lauantai 22. heinäkuuta 2017

Puhelimen tyhjennystä pitkältä ajalta



Voi hyvänen aika. Tarkoituksena oli katsoa kännykkää, ja laittaa muutama kuva kännykän arkistoista, mitä en ole varmaan koskaan blogiin julkaissut. Olen ihmetellyt sitä, kuinka kännykkä kokoajan herjaa, että muisti on täynnä, ja että tiedostoja pitäisi poistaa. No onko ihme? Vaikka olen luullut poistaneeni suurimman osan kuvista, ne löytyi edelleen täysissä voimissaan muistikortin kätköistä! Nyt on aika tyhjentää! Aloituskuvat on hoitoruunastani Kostista. Noissa kuvissa me ollaan Oulun raveissa. En edes muistanut noidenkaan olemassaoloa!



Seuraavat kuvat. Ensimmäinen vasemmalta on Devil, kotona lenkille lähdössä pumpuleista päätellen. Se yleensä viimeistään tuossa vaiheessa tietää, että me ollaan lähdössä urheilemaan, kun pumpulia otetaan. Mutta jos se ei vielä silloin sitä hoksaa, se tajuaa sen viimeistään silloin kun otan kännykän esiin ja nappaan kuvan. Mikäköhän pakko mielle on ottaa hevosesta aina tuollainen samanlainen, aina ennen lenkkiä? Toisessa kuvassa taas entinen hoitohevoseni Golden Sky, samoissa kekkereissä kuin Kosti ylemmissä kuvissa. Goldi on nykyään uusissa maisemissa, uudella omistajalla. Se oli kultainen tamma.



Mikäköhän oli tämä logiikka, jolla nämä kuvat ampaisee latauksen jälkeen tähän postaukseen? Aikajärjestyksessä ei ainakaan. Ensimmäinen kuva on valmennettavastani Makesta, ja toisessa komeilee jo nyt enkelihevosena laukkaileva Otto. Tuohon aikaan tallillemme alettiin tekemään kenttää, ja Oton hoitaja Emmi kävi siellä vähän käveleskelemässä.





Tajusin tässä kirjoittaessani, että aika harva näistä muista hevosista joiden kanssa värkkään, on jäänyt esittelemättä. On siis jonain päivänä aika kirjoittaa postaus näistä muistakin hevosista. Devil on ikioma, joten on luonnollista että se on päätähti. Nämä yllä olevat kuvat on 3v tamma Hosboss Pezzosta, tuttujen kesken Helmistä, Lissusta, Hosbossista. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se on minulla leasing-sopimuksella, ja katsotaan mihin sen kanssa päädytään.


Näissä kuvissa komeilee taas Kosti. Nämä kuvat on otettu Oulun raveista. Tätä ravireissua en unohda ikinä, sillä reilu kuukausi sitten tällä reissulla, Kosti voitti komealla tyylillä Nuorten sarjan, ja otti kolmannen voittonsa yhteen putkeen. Nuo ravireissut on jäänyt mieleeni, sillä on niin uskomattoman hyvä tunne kun hevonen voittaa, on se sitten ikioma tai hoitohevonen. Mutta aina se tuntuu älyttömän hyvältä, ja aina itken silmät punaisena kun sellainen sattuu. Pärjäämiset kun oikeasti on niin älyttömän kovan työn takana.


Devil Ylivieskassa. Oli kauhea rapakeli. Deviliä ei kiinnostanut mikään. 
Sama Ylivieskan ravireissu, ja Devil.


Tässä taitaa olla Devilin viimeistelyä metsälenkillä Kajaanin starttia varten. Käydään aina aluksi kävelemässä vähän pienempiä metsäpolkuja, ja sitten vasta tehdään töitä tosissaan.






























Maanantaina me käydään juoksemassa kilpaa Oulussa. Tule ihmeessä moikkaamaan jos olet maisemissa! Vielä kerkeää osallistua myös hevosen hyvinvointipaketin arvontaan, ja paketin sisältö selviää ensi viikolla. Pääset osallistumaan arvontaan yhdellä arvalla, kun käyt tykkäämässä sivustamme FACEBOOKISSA ja liittymällä blogiin lukijaksi. Toisen arvan saat, kun kommentoit johonkin postaukseen, kerrot osallistumisestasi, ja miten sinä pidät huolta hevosesi hyvinvoinnista!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mörköjä tiet täynnä


Devil pääsi vähän poseeraamaan
Tänään oli hevosilla siitä harvinainen työpäivä mun sairastelun aikana, että minäkin olin mukana! Ajoin auton lähes hiittisuoran viereen, kaivoin kameran, ja seurailin tarkkaan hevosten treenejä. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika kova. Siinä "invalidina" (Syy sairaslomaan löytyy täältä!) oli kiva seurailla, ja välillä aina napata vauhdilla kepit kainaloon ja paeta millon sudenkorentoja ja milloin ampiaisia. Kun itikat jättivät rauhaan, kainalosauvat sai toimia jalustana, että epävakaa käsi pysyisi edes hetken paikallaan.



Meiltä on lyhyt matka Kaustisen ravikeskukseen. Alueella on raviradan lisäksi 2km mittainen treenirata, jossa on 600m hiittisuora. Muutenkin pidän tämän alueen maastoista, etenkin ratsain pääsee niin moneen paikkaan. Ollaan me kyllä kärryilläkin käyty Devilin kanssa niin erilaisilla poluilla, että en edes osaa luetella, mutta silti ratsain pääsee helpommin joka paikkaan. Pääsee kiipeilemään ihania pikkupolkuja pitkin mäkiä ylös, ratsastaa joen varrella. Kaikenlaista löytyy.

Ensin ajettiin lämmittelyksi hölkkää. Devil on yleensä laiska aluksi, mutta piristyy aina kierros kierrokselta. Sen jälkeen Aki ajoi sillä muutaman terävän  vedon, ja vedoista jäi hyvä mieli. Se oli pirteä, ja teki juuri sen mitä pitikin. Devil ei muutenkaan elämässään kyllä liian ahkerasti töitä tee, etenkään silloin kun se treenaa yksin, mutta nyt viime aikoina se on mennyt kyllä reippaasti yksinkin. Sen kanssa on muutenkin niin kiva harrastaa, kun se on maastovarma, ja menee ajaen ohi kaikesta mahdollisesta. Toisin kuin moni tallikaveri, joka pitää raahata kilometrin päästä raviradalle kopin kanssa, sillä matkan varrella tien varressa laiduntavat lehmät on sille maailmanloppu. Niistä ei ohi mennä, ja vaaratilanteiden välttämiseksi on päädytty nyt tähän ratkaisuun.





Otin pätkän videotakin, mutta koska kone ei suostunut yhteistyöhön, en saa videoa vielä laitettua. Pitäisi löytää joku kunnon, kohtalaisen edullinen ohjelma jolla pystyisi muokkaamaan kuvia sekä videoita. On ehkä liikaa vaadittu, kun pyytää hyvää ja halpaa samassa lauseessa. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.








Kiva kuvata auringon paisteessa metsän keskellä.



Hoitohevonen Cool On Photos, eli Kosti <3

Tämäkin pieni, kiltti suomentamma löytyy jokapäiväisestä arjesta. R.R. Kisu <3




Toinen silmäterä, Make










"Hähää, empä seisokaan"


Devil





















Joskus menee hermo.. :D




Kosti 




Onko teidän hevoset maastovarmoja, vai löytyykö niiltä joitakin ihmeellisiä kammoja, oli kyse sitten isoista traktoreista tai pikkulinnuista?