Miten yhdistää hevoset ja koulu?

Hevosenhoitaja-Ylioppilas 2016

 Palataampa ajassa taaksepäin ihan niihin päiviin kun haaveilin vasta ensimmäisestä omasta hevosesta. Muistan kun pieni yhdeksän vuotias tyttö meni kotiin ja kysyi vanhemmilta, että saanko oman hevosen. Vastaus oli aluksi tyly ei. Perusteluksi kuulin sen, että minun täytyy ensin osoittaa että jaksan huolehtia koulun ja käydä tallilla. Hevosharrastus, ja ennen kaikkea koulu, ei saisi koskaan kärsiä. Kävin sitten hoitamassa hoitohevosia, ja halusin näyttää että minä osaan ja minä pystyn. Eräänä päivänä sitten koitti se hetki, kun sain myöntävän vastauksen kun kerroin Otosta. Olin itse säästänyt rahatkin siihen, kerännyt pulloja, myynyt vanhoja leluja, pitänyt vanhuksille seuraa, ja ollut jopa katusoittajana. Se yhdeksän vuotias tyttö halusi niin kovasti oman hevosen.

Peruskoulun ajan Otto, ensimmäinen oma hevoseni, asui tallilla, missä se aamuisin ruokittiin ja laitettiin ulos. Kävin itse joka päivä hoitamassa sen muuten. Siivosin karsinan, harjailin, liikutin, ja annoin iltaruuat. Monet kysyivätkin että miten jaksat käydä jokaisena päivänä koulun jälkeen, satoi tai paistoi. Enhän minä silloin edes osannut ajatella että hevonen voisi olla muka "rasite". Sehän oli minulle terapiaa. Kerroin edellisessä postauksessani koulukiusaamisesta ja siitä, että semmoinen oli osa minunkin elämää. Mikä olisikaan ollut parempaa, kuin turpaterapia aina koulupäivän päätteeksi.

Peruskoulun jälkeen juttu olikin jo aivan toinen. Olin päässyt opiskelemaan hevostalouden perustutkintoa ja lukion toiselle paikkakunnalle. Silloin minulla oli kaksi omaa hevosta, Otto ja Devil. Devil oli nuori, ja tavoite oli tähdätä radalle, joten optimistisesti ajattelin että tietysti Otolle hankitaan joku poni seuralaiseksi ylläpitoon, ja Devil lähtee mukana Kaustiselle. Niin tapahtuikin. Mutta pitkät koulupäivät hevosten parissa, pimenevät syysillat, lukio.opinnot samaan aikaan, väsyttivätkin yhtäkkiä. Aina piti lähteä ajamaan säkkipimeässä hevosta, kävellä tallille, koska ajokorttia ei ollut, ja tehdä älyttömästi muita hommia ja tehtäviä päälle. Päätin silloin, että Devil saa lähteä meille kotiin takaisin Kokkolaan hetkeksi. Kävin sitten Kokkolassa joka viikonloppu ja välillä viikollakin, ja minun reippaat hevosenhoitajat kotona piti huolen, että hevoset sai liikettä. Keskityin hetken vain opiskeluun. Ei ollut helppo päätös, mutta se oli tehtävä.

Myöhemmin sain loistavan tilaisuuden saada hevonen hyvään paikkaan täysihoitoon, jossa pystyin työllä tekemään osan tallivuokrasta, ja sain värkätä muidenkin hevosten kanssa niin paljon kun tykkään. Tässä paikassa olemme edelleen. Jos en ehtinyt ajamaan esimerkiksi lukiosta, ystäväni kävi ajamassa. Opintoni kestivät neljä vuotta, ja viimeisen vuoden olin pelkästään lukiossa. Tein paljon itsenäisiä kursseja, ja ne sopivat minulle paljon paremmin. Kävin lukiossa lähinnä tekemässä kokeet, mutta koulun tulokset olivat hyviä. Sain suunnitella päivääni itse, aamupäivällä kävin ajamassa Devilin, ja lopun ajan käytin opiskeluun. Tuntui, että viimeinkin olin löytänyt loistavan tavan, miten saan yhdistettyä kaiken. Opiskelu, hevoset ja musiikki oli kaikki erittäin tärkeitä minulle.

Mikä oli lopputulos? Sain kiitettävät hevosenhoitajan paperit, ja kirjoitin kuusi ainetta tavallisen neljän sijaan, vaikka olin kaksoistutkinniossa. Suurin osa kursseista oli itsenäisesti tehtyjä. En väitä, että se oli helppoa, ei todellakaan, mutta sain yhdistettyä kaiken sen mitä halusinkin, koska olin päättänyt niin. Opiskelu on nykypäivänä erittäin tärkeää, ja sen kuuluisi olla merkittävällä korokkeella kun alkaa suunnittelemaan järjestelyitä. Joten vastataampa vielä otsikon kysymykseen tiivistetysti:

Miten yhdistää hevoset ja opiskelu?

1. Mieti mitä haluat tulevaisuudelta. Tee selkeä tavoite mihin tähtäät.

2. Jos tulee epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä, älä muuta päämäärä, vaan valitse uusi polku, mitä pitkin päämääräsi pääset.

3. Tunne omat voimavarat. Älä haali itsellesi viittä hevosta itsehoitotalliin, jos et oikeasti jaksa sitä. Opintojen alussa voi kuvitella itsestään liikoja, mutta totuus kannattaa oikeasti selventää itselle. Ei kukaan meistä jaksa liikaa, ja onko itseä pakko väsyttää aina loppuun saakka? (Paraskin puhuja...)

4. Ota apu vastaan. Jos sinulla on mahdollisuus pitää hevonen täysihoitotallissa opiskelujen ajan, suosittelen sitä ehdottomasti. Silloin voit itse määritellä helpommin omaa työmäärää, ja mitä haluat hevosen kanssa tehdä. Ja jos opiskeluissa on kova kiire päivä, voit ehkä pitää yhden vapaapäivän tallilta, vaikka sinulla on oma hevonen.

5. Myönnä itsellesi, jos et jaksa. Mieti uusi vaihtoehto.

6. Nauti, ja ota ilo irti elämästä.

Postauksen kuvat: Teija Ruuhola 2016

Kiusaaminen - Uhka vai mahdollisuus?

"Huppu päässä kulkee, toivoo - se peittää maailmalta.
Auttaa näkemään vain eteen, peittää kaiken takana.
Peittää myös sivuilta - vaimentaa pahan äänen"

Kipeää kipeämpi aihe, kiusaaminen. Se on aihe, josta ei voi puhua liikaa. Se on aihe, josta liian usein vaietaan. Se on aihe, joka liian usein kielletään. Eihän meidän koulussa, eihän meidän lapsi niin tekisi, eihän meidän työpaikalla sellaista tapahdu, enhän minä taroittanut niin. Kiusaamista on monenlaista. On sitten fyysistä väkivaltaa, syrjintää, tai henkistä ahdistamista, se on aina väärin. 

'

Aina kun puhutaan kiusaamisesta, näen useamman erilaisen oikean elämän tapahtuman. Olen ollut paljon nuorien kanssa tekemisissä, usein kuuntelijan roolissa. Olen nähnyt uskomattoman raskaita selvitymistarinoita, mutta myös pari sellaista tarinaa, jossa ei ollut onnellista loppua. Olen itsekin kokenut selviytymistarinan. Monta vuotta koulussa olin kiusattu, milloin mistäkin syystä, ja välillä tuli oltua oikeasti pohjalla. Olen puhunut aiheesta monesti, mutta en ala omaa tarinaani nyt tähän kirjoittamaan, sen paikka ei ole tässä. Mutta olen kokenut itse, ja seissyt useasti vieressä, nähnyt mitä kiusaaminen on ja kuinka pitkät seuraukset sillä on.

Useiden vuosien psykologikäynnit ei aina riitä. Vaikka asiasta olisi päässyt jo yli, on ne aina haavana sisimmässä. Se on sama kun ottaisin paperia käteesi, rypistäisit sen nyrkkisi sisään, ja sen jälkeen koittaisit suoristaa sen. Saat sitä hieman oikenemaan, mutta arvet eivät katoa. Pahimmassa tapauksessa se pilaa kokonaan toisen elämän.

Kiusaamisesta selviytyminen vaatii pitkää ja määrätietoista työtä itsensä kanssa. Siihen tarvii muita ihmisiä. Täytyy saada voimaa nousta ylös. Täytyy avata suu, ja purkaa asioita. Täytyy katsoa peiliin, ja kertoa sille kenet siellä näet, että sinä olet hyvä ja sinä selviät. Muistan pahimmassa masennuksen hetkessä ajatelleeni, että en selviä tästä, ja miksi minulle näin käy. Muistan kuinka raivostuin, kun joku sanoi, että kaikella on tarkoituksensa. Mutta nyt, monen vuoden jälkeen katson taaksepäin, ja näen mitä olen saanut aikaan. Selätin ne pahat tunteet. Toteutan itseäni, ja vaikka välillä vaikeaa onkin, pyrin aina luottamaan siihen mitä teen. Uskallan pyytää apua, ja myöntää että en osaa. En vaadi itseltä liikoja, sillä tiedän, että kukaan ihminen ei ole täydellinen. En luovuta heti ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa, vaan nousen, ja yritän uudestaan monta kertaa. Olen puhunut koulukiusaamisesta monelle sadalle ihmiselle, ja puuttunut siihen sitä nähdessäni. Olen tehnyt kaikkea sitä, mihin en uskonut pystyväni silloin ennen.



Kirje kiusatulle.


Kuuletko usein niitä lauseita, jotka saavat aikaan pahaa?
Niiden tehtävänä on uskotella sinulle, ettei sinusta olisi mihinkään.
Pelkäätkö ihmisten katseita, ja piilottelet totuutta kiusaamisesta, koska et uskalla tai halua, että asiaa kaivetaan lisää, sillä pelkäät, että siitä seuraisi aina vain jotain paljon pahempaa?

Minä en voi tietää miltä sinusta juuri nyt tuntuu. En tiedä mitä sinä olet kokenut, mitä sinulle on sanottu, ja mitä he tekevät sinulle. En tiedä kauanko tätä on sinulla jatkunut, milloin kiusaaminen on alkanut tai milloin se on päättynyt. En tiedä, mikä tilanteesi nyt on. Minä en voi tietää, mitä nyt ajattelet.  Mutta on muutama asia, mitä aivan varmasti tiedän.

Sinä riität. Sinä tosiaan riität sellaisena kuin olet.
Sinä olet ainutlaatuinen, sillä sinunlaistasi ei ole toista tässä maailmassa.
Sinä kestät, ja sinä selviät. Nyt ei tunnu siltä, mutta usko siihen.
Kävele peilin eteen, ja katso silmiin sitä hahmoa jonka siellä näät. Katso kuka siellä todella on.
Näet siellä itsesi, ja sinä itse tiedät kuka olet, paremmin kuin muut. Älä anna niiden uskotella sinun olevan jotain muuta.

Sinä olet voittaja. Olet ehkä kaatunut, mutta nouset ylös.
Sinä olet voittaja, ja elämäsi sankari.
Kun luotat itseesi, pystyt mihin vaan.
Luota,
Sillä sinä selviät.

Sinä selviät.

Murtuneen polven armoilla

Pienen onnettomuuden jäljiltä polvi vaurioitunut: hiusmurtumaa, nivelsiteitä ja muuta kivaa. Tällä kertaa allekirjoittaneella, ei hevosella. Onneksi ei hevosella, vaikka en todellakaan tästä olotilasta itsekään nauti. Siitä on kauan kun viimeksi olen pakon edessä joutunut sairaslomalle. Ei pieni loma haitaksi ole, mutta kyllä yksijalkaisena ei hirveästi juhlita. Neljän seinän sisällä ollessa oppii viimeistään arvostamaan niitä kahta toimivaa jalkaa ja niitä töitä joita päivittäin normaalisti saisi tehdä.

Kun lääkäri kertoi tuomionsa, järkytyin suunnattomasti: miten ihmeessä saan hevosille hoitajan ja liikuttajan tälle ajalle? Kuin arvata saattaa, ei auttanut ottaa kuin puhelin kouraan ja soitella, ja onnekseni hätätilanteessa löytyi apukäsiä, joista olen enemmän kuin kiitollinen. Tuntuu toivottamalta ajatus siitä, että olisi jossain paikassa korvaamaton. Näissä tilanteissa nostaa hattua niille, ketkä sellaiseen kykenee. Korvaamattomana oleminen olisi jotain sellaista, mihin minusta ei olisi. Onneksi ei ole.

Mitä kuuluu Devilille? Tamman kilpailukevät meni täysin penkin alle. Kevään kelit sallivat ainoastaan radalla ajamisen, ja tein sen virheen että ajoin siellä treenitkin. Näin jälkikäteen väitän, että olisi parempi kun olisi vain ollut ajamatta. Tamman motivaatio oli täysin hukassa. Se tiesi heti radalle tultaessa, että se ei ole sen lempipaikka. Muutoksia oli tehtävä, ja kun kelit antoi myöten, me ei käyty radalla ollenkaan, eikä olla käyty tähän mennessäkään muuten kuin kilpailuissa. Nyt kesän startit ovat alkaneet mennä hyvin, ja Devil oli Oulussa hyvä kolmas. Pikkuradoilla on mennyt huonommin, sillä se on todell huono juoksemaan pikkuratojen kaarteita. Koitamme siis tähdätä isoimmille radoille, heti sunnuntain Halsuan startin jälkeen taas.

Vapaa-ajallaan neiti on pirteä. Se saa olla paljon ulkona, ja välillä me käydään syömässä vähän ruohoa tarhan ulkopuolellakin. Kävelylenkit metsässä on Devilin lempipuuhaa, ja siellä se voisi vaeltaa vaikka kokoajan. Nyt Devilillä on hoitajat, jotka pitävät siitä huolta mun sairasloman ajan. Katsotaan, jos tyttö vaikka piristyisi vaihtelusta!

Blogiremontti tulossa

Kyllä, kuulit oikein! Hetken päästä blogi saa uuden ilmeen, ja ideat ovat toteuttamista vaille valmiit. En paljasta ideoitani vielä, mutta ole valmiina ja kuulolla, mitä meillä on antaa sinulle tämän blogin kautta! Viikon päästä toimitaan!

-Seidi