perjantai 22. huhtikuuta 2016

Kirottu kasirata


























Kai mä nyt uskon sen että Devil ei ole kasiradan hevonen. Mutta ei auta, kun arpaonni suo meille aina kasiradan, vaikka kuinka yrittäisi kääntää hyviä henkiä meidän arpaonnen puolelle. Ei auta, ja sen vuoksi tämä vähän naurattaa. Devil ei ole salaman nopea lähtijä, se ei ole kiertäjä, mutta et voi ottaa kiinni ja pakittaa koska silloin se lopettaa, ja on sama kääntää varikkoportilta pois. Näissä mietteissä tultiin pois Oulusta.

Devilillä on ollut aiemmin se yksi raskas reissu, mikä oli paljon raskaampi kuin tämä Oulu. Seinäjoella se otti itseensä kaikista mahdollisista asioista, kuljetusta myöten, ja se laihtui startin jälkeen vähän, ja oli apaattinen. Mutta kun lähden hakemaan positiivisia asioita Oulun reissusta, huomaan että niitä on itseasiassa todella paljon. Ensimmäistä kertaa kuljetettiin näin pitkä matka, ja nyt hevonen ei ollut 3h kuljetuksesta moksiskaan, vaikka aiemmin jo 1h kuljetus on ollut liikaa. Se ei jännittänyt yhtään ja oli todella iloisella tuulella valjastaessa. Jälleen kerran se toimi moitteettomasti, ja yritti kyllä parhaansa. Eihän se ole 15 mennyt varmaan edes auton kyydissä. Hahah!

Oltiin myöhään yöllä, joskus yhden aikaan kotona. Hoidin hevosen vielä kunnolla, kylmäsin jalat, ja vähän se sai porkkanaakin. Odotin hieman kauhulla mitä seuraavana päivänä on vastassa, kun silloin Seinäjoen startin jälkeen vastassa oli pelkkä koholla oleva takajalka ja perse ovelle päin. No, menimpäs tarhaan tammaa moikkaamaan, se oli aitauksen toisessa päässä, hirnahti tervehdyksen ja ravasi vastaan. Pari päivää startista se iloitteli ja veti itsekseen kunnon rallia aitauksessaan. Sen palautuminen on mennyt huimasti eteenpäin!

Olen kahden vaiheilla tulevien ilmojen suhteen. On tarjolla Kaustista ja Kokkolaa. Molempiin ilmo samana päivänä, joten katselen vähän kumpaan olisi saumat päästä! Toki Kaustista ajattelen etusijassa, siinä on paljon positiivista. Ei tarvi kuljettaa, ja hevonen tykkää kun voi ajaa tallista vain hiittikärryillä ravipaikalle. Katsotaan miten käy. Näihin Jari Piiralan kuviin ja tunnelmiin Oulusta!



R.I.P siniset vetopallot. Nekin meni rikki. Voi kyynel.


Kun kuolema kutsuu.


Tuolla kasipaikalla se näyttää aika coolilta! Mutta voi taivas miten ulkona se onkin! Epäreilua.


2 kommenttia

  1. Ihana postaus! Tsemppiä seuraavaan starttiin, oli se sitten Kaustisella tai Kokkolassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä, molempia tarvitaan! Jospa ensi kerralla olisi edes vähän tuuria! 😍

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.