Devil pirtsakkana lenkillä |
Mistä johtuu, että sana raviurheilu saa niin monessa ihmisessä niskavillat nousemaan pystyyn? Raviurheilu erotetaan muista hevosurheilulajeista aivan omaksi lajikseen. Olisiko raviurheilun surkean maineen takana ne median julkaisut, jossa sokeasti ja kriittisellä sävyllä otetaan esille jonkun hevosen kuolema raviradalla, tai jonkun yksittäisen ihmisen käytös hevosen kanssa? Lajissa kuin lajissa, oli kyse sitten ihmisurheilusta tai eläinurheilusta, ne ns."huonot yksilöt" pääsevät toiminnallaan otsikoihin, ja media onnessaan kerää keskustelua aiheesta. Hyvä onkin keskustella, mutta voimmeko antaa yksittäisen ihmisen, tai yksittäisen tapahtuman leimata koko lajia, ja jokaista lajin parissa työskentelevää? Kun Norjan huulirasva episodi lähti käyntiin, media uutisoi jatkuvasti otsikoin, "Norjan sitä ja Norjan tätä". Keskusteluissa kuuluu kuinka kaikki norjalaiset käyttävät huulirasva dopingia, ja kaikkien norjalaisten menestys leimataan mitättömäksi lauseella "no sekin käyttää varmasti jotain huulirasvaa", Tämä pätee siis aivan jokaisessa lajissa, jokaisessa työssä, jokaisessa harrastuksessa. Yksi negatiivinen tapaus leimaa koko lajin edustajat samanlaisiksi. Lajista tietämättömät ihmiset törmäävät vain ja ainoastaan median rajuun kuvaan, ja se jää heidän käsityksekseen, ja he elävät siinä käsityksessä kunnes itse perhedytään ja tutustutaan asiaan.
En
halua loukata ketään teksilläni, etenkään median väkeä, mutta
haluan heittää ilmoille muutaman ajatuksen. "Hevonen kuoli
raviradalle". Kyllä, näin on käynyt, ja asia on varmasti
hevosenomistajalle ja hevosen kanssa työskennelleille raskas paikka.
Mutta missä ovat uutiset kaikista muista lajeista ja niiden
vaaroista, jos näiden vaarojen ja yksittäisten tapausten
perusteella koko laji leimataan? Ratsastus on jo leimattu lajiksi,
jossa valmentajamiehet ahdistelee pikkutyttöjä tunneilla, vaikka
asiahan oli yksittäistapaus. Suomen maan kamaralla taas
laukkaurheilun uutisointi jää hiljaiseksi, koska meillä ei sitä
ole, mutta vaarat on siinäkin. Niin ratsastuksessa kuin
raviurheilussa. Mutta vaarat on jokaisessa asiassa mitä eläinten
kanssa tehdään, ja aina löytyy jokaisesta lajista myös niitä
asioita joissa on parantamisen varaa. Mutta minkä ihmeen vuoksi,
"Raviurheilu" otsikon alle lastataan semmoinen määrä
negatiivisuutta, ja unohdetaan kokonaan ne kaikki hyvät
asiat.
Joku tietämätön, joka ei ole käynyt raveissa, tai ravitallilla, ei voi tietää minkälaista on kulisseissa, mutta yritän tällä avata asiaa. Raviurheilu on kova laji. Hevonen on huippu-urheilija, ja hoito on sen mukaista. Ravihevosen valmennus aloitetaan peruskunnon ajamisesta, jolla luodaan hevoselle hyvät edellytykset edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa aloitetaan valmistautumaan kilpailukauteen. Aletaan ajamaan hiittiä tai vaikka vetoja hevosen mukaan. Devilillä ajetaan usein vetoja, koska se tykkää niistä. Viime kerralla se oikein vinkaisi, ja korvat hörössä lähti itse juoksemaan tuota 600 metrin suoraa, ja suoran päässä se itse himmasi kävelyvauhtiin, ja hetken päästä, kun hevonen oli palautunut, käännyttiin ympäri ja tehtiin sama uudestaan. Järkikin sanoo sen, että hevosella on oltava hyvä kunto, ennen kun sillä voi ajaa edes reippaampia pätkiä. Joku voi ehkä ajatella että pääsee nopeammin kilpailukaudelle, jos vaan alkaa ajamaan kovaa ilman pohjatyötä, mutta tällaista ajatusmallia itse en hyväksy. Meidän tehtävä on pitää huoli että hevonen on vaatimusten mukaisessa kunnossa.
Joku tietämätön, joka ei ole käynyt raveissa, tai ravitallilla, ei voi tietää minkälaista on kulisseissa, mutta yritän tällä avata asiaa. Raviurheilu on kova laji. Hevonen on huippu-urheilija, ja hoito on sen mukaista. Ravihevosen valmennus aloitetaan peruskunnon ajamisesta, jolla luodaan hevoselle hyvät edellytykset edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa aloitetaan valmistautumaan kilpailukauteen. Aletaan ajamaan hiittiä tai vaikka vetoja hevosen mukaan. Devilillä ajetaan usein vetoja, koska se tykkää niistä. Viime kerralla se oikein vinkaisi, ja korvat hörössä lähti itse juoksemaan tuota 600 metrin suoraa, ja suoran päässä se itse himmasi kävelyvauhtiin, ja hetken päästä, kun hevonen oli palautunut, käännyttiin ympäri ja tehtiin sama uudestaan. Järkikin sanoo sen, että hevosella on oltava hyvä kunto, ennen kun sillä voi ajaa edes reippaampia pätkiä. Joku voi ehkä ajatella että pääsee nopeammin kilpailukaudelle, jos vaan alkaa ajamaan kovaa ilman pohjatyötä, mutta tällaista ajatusmallia itse en hyväksy. Meidän tehtävä on pitää huoli että hevonen on vaatimusten mukaisessa kunnossa.
Pitkä
postaus, eikä siltikään kaikki asiat tule sanotuksi, mitä
ajattelee. Hevonen on ihmisen ystävä. Koko tämä hevosala -
työskentelet sitten minkälaisen hevosen kanssa tahansa-, on
rankkaa, fyysistä ja henkistä työtä. Päivät ovat pitkät, rahaa
kuluu varmasti enemmän kuin tulee. Tämän on oltava elämäntapa,
ja hevosta täytyy rakastaa. Jos joku rahan-ahne kuvittelee
rikastuvansa raivurheilulla, etenkin Suomessa, niin onnea yritykseen,
toivottavasti onnistuu. On lottovoitto saada hyvä hevonen. Jalostus
on edennyt siihen pisteeseen, että ravihevosen ravi on sille
luontaista ja helppoa. Ratsuhevonen soveltuu hyvin tehtäväänsä.
Siitoshevosella ja näyttelyhevosella on rakenteelliset edellytykset
käyttötarkoitukseensa. Hevosjalostuksessa on mielestäni onnistuttu
paremmin kuin esimerkiksi koirissa, joitakin tiettyjä rotuja
ajatellen.
Mutta muistetaan nyt se, että me emme saa nykyhevosesta villihevosta enää tekemälläkään, vaan meidän on elettävä sen hevosen kanssa, mikä satojen ja tuhansien vuosien saatossa on nyt jalostuksen tulos. Jos päästän tallin hevoset laumana irralleen, ei ne kauan pärjää. Ne ei tiedä, että niiden esi-isät ovat olleet villejä ilman ihmisiä ympärillä. Hevoset ja eläimet eivät sure elämätöntä elämäänsä, vaan elää tässä hetkessä. Pyritään tarjoamaan niille niiden omien ominaisuuksien mukainen ympäristö, ja pidetään niistä hyvää huolta. On tallissasi sitten ravihevonen, ratsu, tai seuraponi. Eletään sen hevosen kanssa sen ehdoilla, mikä meillä on nyt, ja pidetään huoli, että se pääsee toteuttamaan itseään.
Mutta muistetaan nyt se, että me emme saa nykyhevosesta villihevosta enää tekemälläkään, vaan meidän on elettävä sen hevosen kanssa, mikä satojen ja tuhansien vuosien saatossa on nyt jalostuksen tulos. Jos päästän tallin hevoset laumana irralleen, ei ne kauan pärjää. Ne ei tiedä, että niiden esi-isät ovat olleet villejä ilman ihmisiä ympärillä. Hevoset ja eläimet eivät sure elämätöntä elämäänsä, vaan elää tässä hetkessä. Pyritään tarjoamaan niille niiden omien ominaisuuksien mukainen ympäristö, ja pidetään niistä hyvää huolta. On tallissasi sitten ravihevonen, ratsu, tai seuraponi. Eletään sen hevosen kanssa sen ehdoilla, mikä meillä on nyt, ja pidetään huoli, että se pääsee toteuttamaan itseään.
Oletko sinä törmännyt näihin keskusteluihin
joko ravi tai ratsu-aiheeseen liittyen?
Minkälaista kokemusta sinulla on, ja miten sinun tallissa huolehditaan hyvinvoinnista?
Kerro oman tallisi/hevosesi tarina, miten hyvinvoinnista huolehditaan, ja kaikkien kommentoiden kesken arvotaan pieni paketti hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen!
Minkälaista kokemusta sinulla on, ja miten sinun tallissa huolehditaan hyvinvoinnista?
Kerro oman tallisi/hevosesi tarina, miten hyvinvoinnista huolehditaan, ja kaikkien kommentoiden kesken arvotaan pieni paketti hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen!
Minulla on ratsu ravitallilla. Tai tallilla, jossa pääasiassa on ravureita ja kyllä kaikkien tetveydestä huomehditaan. Muutaman ratsu vähän vähemmällä, mutta ravihevoset ja oma ratsuni hierotaan säännöllisesti. Välillä viedään esimerkiksi infrapunasaunaan, suolahuoneeseen tai vesimatolle kävelemään.
VastaaPoistaOn kylmäysletkut, kylmäyssuojat ja bot ja magneetti suojat, loimet jne.
Hevosen hoitoon ja hyvinvointiin menee pitkä penni.
Pienemmästäkin asiasta kiikutan hevosen klinikalle, koska mieluummin hoidan heti oikein kun odottelen.
Nyt kun klinikalla ei vikaa oikein löydetty, olen aivan paniikissa ja stressaantunut kun en tiedä miten hoitaisin ja mitä tekisin.
Meidän tallilla siis hevosten hyvinvointiin panostetaan todrlla paljon!
Moi Riikka!
PoistaJoo, tuo on todella inhottava tilanne. Millaisesta vaivasta / ongelmasta on kyse? Minulla on useampi tuttava, joiden palveluita tulee käytettyä, ja mietin voisiko niistä olla sinullekin apua!
Itse en ole suolahuonetta hevosille vielä päässyt kokeilemaan. Olisi kiva kuulla sinun kokemuksia siitä!
-Seidi
Tosi hyvä postaus täynnä asiaa! Itse olen useasti törmännyt ajatusmalliin "raviurheilu on eläinrääkkäystä" ja etenkin hevosihmisissä tuo ajatusmalli tuntuu olevan kovinkin sitkeässä. Ei hevosihminen kuitenkin yleensä muuttaa mieltään, kun hänelle selittää, miten homma todellisuudessa toimii, mutta moni hevosihminen ei vaivaudu perehtymään lajiin sen enempää, kun kuulopuheiden perusteella. Hevonen ja etenkin kilpaileva sellainen on urheilija ja sanomattakin pitäisi olla selvää, ettei tulosta synny, jos ei hevonen ole lähtökohtaisesti hyvinvoiva.
VastaaPoistaMoi!
PoistaNäin juuri. Erään onnellisen tarinan muistan yhdestä naisesta, joka kerran tuli minulle kertomaan sitä, kuinka se, että kilpailutan hevostani raveissa, on eläinrääkkäystä. Tottakai minua siinä silloin ärsytti, mutta silti asiallisesti sanoin, että lähde mukaan katsomaan ja kerro missä vaiheessa hevosta rääkätään. Hän lähti ja oli hiljaa. Nykyään hänellä on kolme starttaria omalla pihamaalla.. 😂
Hevoseni ovat 18 hevosen vuokratallilla, jossa vajaa puolet hevosista on ravureita. Hevosen hyvinvointi lähtee mielestäni siitä, että niillä on hevosille lajityypillinen elämä. Ruokinta on aina samaan aikaan, rehu, etenkin heinä on laadukasta, on hyvä talli-ilma ja mahdollisuus jopa ympärivuotokautiseen laiduntamiseen/ulkoiluun, hevosten hampaista ja kengityksestä huolehditaan jne. Vaikka pidänkin hevosten hoitamisesta yli kaiken, annan niille myös rauhan esim syödä tai levätä. Siksi tallillamme on rauhallista ja hevoset niin rentoja, että jokaisen ohi voi viedä käytävälläkin toisen. Hevoset myös ulkoilevat 2-10 hevosen laumoissa tammat omissaan ja ruunat ja oriit omissaan. Tottakai minullakin hevosille vaikka mitä härpäkettä ja ulkomailta tilattuja kalliita laatuloimia, mutta kyllä hyvinvoiva hevonen pärjää, kun perushoito on kunnossa.
VastaaPoistaKyllä! Kun perushoito toimii, hevonen toimii! Itsekin olen älyttömän tarkka tuosta heinästä. Se on kuitenkin se päärehu, mitä niiden pitää syödä. Sinulla onkin kyllä tamma niin hienossa kunnossa, että harva uskoisi siitostammaksi jos ei tietäisi! Ja etenkin kun katsoo sen varsojen lukumäärää!
PoistaMun liikutushevonen asuu pienellä yksityistallilla, koska ei pystynyt olemaan isolla ratsutallilla. 2016 syksyllä sille tuli kaviopaise, jota tallinomistaja hoiti parhaansa mukaan. Kesti kuiteskin 3kk, kunnes vaiva parantui. Tehtiin sillon vain käyntityöskentelyä, eikä otettu paljoa edes ravia, koska en halunnut että se tulee uudelleen. Keväällä kun aloin ottamaan pikkuhyppyjä ja käymään useammin maastossa, aloin kylmätä Miksun jalkoja ja välillä selkää. Ja kylmään edelleen, joko linimentillä tai sitten nyt kesällä käydään uimassa, jolloin jalat ja selkä kylmettyvät. Tallinomistaja itse kilapilee, ja omistaa 2 suokkia joilla kilpailee aika aktiivisesti, mutta on myös meidän muiden käytössä. Niiltä kylmätään joka aamu jalat/jalka ja aina ratsastuksen jälkeen.
VastaaPoistaJa vielä nuista raveista, että ainaki mun mielestä mitä oon nähnyt, niin jos hevonen ei halua juosta, niin silloin se ei myöskään juokse. Kaverini poni on raviponi, niin kerran raveissa sillä ei huvittanut juosta, niin se vain hölkkäsi muiden perässä :D Mutta tää normaalikansa, joka ei hevosia harrasta, niin ei tiedä mitä kulissien takana tapahtuu.
Moi Iida.
PoistaMulla oli kans tässä yhdellä ruunalla 2kk kaviopaise kierre. Se on kyllä pirullinen vaiva oikeasti. Hautomista ja kaikkea mahdollista. Jalkojen kylmäys kuuluu meillä myös ihan päivittäisiin rutiineihin, ja yleensä aina lenkin jälkeen, ihan sama mitä on käyty tekemässä. 😊
Mä avaan liian harvoin tietokoneen, koska puhelin, mutta nyt sain jopa liityttyä lukijaksi! Ainahan mä olen tätä seurannut ja lueskellut, mutten koskaan kommentoinut - tai liittynyt lukijaksi.
VastaaPoistaOon ihan äärimmäisen tarkka meidän hevosten hoidoista. Ruokinnat on laskettu ja mietitty tarkkaan heinäanalyysin perusteella, joka sekin on aivan priimaa. Näillä meidän puteilla kun ei saa olla liikaa sokeria tai valkuaista, ja nyt viimein on löytynyt se oikea, sopiva heinä - kiitos vaan meidän naapurin!
Pidän hyvää huolta jo aivan yleisestä hygieniasta; varusteet (loimet, harjat, nahka- ja kangasvarusteet...) pesen ja puunaan aina säännöllisin väliajoin, starttivarusteet puolestaan öljyän tai rasvaan starttia edeltävänä päivänä; silapatjat, rintaremmit ja suojat pesen huolellisesti. Ja kun näistä pitää hyvää huolta, niin ne palvelee kauan. Ja tietty teiltä ostetut Finntackin kilpakärryt ovat tarkassa syynissä ja hyvin säilytettynä. ;-)
Hevoset meillä on pääsääntöisesti yötkin ulkona, mutta näin öttiäisaikaan pelastan ne talliin, jotta saavat edes vähän aikaa levähtää purevilta nilviäisiltä. Siispä kun nuo talliin nappaan, niin käyn ne läpi - harjailen, tarkistan ja venyttelen. Meillä venyttelyt tehdään porkkanan avulla molemmin puolin ja nuohan on aivan intopiukeena käytävällä seisoessaan, että milloin venyttelemään pääsevät. Haavat ja ruhjeet hoidetaan jos niitä on.
Aamulla kun näitä sitten kuskataan ulos, niin ne katsotaan taas läpi ettei ole mitään ylimääräistä sattunut yön aikana. Ai miten niin neuroottinen ajoittain?
Kun sitten on liikutuspäivä, tapahtuipa se miten vain, niin aina - jok'ikinen kerta - jalat kylmätään kylmäyspatjoilla ja/tai savella. Savet toki yleensä laitetaan yötä vasten tai vaihtoehtoisesti käytetään Back on Trackin tuotteita. Nipalla ne on takasissa käytössä aina öisin, oli liikkunut tai ei. Kerran viikossa näitä hoidotaan Cryon huippukylmällä sekä laserilla, kerran kuukauteen hieromalla. Ja tietenkin nämä kengitetään 4-5 viikon välein, riippuen miten kavio on kasvanut ja missä kuosissa kengät ovat.
Meidän valloittava poikakopla on hyvin onnellisia, kun ne saavat tarhata kaikki yhdessä. Ne tulevat erinomaisesti toimeen ja olen sitä mieltä ollut aina, että hevonen tarvitsee kaverin ulos - mikäli se on vain mahdollista. Ruunat tuolla parhaillaan repivät toisiaan riimuista ja rallittelevat minkä kerkeävät. :-D
Nämä myös liikkuvat erittäin vaihtelevasti. 4-vuotias Junttura on enemmän kärryjen edessä, mutta käy myös ratsastuskentällä ja uimassa. Nipsukka puolestaan on aisojen välissä ainoastaan startissa tai vedoilla, muutoin ratsastan sillä erilaisia lenkkejä, tämäkin käy uimassa 1krt/vko ja saman verran kentällä. Hieroja tuumasikin, että se on lihaksistoltaan nyt aivan erinomaisessa kunnossa, mikä ylensi kovasti mieltä. Ja kuski sanoi ettei se ole koskaan ravannut noin hyvin, joten kiitos kuuluu Cryolle sekä laserille.
Kaikesta neuroottisuudestani huolimatta meidän arki on hyvin leppoista ja äärimmäisen mukavaa, kun sen oikein oivaltaa! :-) Meillä on upeita ihmisiä rinnalla sekä vähän kauempanakin.
"Laput silmillä"
VastaaPoistaRaviurheilun ympärillä olen itse pohtinut tätä samaa ilmiötä. Hevosurheilun ulkopuolinen media peilannee, jollain tapaa kansanomaista ajattelua. Kaikilla meillä on mielipide asioista. Minusta tuntuu siltä, että vahvimmat negatiiviset ajatukset liittyy yleensä ymmärtämättömyyteen.
Kovin harva seuraa suomessa raviurheilua aktiivisesti. Raviurheilua seuraava porukka jakaantuu myös minun silmissäni karrikoidusti kahteen leiriin. Ravipelaajat ja hevosten taustajoukot.
Pelaajien suusta on tullut kuultua valtava määrä negatiivisia ajatuksia liittyen kilpailutapahtumiin. Vastaavasti taas hevosalan ammattilaiset puhuvat yleensä hevosista positiiviseen sävyyn ja ajattelevat asiat hevonen edellä, koska muuten ei voi pärjätä.
Vastaavasti pelaajien puolella se pieni vähemmistö, joka aidosti haluaa kehittyä jatkuvasti puhuu raviurheilusta lähes aina positiiviseen sävyyn.
Itse lähdin vasta 35-vuotiaana oikeasti tutustumaan hevoseen. Toteutin haaveeni ja ostin osuuden hevosesta.
Minäkin suhtaudun yleensä omaan tekemiseen kriittisesti. Tästä on seurannut valmentajalle, ehkä turhauttavan paljon kysymyksiä...
Yksi asia on kuitenkin nyt minulle selvää tämän projektin myötä suhtautumiseni raviammattilaisia kohtaan on jatkuvasti nöyrempää ja kunnioittavampaa.
Todellisuudessa hevosesta tuli minulle aito ystävä vasta tutustuttuani hevoseen.
Loppuyhteenvetona voin vain todeta, että tieto lisää tuskan lisäksi ymmärrystä. Niin kauan, kun ihminen jatkaa vieraantumistaan hevosesta negatiivinen ilmapiiri pysyy. Vaikka korissa ei olisi
mätää omenaa kyllä se sieltä löydetään, jos halutaan.
Negatiivinen julkaisu saa enemmän klikkauksia ja herättää kohua. Kokonaisvaltaisella totuudella lajista tai asiasta ei ole juuri merkitystä nille joita ravit ei kiinnosta.
Lisäksi ihminen etääntyessään hevosesta luultavasti alkaa inhimillistämään hevosta ja tästä seuraa vääjäämättä lisää ristiriitoja.
Hieno kirjoitus. Valitettavasti se kuitenkaan tuskin koskaan tulee tavoittamaan sitä kohderymää, jonka pitäisi miettiä omaa käytöstään. Uskon kuitenkin, että jokainen positiivinen kirjoitus raviurheilusta vie asiaa pienin askelin eteenpäin.