Elämäni hevoset osa 1 - Pelarin Tähti

Päätin aloittaa uuden postaussarjan, jossa käyn läpi elämäni merkittävimpiä hevosia tähän asti. En laske nykyisiä hevosiani tähän mukaan, sillä varmasti jokainen voi päätellä että tottakai ne omat ovat aina parhaimpia. Innostuksen tähän postaussarjaan sain kun löysin vanhan luettelon, mihin olen kirjannut entisiä hoitohevosia ja passeja. Nostan esille 10 hevosta, jotka ovat vaikuttaneet pysyvästi elämääni. Olen työskennellyt monen sadan eri hevosen kanssa, suurin osa koulun myötä. Tehtävä ei periaatteessa ole haastava, sillä pinnalle nousee heti nimiä. Vaikean tästä haasteesta tekee sen, että jokainen hoitohevoseni ja muut ovat opettaneet minulle niin paljon. Jokaisella on oma paikka sydämessäni, vaikka ne eivät tähän TOP 10 -listaan pääsisikään.

Kun minulta kysytään, kysymys "Kuka on elämäsi hevonen, jos omia ei lasketa", nousee yksi nimi ylitse muiden. Pieni ja pippurinen, reilu 150cm ruuna Pelarin Tähti on sellainen. Ilman tätä hevosta olisi voinut jäädä raviurheilu taka-alalle, mutta tämä hevonen on opettanut ja näyttänyt minulle, mitä on raviurheilu. Tämä hevonen antoi sen kipinän, mikä ei ole vieläkään sammunut  ja luulen ettei se sammu koskaan.

Kaikki alkoi vuonna 2008. Etsin Otolle silloin uutta tallipaikkaa, ja löysin ilmoituksen vapaista tallipaikoista lehdestä. Päätös muutosta syntyi heti. Olin päässyt sisälle hienoon ja kannustavaan talliporukkaan. Muistan erään talvisen päivän, kun saimme ystäväni Jennin kanssa puhelun, että lähdemmekö mukaan ajamaan. Hyppäsimme tämän pienen ruunan rattaille, ja vaikka pakkanen jäädytti sormet kuoliaaksi, nautimme silti täysin siemauksin siitä tunteesta kun saimme hölkkiä jonon jatkeena metsätiellä. Lämmin kaakao lenkin jälkeen teki terää.

Se ei jäänyt viimeiseksi kerraksi. Yhtäkkiä huomasin, että tämä ruuna olikin minun hoitohevonen. Odotuksia ei ollut tulevaisuudesta yhtään. Hevonen oli kokenut paljon, eikä se oikein kulkenutkaan. Laukat oli pinnassa, kun se lapsellisuuttaan sitä harrasti. Mutta se oli silti tärkeä hevonen minulle. Voi taivas kuinka monta kertaa olemme tulleet harjoitusraveista ja miettineet mitä ihmettä tämän kanssa tehdään!

Pääsin näkemää Tähden kanssa raviurheilun varjot ja valot. Muistan ikuisesti lähdön, jossa oli mukana huippuhevosia, Velin Vinke, Totemi Rok, Ellan Kymppi ja monen monta muuta huippua. Siellä oli myös Tähti. Keulaan ja kukat-lausahdus oli silloin osuva, nimittäin ruuna täräytti ensimmäisenä keulaan ja pysyi siellä loppuun asti. Pekka tuulettaa, taustajoukot huutavat. Itkin niin että en nähnyt eteen. Huippuhevoset jäi taakse, ja ennätys parantui hienoihin lukemiin. Sitä tunnetta en ole koskaan saanut ennen enkä jälkeen tuon tapahtuman, vaikka voittoja on tullu eri hevosten kanssa. Tuo ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen voitto. Kyllä me saimme juhlia.

Kun lähdin Raviopistoon, Tähti jäi Kokkolaan, ja on siellä edelleen. Käyn aina välillä sitä katsomassa. Se on hyvissä voimissa. Vaikka en enää sitä hoida päivittäin, on se lähes päivittäin mielessä. Viimeksi eilen Deviliä valjastaessa ja häntäremmiä kiristäessä mietin miten paljon olisi jäänyt oppimatta ilman Pelarin tallia ja Pelarin Tähteä. Se että olen tässä missä olen nyt, on heidän ansiota. Ja se kiitollisuus ei katoa.

Kiitos Pelarin Tähti ja Pelarin talli. ♥

"Ja Pelarin Tähden, innokkaat fanijoukot täällä tallikurvissa huutavat"