sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Juokse tai kuole

Devil pirtsakkana lenkillä 






Voihan hevoset, hevosurheilu, ja ennen kaikkea raviurheilu. Näen lehtien otsikot radalla kuolleista ravihevosista. Näen keskusteluja internetin syövereissä, joissa pohditaan sitä, kuinka kukaan ihminen voi olla niin julma, että valjastaa hevosen, ja pakottaa sen juoksemaan kilpailuissa kovaa epäluonnollisella askellajilla, Paljon on keskustelua aiheesta, asiallista ja epäasiallista. Päällimäinen kysymys päivään kuuluu siis näin: Onko raviurheilu eläinrääkkäystä?



Mistä johtuu, että sana raviurheilu saa niin monessa ihmisessä niskavillat nousemaan pystyyn? Raviurheilu erotetaan muista hevosurheilulajeista aivan omaksi lajikseen. Olisiko raviurheilun surkean maineen takana ne median julkaisut, jossa sokeasti ja kriittisellä sävyllä otetaan esille jonkun hevosen kuolema raviradalla, tai jonkun yksittäisen ihmisen käytös hevosen kanssa? Lajissa kuin lajissa, oli kyse sitten ihmisurheilusta tai eläinurheilusta, ne ns."huonot yksilöt" pääsevät toiminnallaan otsikoihin, ja media onnessaan kerää keskustelua aiheesta. Hyvä onkin keskustella, mutta voimmeko antaa yksittäisen ihmisen, tai yksittäisen tapahtuman leimata koko lajia, ja jokaista lajin parissa työskentelevää? Kun Norjan huulirasva episodi lähti käyntiin, media uutisoi jatkuvasti otsikoin, "Norjan sitä ja Norjan tätä". Keskusteluissa kuuluu kuinka kaikki norjalaiset käyttävät huulirasva dopingia, ja kaikkien norjalaisten menestys leimataan mitättömäksi lauseella "no sekin käyttää varmasti jotain huulirasvaa", Tämä pätee siis aivan jokaisessa lajissa, jokaisessa työssä, jokaisessa harrastuksessa. Yksi negatiivinen tapaus leimaa koko lajin edustajat samanlaisiksi. Lajista tietämättömät ihmiset törmäävät vain ja ainoastaan median rajuun kuvaan, ja se jää heidän käsityksekseen, ja he elävät siinä käsityksessä kunnes itse perhedytään ja tutustutaan asiaan.



En halua loukata ketään teksilläni, etenkään median väkeä, mutta haluan heittää ilmoille muutaman ajatuksen. "Hevonen kuoli raviradalle". Kyllä, näin on käynyt, ja asia on varmasti hevosenomistajalle ja hevosen kanssa työskennelleille raskas paikka. Mutta missä ovat uutiset kaikista muista lajeista ja niiden vaaroista, jos näiden vaarojen ja yksittäisten tapausten perusteella koko laji leimataan? Ratsastus on jo leimattu lajiksi, jossa valmentajamiehet ahdistelee pikkutyttöjä tunneilla, vaikka asiahan oli yksittäistapaus. Suomen maan kamaralla taas laukkaurheilun uutisointi jää hiljaiseksi, koska meillä ei sitä ole, mutta vaarat on siinäkin. Niin ratsastuksessa kuin raviurheilussa. Mutta vaarat on jokaisessa asiassa mitä eläinten kanssa tehdään, ja aina löytyy jokaisesta lajista myös niitä asioita joissa on parantamisen varaa. Mutta minkä ihmeen vuoksi, "Raviurheilu" otsikon alle lastataan semmoinen määrä negatiivisuutta, ja unohdetaan kokonaan ne kaikki hyvät asiat. 

Joku tietämätön, joka ei ole käynyt raveissa, tai ravitallilla, ei voi tietää minkälaista on kulisseissa, mutta yritän tällä avata asiaa. Raviurheilu on kova laji. Hevonen on huippu-urheilija, ja hoito on sen mukaista. Ravihevosen valmennus aloitetaan peruskunnon ajamisesta, jolla luodaan hevoselle hyvät edellytykset edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa aloitetaan valmistautumaan kilpailukauteen. Aletaan ajamaan hiittiä tai vaikka vetoja hevosen mukaan. Devilillä ajetaan usein vetoja, koska se tykkää niistä. Viime kerralla se oikein vinkaisi, ja korvat hörössä lähti itse juoksemaan tuota 600 metrin suoraa, ja suoran päässä se itse himmasi kävelyvauhtiin, ja hetken päästä, kun hevonen oli palautunut, käännyttiin ympäri ja tehtiin sama uudestaan. Järkikin sanoo sen, että hevosella on oltava hyvä kunto, ennen kun sillä voi ajaa edes reippaampia pätkiä. Joku voi ehkä ajatella että pääsee nopeammin kilpailukaudelle, jos vaan alkaa ajamaan kovaa ilman pohjatyötä, mutta tällaista ajatusmallia itse en hyväksy. Meidän tehtävä on pitää huoli että hevonen on vaatimusten mukaisessa kunnossa.


Nykyajan hevosvarusteet on tehty niin, että ne on kestävät, ja ne ei häiritse yhtään hevosen liikkumista. Ennen vanhaan on käytetty ties minkälaista remmiä, mutta nykyään ravivarusteet ja hevosvarusteet yleensä kehittyy päivä päivältä paremmaksi.


Pelkkä valmentaminen ei ikävä kyllä riitä, ja se ei ole todellakaan niin helppoa miltä se kuullostaa. Jokainen hevonen on yksilö, ja yksilöllisen valmentamisen ja tavoitteiden asettamisen lisäksi pitää olla tarkka yksilöllinen hoito. Ravihevosen terveydentilan tarkkailu on äärettömän tärkeää. Niiltä tarkkaillaan veriarvoja, tarvittaessa niitä tähystetään. Niille tehdään säännöllisesti taivutuskokeita. Jalkojen hyvinvoinnista huolehditaan päivittäin. Itse olen erittäin tarkka jalkojen hoidosta, oli kyseessä sitten ravihevonen tai ratsu. Pitää pyrkiä estämään ja ennaltaehkäisemään vammat jo etukäteen, kun siihen on mahdollisuus. Kyllä, vammoja ei ole pelkästään ravi-ja ratsuhevosilla jotka kilpailevat, vaan ihan yhtälailla niitä voi tulla myös sille hevoselle, joka vain päivät seisoo aitauksessaan ilman rihman kiertämää. Hevosta ei liikuteta kipeänä. Sen täytyy jo tavalliseenkin treenin olla täysin terve. Kilpailuihin mentäessä joutuu olemaan vielä erityisen tarkkana, ja hevosen on oltava täysin 100% kunnossa. 

Kuulen usein keskusteluja siitä, että hevoset pakotetaan juoksemaan, ja ne ei halua juosta, vaan rahan-ahneet omistajat vain ilmoittavat starttiin, ja hevonen ei mene mihinkään. Lähdetään liikkeelle tuosta pakottamisesta. En ole vielä nähnyt yhtäkään ravihevosta, joka olisi pakotettu juoksemaan. Ne, jotka eivät halua juosta, tai eivät siihen pysty, niitä on turha raahata kilpailuihin, ja harvoin niitä tuodaankaan. Jokainen lämminverinen ravihevonen tai suomenhevonen ei ole ravihevonen, ja sen yleensä huomaa jo varhaisessa vaiheessa. Kun se huomataan, niille etsitään niiden omaa paikkaa, mutta niitä ei pakoteta juoksemaan, koska hevosta ei pieni ihminen voi pakottaa juoksemaan. Piiskan käyttö on myös erittäin valvottua. Se on merkinantoväline, siinä missä esimerkiksi pohje, tai maiskutus, tai muut ääniavut. Sillä ei lyödä. Mutta voi niitä, ketkä erehtyvät niin tekemään vaikka kilpailun aikana. Siitä tulee sanktiot, sakkoja, ajokieltoa, ja kaikkea. Ei se, joka todella haluaa raviurheilussa pärjätä, voi tehdä noin, sillä siinä menetetään monta starttia, kun ei saa edes kilpailla. Hevosen täytyy itse palvella ihmistä, ja haluta juosta että se pärjää. Sitä ei pakoteta. Jo karsintapistejärjestelmä edellyttää, että hevosen tulee olla siinä kunnossa että se pärjää, sillä muuten se pääsee paljon huonommin mukaan lähtöihin.


Raviradalla on paljon toimihenkilöitä. On eläinlääkäreitä, eläinlääkärin avustajia, ratamestareita ja huoltoihmisiä, tuomareita, varikkoalueen valvojia, vaikka ketä. Heidän tehtävä on tarkkailla aluetta, varusteiden käyttöä ja muutenkin sitä miten hevosia käsitellään. Suurin osa ihmisistä, valmentajista, hoitajista ja omistajista tekee täyspitkää päivää hevosen hyvinvoinnin eteen, ja niitä hoidetaan paljon paremmin kuin monet ihmiset toisiaan. Nykypäivänä hevosten hyvinvoinnista huolehtiminen on talleilla usein parempaa kun meidän ihmisten, esim. vanhusten hyvinvoinnista huolehtiminen. Toki löytyy näitä yksittäisiä tapauksia, joiden uutisointi yleistää koko hevoskansan, mutta väitän ettei kukaan hevosihminen hyväksy sellaista toimintaa, joka eläintä haittaa.





Kuljetukseen jalat suojataan joko pinteleillä tai kuljetussuojilla. Loimi myös pitää hevosen lihakset lämpiminä, Lihashuolto on urheilijan a ja o, ja sen vuoksi esimerkiksi Devilillä käy säännöllisesti hevoshieroja, ja sille tehdään taivutuskokeita, jotta kaikki olisi mahdollisimman ennaltaehkäistävissä. Pääsisimpä itsekin hierojalle edes 1/4 siitä kuinka usein Devilillä käy sellainen.

Pitkä postaus, eikä siltikään kaikki asiat tule sanotuksi, mitä ajattelee. Hevonen on ihmisen ystävä. Koko tämä hevosala - työskentelet sitten minkälaisen hevosen kanssa tahansa-, on rankkaa, fyysistä ja henkistä työtä. Päivät ovat pitkät, rahaa kuluu varmasti enemmän kuin tulee. Tämän on oltava elämäntapa, ja hevosta täytyy rakastaa. Jos joku rahan-ahne kuvittelee rikastuvansa raivurheilulla, etenkin Suomessa, niin onnea yritykseen, toivottavasti onnistuu. On lottovoitto saada hyvä hevonen. Jalostus on edennyt siihen pisteeseen, että ravihevosen ravi on sille luontaista ja helppoa. Ratsuhevonen soveltuu hyvin tehtäväänsä. Siitoshevosella ja näyttelyhevosella on rakenteelliset edellytykset käyttötarkoitukseensa. Hevosjalostuksessa on mielestäni onnistuttu paremmin kuin esimerkiksi koirissa, joitakin tiettyjä rotuja ajatellen.

Mutta muistetaan nyt se, että me emme saa nykyhevosesta villihevosta enää tekemälläkään, vaan meidän on elettävä sen hevosen kanssa, mikä satojen ja tuhansien vuosien saatossa on nyt jalostuksen tulos. Jos päästän tallin hevoset laumana irralleen, ei ne kauan pärjää. Ne ei tiedä, että niiden esi-isät ovat olleet villejä ilman ihmisiä ympärillä. Hevoset ja eläimet eivät sure elämätöntä elämäänsä, vaan elää tässä hetkessä. Pyritään tarjoamaan niille niiden omien ominaisuuksien mukainen ympäristö, ja pidetään niistä hyvää huolta. On tallissasi sitten ravihevonen, ratsu, tai seuraponi.  Eletään sen hevosen kanssa sen ehdoilla, mikä meillä on nyt, ja pidetään huoli, että se pääsee toteuttamaan itseään.

Oletko sinä törmännyt näihin keskusteluihin joko ravi tai ratsu-aiheeseen liittyen?
Minkälaista kokemusta sinulla on, ja miten sinun tallissa huolehditaan hyvinvoinnista?
Kerro oman tallisi/hevosesi tarina, miten hyvinvoinnista huolehditaan, ja kaikkien kommentoiden kesken arvotaan pieni paketti hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen!


Jalat ovat juoksijan ehto. Hevosurheilussa on erittäin tärkeää että hevonen on älyttömän hyvässä kunnossa. En osaa kertoa muuta kuin raviurheilusta, sillä ratsupuolelta kokemusta on vain vähän. Itse huolehdin hevosten jalkojen hoidosta ja kylmäyksestä jokaikinen päivä ympäri vuoden. Niin muutkin urheilijat tekevät. Ravihevosten terveydentila on äärimmäisen tiukassa tarkkailussa, niiden veriarvoja seuraillaan, ja niitä mahdollisesti tähystetään. Ruumiin lämpö mitataan päivittäin, ja hevonen liikkuu vain terveenä.

Suurin osa raviradoista tarjoaa hyvät katospaikat, katto pään päällä ja muita hevosia ympärillä. Devilin mielestä valjastuspaikalla voi vaikka nukkua, ja sen tyyliin kuuluukin ottaa pienet päikkärit lämmityksen jälkeen.

Varusteiden tehtävä on auttaa hevosta, ja suojella sitä. Jokaisen ravihevosen varusteet on suunniteltava yksilöllisesti. Raviurheilussa hevosten vcarusteita tarkkaillaan erittäin tarkasti, ja Hippoksen varusteoppaassa on määritelty, mitkä varusteet ovat sallittuja, ja miten niitä käytetään. Erityisvalvonnassa ovat esimerkiksi obersekin kireys ja kieliside. 

10 kommenttia

  1. Minulla on ratsu ravitallilla. Tai tallilla, jossa pääasiassa on ravureita ja kyllä kaikkien tetveydestä huomehditaan. Muutaman ratsu vähän vähemmällä, mutta ravihevoset ja oma ratsuni hierotaan säännöllisesti. Välillä viedään esimerkiksi infrapunasaunaan, suolahuoneeseen tai vesimatolle kävelemään.

    On kylmäysletkut, kylmäyssuojat ja bot ja magneetti suojat, loimet jne.

    Hevosen hoitoon ja hyvinvointiin menee pitkä penni.

    Pienemmästäkin asiasta kiikutan hevosen klinikalle, koska mieluummin hoidan heti oikein kun odottelen.

    Nyt kun klinikalla ei vikaa oikein löydetty, olen aivan paniikissa ja stressaantunut kun en tiedä miten hoitaisin ja mitä tekisin.

    Meidän tallilla siis hevosten hyvinvointiin panostetaan todrlla paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Riikka!

      Joo, tuo on todella inhottava tilanne. Millaisesta vaivasta / ongelmasta on kyse? Minulla on useampi tuttava, joiden palveluita tulee käytettyä, ja mietin voisiko niistä olla sinullekin apua!

      Itse en ole suolahuonetta hevosille vielä päässyt kokeilemaan. Olisi kiva kuulla sinun kokemuksia siitä!

      -Seidi

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus täynnä asiaa! Itse olen useasti törmännyt ajatusmalliin "raviurheilu on eläinrääkkäystä" ja etenkin hevosihmisissä tuo ajatusmalli tuntuu olevan kovinkin sitkeässä. Ei hevosihminen kuitenkin yleensä muuttaa mieltään, kun hänelle selittää, miten homma todellisuudessa toimii, mutta moni hevosihminen ei vaivaudu perehtymään lajiin sen enempää, kun kuulopuheiden perusteella. Hevonen ja etenkin kilpaileva sellainen on urheilija ja sanomattakin pitäisi olla selvää, ettei tulosta synny, jos ei hevonen ole lähtökohtaisesti hyvinvoiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Näin juuri. Erään onnellisen tarinan muistan yhdestä naisesta, joka kerran tuli minulle kertomaan sitä, kuinka se, että kilpailutan hevostani raveissa, on eläinrääkkäystä. Tottakai minua siinä silloin ärsytti, mutta silti asiallisesti sanoin, että lähde mukaan katsomaan ja kerro missä vaiheessa hevosta rääkätään. Hän lähti ja oli hiljaa. Nykyään hänellä on kolme starttaria omalla pihamaalla.. 😂

      Poista
  3. Hevoseni ovat 18 hevosen vuokratallilla, jossa vajaa puolet hevosista on ravureita. Hevosen hyvinvointi lähtee mielestäni siitä, että niillä on hevosille lajityypillinen elämä. Ruokinta on aina samaan aikaan, rehu, etenkin heinä on laadukasta, on hyvä talli-ilma ja mahdollisuus jopa ympärivuotokautiseen laiduntamiseen/ulkoiluun, hevosten hampaista ja kengityksestä huolehditaan jne. Vaikka pidänkin hevosten hoitamisesta yli kaiken, annan niille myös rauhan esim syödä tai levätä. Siksi tallillamme on rauhallista ja hevoset niin rentoja, että jokaisen ohi voi viedä käytävälläkin toisen. Hevoset myös ulkoilevat 2-10 hevosen laumoissa tammat omissaan ja ruunat ja oriit omissaan. Tottakai minullakin hevosille vaikka mitä härpäkettä ja ulkomailta tilattuja kalliita laatuloimia, mutta kyllä hyvinvoiva hevonen pärjää, kun perushoito on kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kun perushoito toimii, hevonen toimii! Itsekin olen älyttömän tarkka tuosta heinästä. Se on kuitenkin se päärehu, mitä niiden pitää syödä. Sinulla onkin kyllä tamma niin hienossa kunnossa, että harva uskoisi siitostammaksi jos ei tietäisi! Ja etenkin kun katsoo sen varsojen lukumäärää!

      Poista
  4. Mun liikutushevonen asuu pienellä yksityistallilla, koska ei pystynyt olemaan isolla ratsutallilla. 2016 syksyllä sille tuli kaviopaise, jota tallinomistaja hoiti parhaansa mukaan. Kesti kuiteskin 3kk, kunnes vaiva parantui. Tehtiin sillon vain käyntityöskentelyä, eikä otettu paljoa edes ravia, koska en halunnut että se tulee uudelleen. Keväällä kun aloin ottamaan pikkuhyppyjä ja käymään useammin maastossa, aloin kylmätä Miksun jalkoja ja välillä selkää. Ja kylmään edelleen, joko linimentillä tai sitten nyt kesällä käydään uimassa, jolloin jalat ja selkä kylmettyvät. Tallinomistaja itse kilapilee, ja omistaa 2 suokkia joilla kilpailee aika aktiivisesti, mutta on myös meidän muiden käytössä. Niiltä kylmätään joka aamu jalat/jalka ja aina ratsastuksen jälkeen.

    Ja vielä nuista raveista, että ainaki mun mielestä mitä oon nähnyt, niin jos hevonen ei halua juosta, niin silloin se ei myöskään juokse. Kaverini poni on raviponi, niin kerran raveissa sillä ei huvittanut juosta, niin se vain hölkkäsi muiden perässä :D Mutta tää normaalikansa, joka ei hevosia harrasta, niin ei tiedä mitä kulissien takana tapahtuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Iida.

      Mulla oli kans tässä yhdellä ruunalla 2kk kaviopaise kierre. Se on kyllä pirullinen vaiva oikeasti. Hautomista ja kaikkea mahdollista. Jalkojen kylmäys kuuluu meillä myös ihan päivittäisiin rutiineihin, ja yleensä aina lenkin jälkeen, ihan sama mitä on käyty tekemässä. 😊

      Poista
  5. Mä avaan liian harvoin tietokoneen, koska puhelin, mutta nyt sain jopa liityttyä lukijaksi! Ainahan mä olen tätä seurannut ja lueskellut, mutten koskaan kommentoinut - tai liittynyt lukijaksi.

    Oon ihan äärimmäisen tarkka meidän hevosten hoidoista. Ruokinnat on laskettu ja mietitty tarkkaan heinäanalyysin perusteella, joka sekin on aivan priimaa. Näillä meidän puteilla kun ei saa olla liikaa sokeria tai valkuaista, ja nyt viimein on löytynyt se oikea, sopiva heinä - kiitos vaan meidän naapurin!

    Pidän hyvää huolta jo aivan yleisestä hygieniasta; varusteet (loimet, harjat, nahka- ja kangasvarusteet...) pesen ja puunaan aina säännöllisin väliajoin, starttivarusteet puolestaan öljyän tai rasvaan starttia edeltävänä päivänä; silapatjat, rintaremmit ja suojat pesen huolellisesti. Ja kun näistä pitää hyvää huolta, niin ne palvelee kauan. Ja tietty teiltä ostetut Finntackin kilpakärryt ovat tarkassa syynissä ja hyvin säilytettynä. ;-)

    Hevoset meillä on pääsääntöisesti yötkin ulkona, mutta näin öttiäisaikaan pelastan ne talliin, jotta saavat edes vähän aikaa levähtää purevilta nilviäisiltä. Siispä kun nuo talliin nappaan, niin käyn ne läpi - harjailen, tarkistan ja venyttelen. Meillä venyttelyt tehdään porkkanan avulla molemmin puolin ja nuohan on aivan intopiukeena käytävällä seisoessaan, että milloin venyttelemään pääsevät. Haavat ja ruhjeet hoidetaan jos niitä on.
    Aamulla kun näitä sitten kuskataan ulos, niin ne katsotaan taas läpi ettei ole mitään ylimääräistä sattunut yön aikana. Ai miten niin neuroottinen ajoittain?

    Kun sitten on liikutuspäivä, tapahtuipa se miten vain, niin aina - jok'ikinen kerta - jalat kylmätään kylmäyspatjoilla ja/tai savella. Savet toki yleensä laitetaan yötä vasten tai vaihtoehtoisesti käytetään Back on Trackin tuotteita. Nipalla ne on takasissa käytössä aina öisin, oli liikkunut tai ei. Kerran viikossa näitä hoidotaan Cryon huippukylmällä sekä laserilla, kerran kuukauteen hieromalla. Ja tietenkin nämä kengitetään 4-5 viikon välein, riippuen miten kavio on kasvanut ja missä kuosissa kengät ovat.

    Meidän valloittava poikakopla on hyvin onnellisia, kun ne saavat tarhata kaikki yhdessä. Ne tulevat erinomaisesti toimeen ja olen sitä mieltä ollut aina, että hevonen tarvitsee kaverin ulos - mikäli se on vain mahdollista. Ruunat tuolla parhaillaan repivät toisiaan riimuista ja rallittelevat minkä kerkeävät. :-D

    Nämä myös liikkuvat erittäin vaihtelevasti. 4-vuotias Junttura on enemmän kärryjen edessä, mutta käy myös ratsastuskentällä ja uimassa. Nipsukka puolestaan on aisojen välissä ainoastaan startissa tai vedoilla, muutoin ratsastan sillä erilaisia lenkkejä, tämäkin käy uimassa 1krt/vko ja saman verran kentällä. Hieroja tuumasikin, että se on lihaksistoltaan nyt aivan erinomaisessa kunnossa, mikä ylensi kovasti mieltä. Ja kuski sanoi ettei se ole koskaan ravannut noin hyvin, joten kiitos kuuluu Cryolle sekä laserille.

    Kaikesta neuroottisuudestani huolimatta meidän arki on hyvin leppoista ja äärimmäisen mukavaa, kun sen oikein oivaltaa! :-) Meillä on upeita ihmisiä rinnalla sekä vähän kauempanakin.

    VastaaPoista
  6. "Laput silmillä"

    Raviurheilun ympärillä olen itse pohtinut tätä samaa ilmiötä. Hevosurheilun ulkopuolinen media peilannee, jollain tapaa kansanomaista ajattelua. Kaikilla meillä on mielipide asioista. Minusta tuntuu siltä, että vahvimmat negatiiviset ajatukset liittyy yleensä ymmärtämättömyyteen.


    Kovin harva seuraa suomessa raviurheilua aktiivisesti. Raviurheilua seuraava porukka jakaantuu myös minun silmissäni karrikoidusti kahteen leiriin. Ravipelaajat ja hevosten taustajoukot.
    Pelaajien suusta on tullut kuultua valtava määrä negatiivisia ajatuksia liittyen kilpailutapahtumiin. Vastaavasti taas hevosalan ammattilaiset puhuvat yleensä hevosista positiiviseen sävyyn ja ajattelevat asiat hevonen edellä, koska muuten ei voi pärjätä.

    Vastaavasti pelaajien puolella se pieni vähemmistö, joka aidosti haluaa kehittyä jatkuvasti puhuu raviurheilusta lähes aina positiiviseen sävyyn.

    Itse lähdin vasta 35-vuotiaana oikeasti tutustumaan hevoseen. Toteutin haaveeni ja ostin osuuden hevosesta.

    Minäkin suhtaudun yleensä omaan tekemiseen kriittisesti. Tästä on seurannut valmentajalle, ehkä turhauttavan paljon kysymyksiä...

    Yksi asia on kuitenkin nyt minulle selvää tämän projektin myötä suhtautumiseni raviammattilaisia kohtaan on jatkuvasti nöyrempää ja kunnioittavampaa.

    Todellisuudessa hevosesta tuli minulle aito ystävä vasta tutustuttuani hevoseen.

    Loppuyhteenvetona voin vain todeta, että tieto lisää tuskan lisäksi ymmärrystä. Niin kauan, kun ihminen jatkaa vieraantumistaan hevosesta negatiivinen ilmapiiri pysyy. Vaikka korissa ei olisi
    mätää omenaa kyllä se sieltä löydetään, jos halutaan.

    Negatiivinen julkaisu saa enemmän klikkauksia ja herättää kohua. Kokonaisvaltaisella totuudella lajista tai asiasta ei ole juuri merkitystä nille joita ravit ei kiinnosta.

    Lisäksi ihminen etääntyessään hevosesta luultavasti alkaa inhimillistämään hevosta ja tästä seuraa vääjäämättä lisää ristiriitoja.

    Hieno kirjoitus. Valitettavasti se kuitenkaan tuskin koskaan tulee tavoittamaan sitä kohderymää, jonka pitäisi miettiä omaa käytöstään. Uskon kuitenkin, että jokainen positiivinen kirjoitus raviurheilusta vie asiaa pienin askelin eteenpäin.


    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.