Kevään kynnyksellä

Taas kevät koputtelee ovelle. Viime kesän helteissä odotin ja toivoin jo hieman viileneviä kelejä. Mutta niin kuin usein kuulee sanottavan, ei saisi valittaa lämmöstä silloin kun sitä on. Talvella ehtii sitten manata sitä, kuinka nyt on kylmä ja kesällä oli niin ihanaa. Se taitaa olla etenkin Suomen ilmasto-oloissa todella yleinen vaiva ihmisillä, kuten myös allekirjoittaneella. Ikinä ei ole tarpeeksi hyvä.

Kevät ja kesä on silti lempi vuodenaikojani. Pitkän talven jälkeen on ihana herätä kirkkaaseen aamuun, ja tuntea kuinka tallille mennessä aurinko jo lämmittää auton ikkunan lävitse. Päivät pitenevät ja on enemmän valoa. Kevään tulon aavistelee hevosetkin, ja sen näkee niistä päällepäin. Ne viihtyvät ulkona, alkavat tiputtamaan talvikarvaansa ja niissä alkaa olemaan energiaa. Sellaista auringon valon tuomaa energiaa, mitä talvella ei missään näy.

Joku joskus sanoi minulle, että kevät ja syksy on lähes sama asia. Näin ei mielestäni kyllä ole. Syksy alkaa sillä, kun lehdet putoilevat puista, kasvit kuolevat ja vesisade tuntuu hukuttavan kauniin kesän muiston alleen. Ensimmäisten pakkasten tullessa, ja ensilunta odotellessa tiet ja valmennuspaikat jäätyvät joka puolella. Tuntuu kuin yhdessä yössä, upea silkki ja sametti karvainen kilpahevosystäväni on muuttunut karvapallo-poniksi. Ja meno sen kun paranee vain pakkasen lisääntyessä ja talvea kohti edetessä.

Talvikin on ihan okei, kun pakkanen pysyy maltillisissa lukemissa. Paljon tekee myös se, että olisi paljon lunta, jotta pohjat ja treenipaikat pysyisi hyvinä. Mutta täytyy sanoa, että näin kevään kynnyksellä en kaipaa yhtään jäätyneitä sormia ja huurteisia ripsiä. En kaipaa lämmityspiuhaa autoon ja ikkunoiden rapaamista pitkän päivän alkaessa ja loppuessa. En kaipaa kauheaa kerrospukeutumista, vaatteiden vaihtamista, riisumista ja lisäämistä. Hyi olkoon.

Mutta sitten pitkän talven ja synkkyyden jälkeen koittaa kevät. Aurinko paistaa, linnut laulavat. Vaikka ajokelit muuttuu rapaisiksi, voin lähes haistaa kevään tuoksun, kun vesi alkaa virtaamaan puroissa, ja herättelee routaista maata. Näen kuinka karvapallo-ponitkin alkavat taas muistuttamaan hevosta. Paksut loimet saa heittää säilöön ja omat toppavaatteet kaappiin. Siitä muutama kuukausi mennäänkin aina vain parempaan suuntaan ja tulee kesä.

Loppujen lopuksi, ei se kesän kuumuus niin paha juttu olekaan. Pitkä jakso aurinkoa auttaa selviämään synkästä jaksosta, syksystä ja talvesta. Valmistautukaa siis keräämään kaikki energia itseenne, mitä tuo ihmeellinen pitkästä aikaa esiintyvä valoilmiö tuo tullessaan. Nautitaan joka hetkestä. 

Mikä on sinun lempivuodenaika, ja miksi?

Kuvissa mallinani oripoika Cobolt.