Devilin tarina - vuosipäivän kunniaksi

VAROITUS: Pitkä postaus ja paljon kuvia. Paljon on otettu kuvia sen 17.8.2011 jälkeen kun Lady Devil asteli ensimmäistä kertaa pihamaallemme.

2013

 Tänään on minun ja Devilin vuosipäivä. Uppouduin kuvien saloihin hetki sitten. Kelasin vuodet 2011 tähän asti ja hämmennyin siitä miten paljon onkin kerennyt tapahtua tämän kultaakin kalliimman hevosen kanssa. Niin paljon hyviä juttuja, mutta myös niitä huonoja juttujakin on mahtunut mukaan. Ajattelin kertoa teille meidän  tarinan tiivistettynä, siitä hetkestä kun kuorma-auto saapui Kokkolaan, ja lastaussillalta alas loikkasi uskomattoman kaunis ja hyvin pidetty varsa. Suurin osa hevosista on hakuhetkellä ehkä jopa vähän harjattu, ja niillä on surkein riimu päässä mistä juuri ja juuri voi ehkä luopua. No, Devil oli kiiltävä, sillä oli päässä tuliterä riimu, se teki heti vaikutuksen. Tällaisia hevosten myyjiä/kasvattajia pitäisi olla enemmän. Hevosten pitää olla tärkeitä, ja hyvinvointi pitää olla tärkeää. Sen vuoksi hevosta etsiessäni kääntyisin ensimmäisenä Devilin kasvattajan, Ojanmutkan tallin puoleen!

 

Ensin Devil asui Pelarin tallilla Kokkolassa, ennen kun saimme karsinat ja tarhat kuntoon meillä kotona. Ensimmäiset kolme päivää Devilin kanssa oli raivostuttavat. Tamma nimittäin päätti jäädä aitaukseen, eikä antanut kiinni ollenkaan. Mietin niin monta kertaa että mitä ihmettä olen mennyt tekemään kun tämmöisen ostin. Olin koulustakin pois kun yritin vaan saada pirun pellolta. Sitten kolmen päivän jälkeen istuin tarhassa, ja Devil tuli toisesta päästä aitausta varovasti viereen ja haisteli. En yrittänytkään heti ottaa sitä kiinni, ja annoin sille aikaa. Sitten viimeinkin sain riimunnarun lukon ujutettua riimuun kiinni. Vasten kaikkien muiden ajatuksia, päästin tamman seuraavana päivänä samaan paikkaan, siihen isoon aitaukseen. Se juoksi muutaman kerran sen ympäri, mutta on siitä lähtien aina antanut kiinni. Siitä alkoi luottamus.

Ekaluokkalaisen hammas irti!

Meille kotiin Devil tuli syksyllä 2011. Se asui ensin entisen shettisorimme Kunkun kanssa. Kun Kunkku myytiin Virroille, Otto tuli takaisin 2012. Tähän mennessä ei ollut tapahtunut mitään erikoista ja mullistavaa Devilin elämässä, se oli normaali varsa. Mutta 2012 alkuvuodesta tilanne oli toinen. Se sai todella pahan ähkyn, ja se ei meinannut laueta millään. Monet kymmenet ihmiset auttoivat meitä sen piinaavan  viikon aikana, kaikilla sama tavoite, saada tamma kuntoon. Ilman niitä lukuisia ihmisiä emme olisi siitä selvinneet. Ähky oli viikon operaatio, ja kun viimeisenä päivänä oltiin lähdössä leikkaukseen, ja koppia oltiin melkein lähdössä hakemaan, ähky helpotti, ja siitä päästiin. Viikko oli hevoselle raskas, se laihtui aika paljon, ja oli kurjan näköinen. Siitä lähdettiin varovasti tekemään uutta hevosta, ruokaa ja kevyttä liikuntaa. Kaikki lähti menemään hyvin.

Meillä oli kotona huonot treenimaastot ja meillä ei ole omaa koppia. Sen vuoksi Devilillä myös ratsastettiin aika paljon. Se rakasti hyppäämistä, ja tykkäsi harjoitella sitä lankku-aidoillakin. Yhdessä vaiheessa Devilin ongelma oli se, että se ei pysynyt aitauksessa, vaan karkaili usein vaikka millaisia virityksiä tehtiinkin. Kun ensimmäistä kertaa hevonen tuntui siltä, että se voisi vaikka lähteä kovempi vauhtisiin sarjoihin harkkaraveihin tai jopa koelähtöön, se karkasi, ja se oli kohtalokas karkaaminen. Se nimittäin otti osumaa kuorma-auton kanssa ja teloi itseään siinä ihmeen vähän. Eläinlääkäri ei ollut varma saako siitä ravihevosta enää, mutta hoidettiin ja hoidettiin. Sillä on edelleen taka-jaloissa arvet siitä kolarista muistuttamassa tapahtuneesta. En edellenkään tajua kuinka hyvä tuuri voi olla, että se vain hipaisee sitä rekkaa, eikä jää sen alle. Siskoni näki tapahtuneen, onneksi minä en. Mutta tulin kyllä välittömästi Kaustiselta kotiin ja pelkäsin kuollakseni.

Tässä kuvassa näkyy hieman takajalkojen arpia onnettomuudesta.

2015 vuosi alkoi kääntyä viimein meidän onneksi. Keväällä Devil sitten alkoi juoksemaan säännöllisesti harjoitusraveissa, ja vauhdit alkoi olla kohdillaan koelähtö ajatellen. Ilmoitin sen sitten toukokuussa Kokkolan raveihin koelähtöön, mutta vauhti lähdössä tasaantui niin, ettei tammaa kiinnostanut yhtään enää, ja lähtö hylättiin. Sitten otin Devilin mukaan Kaustiselle, treenasin sitä lisää. Se sai säännöllisesti hiittiä, ja joutui kyllä oikeasti tekemään töitä. Heinäkuussa 10.7. Devil sitten oli Kaustisen festivaaliraveissa kokeessa, ja silloin se sai starttiluvan. Itkin onnesta varikolla. Minulla oli viimein kilpahevonen, kaiken jälkeen.

Ensimmäiset startit ei säväyttänyt, mutta harrastaminen oli kivaa. Muutoksia tehtiin paljon, ja me myös muutettiin. Talvi tehtiin ankarasti töitä, ja kausti 2016 on ylittänyt odotukset. Vuosi sitten tämä hevonen ei mennyt alle 1.30 millään, ja nyt se on juossut ennätykset 17.4ke ja 16.2aly. Se on oikeasti ravihevonen. Yksin tästä ei ole hevosta tehty, kiitos kuuluu ikuisille tsemppaajille, ja meidän kengittäjä-ohjastaja-kannustajalle, jonka ehdotukset on toimineet. Kiitos teille.

 
Vaikka nyt on sairaspaussi, on se mielestäni pieni juttu siihen nähden mitä meillä on takana. Devil on antanut niin paljon, etenkin tänä vuonna, mutta myös muutenkin. Mieleeni palaa silloin tällöin ne miljoonat kommentit ja haukkumiset, selän takana puhumiset ja paskanjauhamiset, joita olemme saaneet kuulla.

"Mitä v**** se tuotakin paskaa treenaa, pistäisi päiviltä kun ei siitä ole juoksijaksi."
"Olisin astuttanut tuolla oriilla, mutta kun näin tuon, se oli niin ruma"
"Miten kehtaat edes ajaa tuolla paskalla"
"Ei se saa sitä ikinä starttiin"
"EI noista puuhastelijoista ole mihinkään"
"Tapa se teuras"
Tässä kaikille todiste. Älä välitä muista, vaan usko siihen mitä teet! Jos olisin kuunnellut muita, Devil olisi teurastettu jo kaksivuotiaana. Olen jopa hieman vahingoniloinen niille kaikille, jotka ovat nyt kosiskelleet ja yrittäneet jopa hevosta ostaa. Hah, siitä saivat! Kun unelmiin todella uskoo, ne voivat toteutua.

Devil on siitä esimerkki.

Ps. Arvontaan lisäaikaa, arvonta suoritetaan 23.8!