Juokse tai kuole

Devil pirtsakkana lenkillä 

Voihan hevoset, hevosurheilu, ja ennen kaikkea raviurheilu. Näen lehtien otsikot radalla kuolleista ravihevosista. Näen keskusteluja internetin syövereissä, joissa pohditaan sitä, kuinka kukaan ihminen voi olla niin julma, että valjastaa hevosen, ja pakottaa sen juoksemaan kilpailuissa kovaa epäluonnollisella askellajilla, Paljon on keskustelua aiheesta, asiallista ja epäasiallista. Päällimäinen kysymys päivään kuuluu siis näin: Onko raviurheilu eläinrääkkäystä?

Mistä johtuu, että sana raviurheilu saa niin monessa ihmisessä niskavillat nousemaan pystyyn? Raviurheilu erotetaan muista hevosurheilulajeista aivan omaksi lajikseen. Olisiko raviurheilun surkean maineen takana ne median julkaisut, jossa sokeasti ja kriittisellä sävyllä otetaan esille jonkun hevosen kuolema raviradalla, tai jonkun yksittäisen ihmisen käytös hevosen kanssa? Lajissa kuin lajissa, oli kyse sitten ihmisurheilusta tai eläinurheilusta, ne ns."huonot yksilöt" pääsevät toiminnallaan otsikoihin, ja media onnessaan kerää keskustelua aiheesta. Hyvä onkin keskustella, mutta voimmeko antaa yksittäisen ihmisen, tai yksittäisen tapahtuman leimata koko lajia, ja jokaista lajin parissa työskentelevää? Kun Norjan huulirasva episodi lähti käyntiin, media uutisoi jatkuvasti otsikoin, "Norjan sitä ja Norjan tätä". Keskusteluissa kuuluu kuinka kaikki norjalaiset käyttävät huulirasva dopingia, ja kaikkien norjalaisten menestys leimataan mitättömäksi lauseella "no sekin käyttää varmasti jotain huulirasvaa", Tämä pätee siis aivan jokaisessa lajissa, jokaisessa työssä, jokaisessa harrastuksessa. Yksi negatiivinen tapaus leimaa koko lajin edustajat samanlaisiksi. Lajista tietämättömät ihmiset törmäävät vain ja ainoastaan median rajuun kuvaan, ja se jää heidän käsityksekseen, ja he elävät siinä käsityksessä kunnes itse perhedytään ja tutustutaan asiaan.

En halua loukata ketään teksilläni, etenkään median väkeä, mutta haluan heittää ilmoille muutaman ajatuksen. "Hevonen kuoli raviradalle". Kyllä, näin on käynyt, ja asia on varmasti hevosenomistajalle ja hevosen kanssa työskennelleille raskas paikka. Mutta missä ovat uutiset kaikista muista lajeista ja niiden vaaroista, jos näiden vaarojen ja yksittäisten tapausten perusteella koko laji leimataan? Ratsastus on jo leimattu lajiksi, jossa valmentajamiehet ahdistelee pikkutyttöjä tunneilla, vaikka asiahan oli yksittäistapaus. Suomen maan kamaralla taas laukkaurheilun uutisointi jää hiljaiseksi, koska meillä ei sitä ole, mutta vaarat on siinäkin. Niin ratsastuksessa kuin raviurheilussa. Mutta vaarat on jokaisessa asiassa mitä eläinten kanssa tehdään, ja aina löytyy jokaisesta lajista myös niitä asioita joissa on parantamisen varaa. Mutta minkä ihmeen vuoksi, "Raviurheilu" otsikon alle lastataan semmoinen määrä negatiivisuutta, ja unohdetaan kokonaan ne kaikki hyvät asiat. 

Joku tietämätön, joka ei ole käynyt raveissa, tai ravitallilla, ei voi tietää minkälaista on kulisseissa, mutta yritän tällä avata asiaa. Raviurheilu on kova laji. Hevonen on huippu-urheilija, ja hoito on sen mukaista. Ravihevosen valmennus aloitetaan peruskunnon ajamisesta, jolla luodaan hevoselle hyvät edellytykset edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa aloitetaan valmistautumaan kilpailukauteen. Aletaan ajamaan hiittiä tai vaikka vetoja hevosen mukaan. Devilillä ajetaan usein vetoja, koska se tykkää niistä. Viime kerralla se oikein vinkaisi, ja korvat hörössä lähti itse juoksemaan tuota 600 metrin suoraa, ja suoran päässä se itse himmasi kävelyvauhtiin, ja hetken päästä, kun hevonen oli palautunut, käännyttiin ympäri ja tehtiin sama uudestaan. Järkikin sanoo sen, että hevosella on oltava hyvä kunto, ennen kun sillä voi ajaa edes reippaampia pätkiä. Joku voi ehkä ajatella että pääsee nopeammin kilpailukaudelle, jos vaan alkaa ajamaan kovaa ilman pohjatyötä, mutta tällaista ajatusmallia itse en hyväksy. Meidän tehtävä on pitää huoli että hevonen on vaatimusten mukaisessa kunnossa.

Nykyajan hevosvarusteet on tehty niin, että ne on kestävät, ja ne ei häiritse yhtään hevosen liikkumista. Ennen vanhaan on käytetty ties minkälaista remmiä, mutta nykyään ravivarusteet ja hevosvarusteet yleensä kehittyy päivä päivältä paremmaksi.

Pelkkä valmentaminen ei ikävä kyllä riitä, ja se ei ole todellakaan niin helppoa miltä se kuullostaa. Jokainen hevonen on yksilö, ja yksilöllisen valmentamisen ja tavoitteiden asettamisen lisäksi pitää olla tarkka yksilöllinen hoito. Ravihevosen terveydentilan tarkkailu on äärettömän tärkeää. Niiltä tarkkaillaan veriarvoja, tarvittaessa niitä tähystetään. Niille tehdään säännöllisesti taivutuskokeita. Jalkojen hyvinvoinnista huolehditaan päivittäin. Itse olen erittäin tarkka jalkojen hoidosta, oli kyseessä sitten ravihevonen tai ratsu. Pitää pyrkiä estämään ja ennaltaehkäisemään vammat jo etukäteen, kun siihen on mahdollisuus. Kyllä, vammoja ei ole pelkästään ravi-ja ratsuhevosilla jotka kilpailevat, vaan ihan yhtälailla niitä voi tulla myös sille hevoselle, joka vain päivät seisoo aitauksessaan ilman rihman kiertämää. Hevosta ei liikuteta kipeänä. Sen täytyy jo tavalliseenkin treenin olla täysin terve. Kilpailuihin mentäessä joutuu olemaan vielä erityisen tarkkana, ja hevosen on oltava täysin 100% kunnossa. 

Kuulen usein keskusteluja siitä, että hevoset pakotetaan juoksemaan, ja ne ei halua juosta, vaan rahan-ahneet omistajat vain ilmoittavat starttiin, ja hevonen ei mene mihinkään. Lähdetään liikkeelle tuosta pakottamisesta. En ole vielä nähnyt yhtäkään ravihevosta, joka olisi pakotettu juoksemaan. Ne, jotka eivät halua juosta, tai eivät siihen pysty, niitä on turha raahata kilpailuihin, ja harvoin niitä tuodaankaan. Jokainen lämminverinen ravihevonen tai suomenhevonen ei ole ravihevonen, ja sen yleensä huomaa jo varhaisessa vaiheessa. Kun se huomataan, niille etsitään niiden omaa paikkaa, mutta niitä ei pakoteta juoksemaan, koska hevosta ei pieni ihminen voi pakottaa juoksemaan. Piiskan käyttö on myös erittäin valvottua. Se on merkinantoväline, siinä missä esimerkiksi pohje, tai maiskutus, tai muut ääniavut. Sillä ei lyödä. Mutta voi niitä, ketkä erehtyvät niin tekemään vaikka kilpailun aikana. Siitä tulee sanktiot, sakkoja, ajokieltoa, ja kaikkea. Ei se, joka todella haluaa raviurheilussa pärjätä, voi tehdä noin, sillä siinä menetetään monta starttia, kun ei saa edes kilpailla. Hevosen täytyy itse palvella ihmistä, ja haluta juosta että se pärjää. Sitä ei pakoteta. Jo karsintapistejärjestelmä edellyttää, että hevosen tulee olla siinä kunnossa että se pärjää, sillä muuten se pääsee paljon huonommin mukaan lähtöihin.

Raviradalla on paljon toimihenkilöitä. On eläinlääkäreitä, eläinlääkärin avustajia, ratamestareita ja huoltoihmisiä, tuomareita, varikkoalueen valvojia, vaikka ketä. Heidän tehtävä on tarkkailla aluetta, varusteiden käyttöä ja muutenkin sitä miten hevosia käsitellään. Suurin osa ihmisistä, valmentajista, hoitajista ja omistajista tekee täyspitkää päivää hevosen hyvinvoinnin eteen, ja niitä hoidetaan paljon paremmin kuin monet ihmiset toisiaan. Nykypäivänä hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen on talleilla usein parempaa kun meidän ihmisten, esim. vanhusten hyvinvoinnista huolehtiminen. Toki löytyy näitä yksittäisiä tapauksia, joiden uutisointi yleistää koko hevoskansan, mutta väitän ettei kukaan hevosihminen hyväksy sellaista toimintaa, joka eläintä haittaa.

Kuljetukseen jalat suojataan joko pinteleillä tai kuljetussuojilla. Loimi myös pitää hevosen lihakset lämpiminä, Lihashuolto on urheilijan a ja o, ja sen vuoksi esimerkiksi Devilillä käy säännöllisesti hevoshieroja, ja sille tehdään taivutuskokeita, jotta kaikki olisi mahdollisimman ennaltaehkäistävissä. Pääsisimpä itsekin hierojalle edes 1/4 siitä kuinka usein Devilillä käy sellainen.

Pitkä postaus, eikä siltikään kaikki asiat tule sanotuksi, mitä ajattelee. Hevonen on ihmisen ystävä. Koko tämä hevosala - työskentelet sitten minkälaisen hevosen kanssa tahansa-, on rankkaa, fyysistä ja henkistä työtä. Päivät ovat pitkät, rahaa kuluu varmasti enemmän kuin tulee. Tämän on oltava elämäntapa, ja hevosta täytyy rakastaa. Jos joku rahan-ahne kuvittelee rikastuvansa raivurheilulla, etenkin Suomessa, niin onnea yritykseen, toivottavasti onnistuu. On lottovoitto saada hyvä hevonen. Jalostus on edennyt siihen pisteeseen, että ravihevosen ravi on sille luontaista ja helppoa. Ratsuhevonen soveltuu hyvin tehtäväänsä. Siitoshevosella ja näyttelyhevosella on rakenteelliset edellytykset käyttötarkoitukseensa. Hevosjalostuksessa on mielestäni onnistuttu paremmin kuin esimerkiksi koirissa, joitakin tiettyjä rotuja ajatellen.

Mutta muistetaan nyt se, että me emme saa nykyhevosesta villihevosta enää tekemälläkään, vaan meidän on elettävä sen hevosen kanssa, mikä satojen ja tuhansien vuosien saatossa on nyt jalostuksen tulos. Jos päästän tallin hevoset laumana irralleen, ei ne kauan pärjää. Ne ei tiedä, että niiden esi-isät ovat olleet villejä ilman ihmisiä ympärillä. Hevoset ja eläimet eivät sure elämätöntä elämäänsä, vaan elää tässä hetkessä. Pyritään tarjoamaan niille niiden omien ominaisuuksien mukainen ympäristö, ja pidetään niistä hyvää huolta. On tallissasi sitten ravihevonen, ratsu, tai seuraponi.  Eletään sen hevosen kanssa sen ehdoilla, mikä meillä on nyt, ja pidetään huoli, että se pääsee toteuttamaan itseään.

Oletko sinä törmännyt näihin keskusteluihin joko ravi tai ratsu-aiheeseen liittyen?
Minkälaista kokemusta sinulla on, ja miten sinun tallissa huolehditaan hyvinvoinnista?
Kerro oman tallisi/hevosesi tarina, miten hyvinvoinnista huolehditaan, ja kaikkien kommentoiden kesken arvotaan pieni paketti hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen!

Jalat ovat juoksijan ehto. Hevosurheilussa on erittäin tärkeää että hevonen on älyttömän hyvässä kunnossa. En osaa kertoa muuta kuin raviurheilusta, sillä ratsupuolelta kokemusta on vain vähän. Itse huolehdin hevosten jalkojen hoidosta ja kylmäyksestä jokaikinen päivä ympäri vuoden. Niin muutkin urheilijat tekevät. Ravihevosten terveydentila on äärimmäisen tiukassa tarkkailussa, niiden veriarvoja seuraillaan, ja niitä mahdollisesti tähystetään. Ruumiin lämpö mitataan päivittäin, ja hevonen liikkuu vain terveenä.

Suurin osa raviradoista tarjoaa hyvät katospaikat, katto pään päällä ja muita hevosia ympärillä. Devilin mielestä valjastuspaikalla voi vaikka nukkua, ja sen tyyliin kuuluukin ottaa pienet päikkärit lämmityksen jälkeen.

Varusteiden tehtävä on auttaa hevosta, ja suojella sitä. Jokaisen ravihevosen varusteet on suunniteltava yksilöllisesti. Raviurheilussa hevosten vcarusteita tarkkaillaan erittäin tarkasti, ja Hippoksen varusteoppaassa on määritelty, mitkä varusteet ovat sallittuja, ja miten niitä käytetään. Erityisvalvonnassa ovat esimerkiksi obersekin kireys ja kieliside.