän TOP 10 -listaan pääsisikään.

Kun minulta kysytään, kysymys "Kuka on elämäsi hevonen, jos omia ei lasketa", nousee yksi nimi ylitse muiden. Pieni ja pippurinen, reilu 150cm ruuna Pelarin Tähti on sellainen. Ilman tätä hevosta olisi voinut jäädä raviurheilu taka-alalle, mutta tämä hevonen on opettanut ja näyttänyt minulle, mitä on raviurheilu. Tämä hevonen antoi sen kipinän, mikä ei ole vieläkään sammunut  ja luulen ettei se sammu koskaan.

Kaikki alkoi vuonna 2008. Etsin Otolle silloin uutta tallipaikkaa, ja löysin ilmoituksen vapaista tallipaikoista lehdestä. Päätös muutosta syntyi heti. Olin päässyt sisälle hienoon ja kannustavaan talliporukkaan. Muistan erään talvisen päivän, kun saimme ystäväni Jennin kanssa puhelun, että lähdemmekö mukaan ajamaan. Hyppäsimme tämän pienen ruunan rattaille, ja vaikka pakkanen jäädytti sormet kuoliaaksi, nautimme silti täysin siemauksin siitä tunteesta kun saimme hölkkiä jonon jatkeena metsätiellä. Lämmin kaakao lenkin jälkeen teki terää.

Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Yhtäkkiä huomasin, että tämä ruuna olikin minun hoitohevonen. Odotuksia ei ollut tulevaisuudesta yhtään. Hevonen oli kokenut paljon, eikä se oikein kulkenutkaan. Laukat oli pinnassa, kun se lapsellisuuttaan sitä harrasti. Mutta se oli silti tärkeä hevonen minulle. Voi taivas kuinka monta kertaa olemme tulleet harjoitusraveista ja miettineet mitä ihmettä tämän kanssa tehdään!

Pääsin näkemää Tähden kanssa raviurheilun varjot ja valot. Muistan ikuisesti lähdön, jossa oli mukana huippuhevosia, Velin Vinke, Totemi Rok, Ellan Kymppi ja monen monta muuta huippua. Siellä oli myös Tähti. Keulaan ja kukat-lausahdus oli silloin osuva, nimittäin ruuna täräytti ensimmäisenä keulaan ja pysyi siellä loppuun asti. Pekka tuulettaa, taustajoukot huutavat. Itkin niin että en nähnyt eteen. Huippuhevoset jäi taakse, ja ennätys parantui hienoihin lukemiin. Sitä tunnetta en ole koskaan saanut ennen enkä jälkeen tuon tapahtuman, vaikka voittoja on tullu eri hevosten kanssa. Tuo ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen voitto. Kyllä me saimme juhlia.

Kun lähdin Raviopistoon, Tähti jäi Kokkolaan, ja on siellä edelleen. Käyn aina välillä sitä katsomassa. Se on hyvissä voimissa. Vaikka en enää sitä hoida päivittäin, on se lähes päivittäin mielessä. Viimeksi eilen Deviliä valjastaessa ja häntäremmiä kiristäessä mietin miten paljon olisi jäänyt oppimatta ilman Pelarin tallia ja Pelarin Tähteä. Se että olen tässä missä olen nyt, on heidän ansiota. Ja se kiitollisuus ei katoa.

Kiitos Pelarin Tähti ja Pelarin talli. ♥

"Ja Pelarin Tähden, innokkaat fanijoukot täällä tallikurvissa huutavat"