Kaksoistutkinto ja minä

'

Kaksoistutkinto, tuo ennakkoluuloja keräävä kummitus. Ei ole kauan siitä kun viimeksi selitin, kuinka minä päädyin Kaustiselle raviopistoon kaksoistutkintoon. Kaksoistutkinto tarkoitti tapauksessani sitä, että lukio, eli ylioppilastutkintoni tehtäisiin rinnakkain ammatillisten opintojen, eli hevosenhoitajan perustutkinnon kanssa. Mielestäni aiheesta ei hirveästi ole puhuttu, joten päätin tarrata siihen tiukasti kiinni, ja kertoa teille, miten minä koin kaksoistutkinnon yhdessä hevosalan opintojen kanssa!

Olin erään tuttavani kyydissä matkalla Kaustisen lounasraveihin, päivää ennen yhteishakua. Yhteishaku tuli keskusteluksi, ja tuttavani kysyi minulta, mihin aion hakea opiskelemaan. Kerroin suunnitelmastani hakea Kaustisen raviopistoon, hevosenhoitajan perustutkintoon. Sitten hän kysyi minulta, että enkö ota lukio-opintoja siihen yhteyteen, enkä rehellisesti sanottuna ollut yhtään kiinnostunut ajatuksesta. Eihän minua silloin kiinnostanut kuin hevoset, ja niiden hoitaminen päivittäin, ja siitä saatavat suuret elannot, joita raviurheilun jokaisella työtä tekevälle on Suomessa tarjolla. Kuuntelin automatkan raviradalle ja takaisin perustelut siitä, minkä takia lukio on tärkeää ottaa mukaan. Yhteishaku päivänä klikkasin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Raviopiston ja lukion. Ja kuinkas kävikään, sinnehän pääsinkin ja neljän vuoden ajan sitä tein!

Ensimmäinen myytti kumottu: Hevosenhoitaja Ylioppilas kaksoistutkinnosta voi valmistua!

Alkuun kyllä jännitti. Päässä pyöri kysymyksiä. En ollut ikinä suunnitellut ottavani lukio-opintoja, vaikka ihan hyvin peruskoulussa menikin. Miten saan kaiken ajan riittämään? Miten opinnot jaksotetaan, teenkö kaikkea samaan aikaan? Mitä kirjoitukset edes on, miten kerkeän tehdä harjoittelut ja ylioppilaskirjoitukset? Mikä kurssimäärä pitää täyttyä? Miten oman hevosen saa sovitettua tähän aikatauluun?

Minun opinnot eteni niin, että joka toisessa jaksossa olin raviopistossa, ja joka toisen jakson lukiossa. Jaksojen vaihtelut tekivät minulle henkilökohtaisesti todella hyvää. Hevosia sai harrastaa lukiojakson aikana koulun jälkeen, ja raviopisto-jaksolla ei tarvinut lukiohommia oikeastaan tehdä, ellei sitten halunnut ottaa jotain tiettyjä, tarjolla olevia kursseja. Näin ajankäyttö oli selkeää, kun minulta ei vaadittu kloonaamaan itseäni moneksi ja moneen paikkaan yhdellä kertaa. Oppilaitokset molemmin puolin pyrki tekemään opiskelustani mahdollisimman selkeää. Jos lukiossa oli meneillään joku kurssi juuri raviopiston jakson aikana, sain käydä tietyt tunnit lukiolla ne kuuntelemassa ja opiskelemassa. Kaikki tehtävät oli aina järjesteltävissä. Ensimmäiset kolme vuotta tein vuorotellen näiden kahden välillä jaksoissa, ja viiminen vuosi kului lukiossa. Suoritin silloin viimiset kurssit ja kirjoitukset. Henkilökohtaisesti minulla meinasi tulla kurssien kanssa kiire: tein nimittäin enemmän kursseja kun oli tarpeen, sillä halusin hyödyntää kaiken ajan, vaikka ei olisi tarvinut. Neljän pakollisen aineen sijaan kirjoitinkin kuusi. Mutta siitäkin selvisi.

Joskus minulta kysyttiin kaksoistutkinnon huonoja puolia. Joissakin oppilaitoksissa on ollut joskus hankaluuksia sopia asioista oppilaitosten välillä, mutta meillä ei sitä ongelmaa ollut. Jollekin hätäiselle neljän vuoden tutkinto voi kuullostaa pitkältä, mutta mielestäni se on sopiva aika. Opinnot pystyi suorittamaan nopeamminkin, mutta en sitä tehnyt. Halusin tehdä rauhassa, enkä veren maku suussa. Joissakin oppilaitoksissa asuntolassa asuminen on tuottanut myös ongelmia lukurauhan kannalta, mutta Kaustisella minulla ei sitä hätää ollut, ja sain kyllä opiskelurauhan. Kaksoistutkinto voi kuullostaa sekavalta kurssien ja harjoittelujen täyteiseltä helvetiltä , mutta koska sinut ohjataan alusta asti mukaan ja saat tukea opintojen suunnittelemiseen,  tuota edellä mainittua ei tarvitse pelätä.

Kaksoistutkinto oli tähänastisen elämäni yksi tärkeimmistä ja parhaista päätöksistä

Työtä saa kyllä tehdä, omien tavoitteidesi mukaan, niin kuin jokaisessa koulussa muutenkin. Nyt jälkeenpäin olen todennut, että se työ kannatti ja tuotti hedelmää. Minulla on nyt ammattitutkinto ja ylioppilastutkinto. Mahdollisuudet etenemiseen ovat rajattomat, ihan sama, mihin suuntaan lähdet jatkamaan. Vaikka haluaisitkin työskennellä vain hevosten parissa, lukio tuo siihenkin tarvittavaa ja hyödyllistä tietotaitoa, jota ei kannata heittää hukkaan. Mieti tulevaisuuttasi: jätätkö tämän kortin kääntämättä, vai haluatko myöhemmin harmitella sitä, ettet edes kokeillut sitä miltä se tuntuu? En halunnut lukioon, ja ajatus tuntui vastenmieliseltä. Silti tänäpäivänä olen enemmän kuin kiitollinen tälle tuttavalleni, joka sai minun pääni ravireissulla käännettyä. Kaksoistutkinto oli yksi tähänastisen elämäni parhaista päätöksestä.

Raviopisto-jaksolla tehtäviä oli monenlaisia: tässä ollaan Kaustisen lounasraveissa varikkoalueenvalvojana.

Omalla hevosellakin kerkesi Nikulan metsissä ajelemaan. En silti suosittele oman hevosen ottamista mukaan koko kouluajaksi. Vaikka lukiojaksolla aikaa on enemmän, ja oman hevosen ehtii hyvin hoitamaan, voi jakso olla kovilla etenkin raviopistojaksolla. Oman hevosen saa tungettua mukaan kaksoistutkintoon, mutta siinä tapauksessa suosittelen täysihoitotallia, jossa käyt vain itse hoitamassa ja liikuttamassa. Tieto siitä, että joku huolehtii hevosesi päivittäisen ruokinnan, on aika suuri helpotus koulun kiireiseen ja jopa jossain määrin fyysiseen arkeen.

Kuva: Jenni Långsved

Oletko kiinnostunut kaksoistutkinnosta? Kysy jos kysyttävää tulee.
Oletko ehkä käynyt jo sellaisen, kerro omat kokemukset!