Mörköjä tiet täynnä

Devil pääsi vähän poseeraamaan

Tänään oli hevosilla siitä harvinainen työpäivä mun sairastelun aikana, että minäkin olin mukana! Ajoin auton lähes hiittisuoran viereen, kaivoin kameran, ja seurailin tarkkaan hevosten treenejä. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli aika kova. Siinä "invalidina" (Syy sairaslomaan löytyy täältä!) oli kiva seurailla, ja välillä aina napata vauhdilla kepit kainaloon ja paeta millon sudenkorentoja ja milloin ampiaisia. Kun itikat jättivät rauhaan, kainalosauvat sai toimia jalustana, että epävakaa käsi pysyisi edes hetken paikallaan.

Meiltä on lyhyt matka Kaustisen ravikeskukseen. Alueella on raviradan lisäksi 2km mittainen treenirata, jossa on 600m hiittisuora. Muutenkin pidän tämän alueen maastoista, etenkin ratsain pääsee niin moneen paikkaan. Ollaan me kyllä kärryilläkin käyty Devilin kanssa niin erilaisilla poluilla, että en edes osaa luetella, mutta silti ratsain pääsee helpommin joka paikkaan. Pääsee kiipeilemään ihania pikkupolkuja pitkin mäkiä ylös, ratsastaa joen varrella. Kaikenlaista löytyy.

Ensin ajettiin lämmittelyksi hölkkää. Devil on yleensä laiska aluksi, mutta piristyy aina kierros kierrokselta. Sen jälkeen Aki ajoi sillä muutaman terävän  vedon, ja vedoista jäi hyvä mieli. Se oli pirteä, ja teki juuri sen mitä pitikin. Devil ei muutenkaan elämässään kyllä liian ahkerasti töitä tee, etenkään silloin kun se treenaa yksin, mutta nyt viime aikoina se on mennyt kyllä reippaasti yksinkin. Sen kanssa on muutenkin niin kiva harrastaa, kun se on maastovarma, ja menee ajaen ohi kaikesta mahdollisesta. Toisin kuin moni tallikaveri, joka pitää raahata kilometrin päästä raviradalle kopin kanssa, sillä matkan varrella tien varressa laiduntavat lehmät on sille maailmanloppu. Niistä ei ohi mennä, ja vaaratilanteiden välttämiseksi on päädytty nyt tähän ratkaisuun.

Otin pätkän videotakin, mutta koska kone ei suostunut yhteistyöhön, en saa videoa vielä laitettua. Pitäisi löytää joku kunnon, kohtalaisen edullinen ohjelma jolla pystyisi muokkaamaan kuvia sekä videoita. On ehkä liikaa vaadittu, kun pyytää hyvää ja halpaa samassa lauseessa. Vinkkejä otetaan mielellään vastaan.

Kiva kuvata auringon paisteessa metsän keskellä.

Hoitohevonen Cool On Photos, eli Kosti <3

Tämäkin pieni, kiltti suomentamma löytyy jokapäiväisestä arjesta. R.R. Kisu <3

Toinen silmäterä, Make

"Hähää, empä seisokaan"

Devil

Joskus menee hermo.. :D

Kosti 

Onko teidän hevoset maastovarmoja, vai löytyykö niiltä joitakin ihmeellisiä kammoja, oli kyse sitten isoista traktoreista tai pikkulinnuista?

Missä olet tuuri?

Hyvää huomenta Seidi! Heräsin aamulla siihen, kun tabletti ilmoitti sähköpostista älyttömän isoon ääneen. Havahduin viestiin vasta myöhemmin, klo 8.23. Olin ilmoittanut Devilin Ouluun, ja Hippoksessa oli tullut joku virhe, jonka takia hevosen ennakko-ilmoittaminen oli peruutettu. No ensin en meinannut saada sitä millään listoille takaisin, ja puheluiden jälkeen sitten viimein klo. 8.59 hevonen oli mukana. Ilmoittaminen päättyi klo 9.00. Meillä kävi tuuri, sillä 12 hevosta otetaan mukaan, ja Devilin pisteet riitti juuri siihen, että se pääsi viimeisenä mukaan matkaan. Huokaisin helpotuksesta.

Älä Seidi nuolaise ennen kuin tipahtaa. Epätoivoinen harrastelija sormet syyhyten päivittelee Hippoksen kilpailukalenteria, ja odottelee pääseekö pikkupisteinen neiti mukaan kilpailuun. Kyseessä on Duudsonit Activity Park-lähtö, jossa on ennakkomaksu. Hyvältä lähtöpaikalta tamma voisi vaikka pärjätä. Tunnin sivua minuutin välein epätoivoisesti päivittäneenä viimein tulee listat Ouluun, mutta mitä ihmettä. RATA KAHDEKSAN AUTON TAKAA.

Niimpä niin. Kahvi meinasi mennä väärään kurkkuun. Kasirata auton takaa on ehdottomasti Devilin lempipaikka. Paskanmarjat. Se on huonoin mahdollinen paikka, mitä tälle hevoselle voisi antaa. Siitä jää joko roikkumaan kolmannelle, missä ei jaksa juosta kukaan. Siitä pääty usein kuolemanpaikalle - mitä tamma ei voi sietää. Tai siitä joutuu keulaan - mikä ei sekään sovi tälle. Paras olisi kun pääsisi selästä kääntämään loppusuoralla, mutta ei vahingossakaan sellaista tuuria tule.

Ei se ota, jos ei anna. Lähdetään yrittämään, ja katsotaan mitä tapahtuu. Ei kannata etukäteen lähtöä murehtia, koska tämä on kuitenkin harrastusta. Hevoselle olisi vain mukava saada onnistuminen, ettei aina tarvisi tulla niin paljon epäonnea. Testataan millainen on päivän vire ensi maanantaina. Oulussa on kuitenkin hyvät paikat valjastaa ja ajaa, ja touhata hevosen kanssa. Hommaan mukaan jonkun henkisen tuen, ja nakkaan kameran mukaan. Pääsette tekin sitten maistamaan ravitunnelmaa Lady Devilin silmin, kasiradalta auton takaa!

Kokemuksia huonosta lähtöradasta?
Onko sinulla epäonnistunut ravireissu? Kerro!

Postauksen kuvat: Jari Piirala

Miten olla hyvä hevosenhoitaja? 10 vinkkiä!

Mietin lähes päivittäin tätä kysymystä päässäni. Miten olla hyvä hevosenhoitaja. Mietin miten voisin oppia enemmän, jotta voisin tarjota jokaiselle hevoselle mahdollisimman hyvän hoidon. Kun kyse on yhdestä hoidettavasta tai valmennettavasta, aikataulutus on helppoa, kun on se yksi mihin vain panostaa, ja sen kanssa touhuamiseen voi käyttää hirveän paljon aikaa päivässä. Kun niitä on useampi, joutuu päivää jo vähän suunnittelemaan, sillä aivan jokaiselle on jäätävä aikaa. Mutta tämän postauksen kirjoitan sillä ajatuksella, että hevosia olisi yksi tai vaikka kaksi.

Kun hevosen kanssa työskentelee päivittäin, sen oppii tuntemaan. Hyvä hevosenhoitaja tutustuu hevoseen, ja oppii tuntemaan sen. Hän huomaa pienetkin muutokset käytöksessä. Ei riitä, että tietää miltä näyttää kipeä hevonen, ja miltä iloinen hevonen, vaikkakin se on hyvä alku. On kiinnitettävä huomiota kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu. Olen aina sanonut hoitajille, että ei ole tyhmää ilmoittaa pienistäkin asioista, jos joku epäilyttää, on kyse sitten normaalia enemmän sotketusta karsinasta, tai siitä jos hevonen on jättänyt vähän kauraa kuppiin. Jos et ole varma, kannattaa aina ilmoittaa ja kysyä. Ennalta ehkäiseminen on erittäin tärkeää.

Hevonen pitää oppia tuntemaan luonteen lisäksi myös ulkoisesti. Mikä on sen normaali ruumiinlämpö, ja leposyke? Miltä sen jalat tuntuu, mitä vammoja sillä mahdollisesti on ollut ennen, joiden kanssa saa olla erityisen tarkkana? Miltä kaviot näyttävät normaalisti? Hikoileeko hevonen tarpeeksi, entä juoko se tai syökö se miten normaalisti? Onko se hidas vai nopea syömään? Näiden muutamien kysymysten avulla tiedät hevosestasi jo aika paljon. Miten se liikkuu, ja miten se jaksaa liikkua esimerkiksi ratsastaessa tai ajaessa? Tekeekö se töitä mielellään?

Yksi tärkeä kysymys on se, mikä on hevosen käyttötarkoitus. Hevosenhoitaja voi hoidollaan auttaa kohti mahdollisia päämääriä, Mikäli kyseessä on kilpahevonen, täytyy mahdollisen valmentajan tai omistajan kanssa puhua siitä, mikä on tavoite, ja tehdä töitä sen mukaan, että päästäisiin päämäärään.
Mikäli hoitaja myös liikuttaa hevosta, on tärkeää kuunnella mitä esimerkiksi ravihevosen valmentaja pyytää sinua tekemään. Tai jos ratsun omistaja pyytää sinua ratsastamaan kevyen maastolenkin, et voi mennä hyppäämään esteitä. Hoitajalla on vastuu kuunnella. Ja suurin ja tärkein tehtävä on kuunnella ennen kaikkea hevosta.

Myös ruokinnasta olisi hyvä tietää. Katso hevostasi. Kiiltääkö sen karva? Onko sen kaviot kuivat ja lohkeilevat? Onko se hyvässä lihassa? Jos vastaat johonkin näistä kysymyksistä ei, voit lähteä miettimään, voiko tilannetta parantaa myös ruokinnalla. Voiko jotain lisätä, tai jättää pois. Mitä pyritään tekemään ja mihin halutaan vaikuttaa? Näistäkin asioista on hyvä aina keskustella omistajan/valmentajan kanssa.

MITEN OLLA HYVÄ HEVOSENHOITAJA? 10 VINKKIÄ

1. Opettele tuntemaan hevonen fyysisesti ja henkisesti.

2. Tee rutiinia hevosen terveydestä huolehtimisesta: tunne sen peruselintoiminnot, kuten normaali ruumiinlämpö ja syke, niin sinun on helpompi huomata kun joku muuttuu.

3. Tunne hevosesi mahdolliset vammat, ja selvitä, miten niitä tulee hoitaa, ja ennaltaehkäistä.

4. Kun huomaat jotain normaalista poikkevaa, ilmoita siitä välittömästi!

5. Keskustele hevosesesta päättävän henkilön kanssa, mikä on tavoite ja mitä tehdään.

6. Ole vastuullinen, tee niin kuin sovitaan, ja tule siihen kellon aikaan ajoissa, kun olet luvannut, tai mikäli esteitä tulee, ilmoita siitä hyvissä ajoissa! Tämä on erittäin tärkeää.

7. Vietä hevosen kanssa aikaa, rakasta sitä.

8. Pidä silmät ja korvat auki - opiskele lisää! Hevosten kanssa ei koskaan tule valmiiksi.

9. Myönnä virheesi. Ei ole maailmanloppu, vaikka sattuisi vahinko.

10. Älä lannistu jos virheitä sattuu, opi niistä, ja nouse uudestaan ylös!

Välitä hevosesta, anna sille rakkautta, ja vietä sen kanssa aikaa. Tee sen kanssa kivoja asioita. Joskus itsestä niin mitättömät asiat voivat tarkoittaa hevoselle suurta. Käyt sitten rapsuttamassa sitä vähän tarhassa, tai harjailet sitä muuten vaan, kaikki tämä tekee hevoselle hyvää. Mitä useammin hoidat ja touhuat hevosen kanssa, sitä paremmin se oppii luottamaan sinuun ja sinä siihen. Luota hevoseesi, ja itseesi!

Juokse tai kuole

Devil pirtsakkana lenkillä 

Voihan hevoset, hevosurheilu, ja ennen kaikkea raviurheilu. Näen lehtien otsikot radalla kuolleista ravihevosista. Näen keskusteluja internetin syövereissä, joissa pohditaan sitä, kuinka kukaan ihminen voi olla niin julma, että valjastaa hevosen, ja pakottaa sen juoksemaan kilpailuissa kovaa epäluonnollisella askellajilla, Paljon on keskustelua aiheesta, asiallista ja epäasiallista. Päällimäinen kysymys päivään kuuluu siis näin: Onko raviurheilu eläinrääkkäystä?

Mistä johtuu, että sana raviurheilu saa niin monessa ihmisessä niskavillat nousemaan pystyyn? Raviurheilu erotetaan muista hevosurheilulajeista aivan omaksi lajikseen. Olisiko raviurheilun surkean maineen takana ne median julkaisut, jossa sokeasti ja kriittisellä sävyllä otetaan esille jonkun hevosen kuolema raviradalla, tai jonkun yksittäisen ihmisen käytös hevosen kanssa? Lajissa kuin lajissa, oli kyse sitten ihmisurheilusta tai eläinurheilusta, ne ns."huonot yksilöt" pääsevät toiminnallaan otsikoihin, ja media onnessaan kerää keskustelua aiheesta. Hyvä onkin keskustella, mutta voimmeko antaa yksittäisen ihmisen, tai yksittäisen tapahtuman leimata koko lajia, ja jokaista lajin parissa työskentelevää? Kun Norjan huulirasva episodi lähti käyntiin, media uutisoi jatkuvasti otsikoin, "Norjan sitä ja Norjan tätä". Keskusteluissa kuuluu kuinka kaikki norjalaiset käyttävät huulirasva dopingia, ja kaikkien norjalaisten menestys leimataan mitättömäksi lauseella "no sekin käyttää varmasti jotain huulirasvaa", Tämä pätee siis aivan jokaisessa lajissa, jokaisessa työssä, jokaisessa harrastuksessa. Yksi negatiivinen tapaus leimaa koko lajin edustajat samanlaisiksi. Lajista tietämättömät ihmiset törmäävät vain ja ainoastaan median rajuun kuvaan, ja se jää heidän käsityksekseen, ja he elävät siinä käsityksessä kunnes itse perhedytään ja tutustutaan asiaan.

En halua loukata ketään teksilläni, etenkään median väkeä, mutta haluan heittää ilmoille muutaman ajatuksen. "Hevonen kuoli raviradalle". Kyllä, näin on käynyt, ja asia on varmasti hevosenomistajalle ja hevosen kanssa työskennelleille raskas paikka. Mutta missä ovat uutiset kaikista muista lajeista ja niiden vaaroista, jos näiden vaarojen ja yksittäisten tapausten perusteella koko laji leimataan? Ratsastus on jo leimattu lajiksi, jossa valmentajamiehet ahdistelee pikkutyttöjä tunneilla, vaikka asiahan oli yksittäistapaus. Suomen maan kamaralla taas laukkaurheilun uutisointi jää hiljaiseksi, koska meillä ei sitä ole, mutta vaarat on siinäkin. Niin ratsastuksessa kuin raviurheilussa. Mutta vaarat on jokaisessa asiassa mitä eläinten kanssa tehdään, ja aina löytyy jokaisesta lajista myös niitä asioita joissa on parantamisen varaa. Mutta minkä ihmeen vuoksi, "Raviurheilu" otsikon alle lastataan semmoinen määrä negatiivisuutta, ja unohdetaan kokonaan ne kaikki hyvät asiat. 

Joku tietämätön, joka ei ole käynyt raveissa, tai ravitallilla, ei voi tietää minkälaista on kulisseissa, mutta yritän tällä avata asiaa. Raviurheilu on kova laji. Hevonen on huippu-urheilija, ja hoito on sen mukaista. Ravihevosen valmennus aloitetaan peruskunnon ajamisesta, jolla luodaan hevoselle hyvät edellytykset edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa aloitetaan valmistautumaan kilpailukauteen. Aletaan ajamaan hiittiä tai vaikka vetoja hevosen mukaan. Devilillä ajetaan usein vetoja, koska se tykkää niistä. Viime kerralla se oikein vinkaisi, ja korvat hörössä lähti itse juoksemaan tuota 600 metrin suoraa, ja suoran päässä se itse himmasi kävelyvauhtiin, ja hetken päästä, kun hevonen oli palautunut, käännyttiin ympäri ja tehtiin sama uudestaan. Järkikin sanoo sen, että hevosella on oltava hyvä kunto, ennen kun sillä voi ajaa edes reippaampia pätkiä. Joku voi ehkä ajatella että pääsee nopeammin kilpailukaudelle, jos vaan alkaa ajamaan kovaa ilman pohjatyötä, mutta tällaista ajatusmallia itse en hyväksy. Meidän tehtävä on pitää huoli että hevonen on vaatimusten mukaisessa kunnossa.

Nykyajan hevosvarusteet on tehty niin, että ne on kestävät, ja ne ei häiritse yhtään hevosen liikkumista. Ennen vanhaan on käytetty ties minkälaista remmiä, mutta nykyään ravivarusteet ja hevosvarusteet yleensä kehittyy päivä päivältä paremmaksi.

Pelkkä valmentaminen ei ikävä kyllä riitä, ja se ei ole todellakaan niin helppoa miltä se kuullostaa. Jokainen hevonen on yksilö, ja yksilöllisen valmentamisen ja tavoitteiden asettamisen lisäksi pitää olla tarkka yksilöllinen hoito. Ravihevosen terveydentilan tarkkailu on äärettömän tärkeää. Niiltä tarkkaillaan veriarvoja, tarvittaessa niitä tähystetään. Niille tehdään säännöllisesti taivutuskokeita. Jalkojen hyvinvoinnista huolehditaan päivittäin. Itse olen erittäin tarkka jalkojen hoidosta, oli kyseessä sitten ravihevonen tai ratsu. Pitää pyrkiä estämään ja ennaltaehkäisemään vammat jo etukäteen, kun siihen on mahdollisuus. Kyllä, vammoja ei ole pelkästään ravi-ja ratsuhevosilla jotka kilpailevat, vaan ihan yhtälailla niitä voi tulla myös sille hevoselle, joka vain päivät seisoo aitauksessaan ilman rihman kiertämää. Hevosta ei liikuteta kipeänä. Sen täytyy jo tavalliseenkin treenin olla täysin terve. Kilpailuihin mentäessä joutuu olemaan vielä erityisen tarkkana, ja hevosen on oltava täysin 100% kunnossa. 

Kuulen usein keskusteluja siitä, että hevoset pakotetaan juoksemaan, ja ne ei halua juosta, vaan rahan-ahneet omistajat vain ilmoittavat starttiin, ja hevonen ei mene mihinkään. Lähdetään liikkeelle tuosta pakottamisesta. En ole vielä nähnyt yhtäkään ravihevosta, joka olisi pakotettu juoksemaan. Ne, jotka eivät halua juosta, tai eivät siihen pysty, niitä on turha raahata kilpailuihin, ja harvoin niitä tuodaankaan. Jokainen lämminverinen ravihevonen tai suomenhevonen ei ole ravihevonen, ja sen yleensä huomaa jo varhaisessa vaiheessa. Kun se huomataan, niille etsitään niiden omaa paikkaa, mutta niitä ei pakoteta juoksemaan, koska hevosta ei pieni ihminen voi pakottaa juoksemaan. Piiskan käyttö on myös erittäin valvottua. Se on merkinantoväline, siinä missä esimerkiksi pohje, tai maiskutus, tai muut ääniavut. Sillä ei lyödä. Mutta voi niitä, ketkä erehtyvät niin tekemään vaikka kilpailun aikana. Siitä tulee sanktiot, sakkoja, ajokieltoa, ja kaikkea. Ei se, joka todella haluaa raviurheilussa pärjätä, voi tehdä noin, sillä siinä menetetään monta starttia, kun ei saa edes kilpailla. Hevosen täytyy itse palvella ihmistä, ja haluta juosta että se pärjää. Sitä ei pakoteta. Jo karsintapistejärjestelmä edellyttää, että hevosen tulee olla siinä kunnossa että se pärjää, sillä muuten se pääsee paljon huonommin mukaan lähtöihin.

Raviradalla on paljon toimihenkilöitä. On eläinlääkäreitä, eläinlääkärin avustajia, ratamestareita ja huoltoihmisiä, tuomareita, varikkoalueen valvojia, vaikka ketä. Heidän tehtävä on tarkkailla aluetta, varusteiden käyttöä ja muutenkin sitä miten hevosia käsitellään. Suurin osa ihmisistä, valmentajista, hoitajista ja omistajista tekee täyspitkää päivää hevosen hyvinvoinnin eteen, ja niitä hoidetaan paljon paremmin kuin monet ihmiset toisiaan. Nykypäivänä hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen on talleilla usein parempaa kun meidän ihmisten, esim. vanhusten hyvinvoinnista huolehtiminen. Toki löytyy näitä yksittäisiä tapauksia, joiden uutisointi yleistää koko hevoskansan, mutta väitän ettei kukaan hevosihminen hyväksy sellaista toimintaa, joka eläintä haittaa.

Kuljetukseen jalat suojataan joko pinteleillä tai kuljetussuojilla. Loimi myös pitää hevosen lihakset lämpiminä, Lihashuolto on urheilijan a ja o, ja sen vuoksi esimerkiksi Devilillä käy säännöllisesti hevoshieroja, ja sille tehdään taivutuskokeita, jotta kaikki olisi mahdollisimman ennaltaehkäistävissä. Pääsisimpä itsekin hierojalle edes 1/4 siitä kuinka usein Devilillä käy sellainen.

Pitkä postaus, eikä siltikään kaikki asiat tule sanotuksi, mitä ajattelee. Hevonen on ihmisen ystävä. Koko tämä hevosala - työskentelet sitten minkälaisen hevosen kanssa tahansa-, on rankkaa, fyysistä ja henkistä työtä. Päivät ovat pitkät, rahaa kuluu varmasti enemmän kuin tulee. Tämän on oltava elämäntapa, ja hevosta täytyy rakastaa. Jos joku rahan-ahne kuvittelee rikastuvansa raivurheilulla, etenkin Suomessa, niin onnea yritykseen, toivottavasti onnistuu. On lottovoitto saada hyvä hevonen. Jalostus on edennyt siihen pisteeseen, että ravihevosen ravi on sille luontaista ja helppoa. Ratsuhevonen soveltuu hyvin tehtäväänsä. Siitoshevosella ja näyttelyhevosella on rakenteelliset edellytykset käyttötarkoitukseensa. Hevosjalostuksessa on mielestäni onnistuttu paremmin kuin esimerkiksi koirissa, joitakin tiettyjä rotuja ajatellen.

Mutta muistetaan nyt se, että me emme saa nykyhevosesta villihevosta enää tekemälläkään, vaan meidän on elettävä sen hevosen kanssa, mikä satojen ja tuhansien vuosien saatossa on nyt jalostuksen tulos. Jos päästän tallin hevoset laumana irralleen, ei ne kauan pärjää. Ne ei tiedä, että niiden esi-isät ovat olleet villejä ilman ihmisiä ympärillä. Hevoset ja eläimet eivät sure elämätöntä elämäänsä, vaan elää tässä hetkessä. Pyritään tarjoamaan niille niiden omien ominaisuuksien mukainen ympäristö, ja pidetään niistä hyvää huolta. On tallissasi sitten ravihevonen, ratsu, tai seuraponi.  Eletään sen hevosen kanssa sen ehdoilla, mikä meillä on nyt, ja pidetään huoli, että se pääsee toteuttamaan itseään.

Oletko sinä törmännyt näihin keskusteluihin joko ravi tai ratsu-aiheeseen liittyen?
Minkälaista kokemusta sinulla on, ja miten sinun tallissa huolehditaan hyvinvoinnista?
Kerro oman tallisi/hevosesi tarina, miten hyvinvoinnista huolehditaan, ja kaikkien kommentoiden kesken arvotaan pieni paketti hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen!

Jalat ovat juoksijan ehto. Hevosurheilussa on erittäin tärkeää että hevonen on älyttömän hyvässä kunnossa. En osaa kertoa muuta kuin raviurheilusta, sillä ratsupuolelta kokemusta on vain vähän. Itse huolehdin hevosten jalkojen hoidosta ja kylmäyksestä jokaikinen päivä ympäri vuoden. Niin muutkin urheilijat tekevät. Ravihevosten terveydentila on äärimmäisen tiukassa tarkkailussa, niiden veriarvoja seuraillaan, ja niitä mahdollisesti tähystetään. Ruumiin lämpö mitataan päivittäin, ja hevonen liikkuu vain terveenä.

Suurin osa raviradoista tarjoaa hyvät katospaikat, katto pään päällä ja muita hevosia ympärillä. Devilin mielestä valjastuspaikalla voi vaikka nukkua, ja sen tyyliin kuuluukin ottaa pienet päikkärit lämmityksen jälkeen.

Varusteiden tehtävä on auttaa hevosta, ja suojella sitä. Jokaisen ravihevosen varusteet on suunniteltava yksilöllisesti. Raviurheilussa hevosten vcarusteita tarkkaillaan erittäin tarkasti, ja Hippoksen varusteoppaassa on määritelty, mitkä varusteet ovat sallittuja, ja miten niitä käytetään. Erityisvalvonnassa ovat esimerkiksi obersekin kireys ja kieliside.